Usein kysyttyjä kysymyksiä tiettyjen muovituotteiden ympäristövaikutusten vähentämistä koskevasta direktiivistä
Mikä on direktiivin tavoite?
Tavoitteena on vähentää muoviroskan määrää ympäristössä, etenkin merenrannoilla sekä edistää kiertotaloutta ja yhtenäistää tuotesääntelyä EU:n sisämarkkinoilla.
Mitä muovituotteita direktiivi koskee? Mikä on muovituote?
Direktiivi koskee tiettyjä direktiivissä nimenomaisesti lueteltuja kertakäyttöisiä muovituotteita, kaikkia muovia sisältäviä kalastusvälineitä ja kaikkia oxo-hajoavaa muovia sisältäviä tuotteita. Direktiivistä käytetään usein nimitystä kertakäyttömuovidirektiivi tai SUP- direktiivi (joka tulee sanoista single use plastic), vaikka se koskee myös muita muovituotteita kuin kertakäyttömuovituotteita.
Direktiivin soveltamisen kannalta keskeisiä määritelmiä ovat muovin ja kertakäyttöisen muovituotteen määritelmät. Niiden perustella määräytyy se, kuuluuko tuote direktiivin soveltamisalaan vai ei. Määritelmiä koskeva komission ohjeistus (guidelines) julkaistiin kesäkuussa 2021.
Miten muovi on määritelty direktiivissä?
Direktiivissä muovilla tarkoitetaan REACH-asetuksen (Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus 1907/2006 kemikaalien rekisteröinnistä, arvioinnista, lupamenettelyistä ja rajoituksista) mukaisesta polymeeristä koostuvaa materiaalia, johon on saatettu lisätä lisäaineita tai muita materiaaleja ja joka soveltuu lopputuotteen päärakenneosaksi, lukuun ottamatta luonnonpolymeerejä, joita ei ole kemiallisesti muunneltu.
Muovin määritelmässä keskeisiä kysymyksiä ovat siten: mitä tarkoitetaan polymeerillä, luonnonpolymeerillä, jota ei ole kemiallisesti muunneltu sekä soveltumisella lopputuotteen päärakenneosaksi. Muun muassa näitä keskeisiä kysymyksiä on selvennetty komission ohjeistuksessa, joka julkaistiin kesäkuun alussa 2021.
Komission ohjeistuksen mukaan luonnonpolymeerin katsotaan syntyvän luonnossa tapahtuvassa polymerisaatiossa. Toisin sanoen keinotekoisissa ja teollisissa käymisprosessien biosynteeseissä syntyvät polymeerit, kuten PHA (polyhydroksialkanoaatit) eivät olisi luonnon polymeerejä.
Komission ohjeistuksen mukaan "ei kemiallisesti muunnellun" -käsitteessä kriteerinä käytetään alku- ja lopputuotteen vertailua, joten regeneroitua selluloosaa ei katsota kemiallisesti muunnelluiksi. Tällöin esimerkiksi viskoosi ja lyocell sekä selluloosakalvot eivät ole direktiivin tarkoittamaa muovia ja ne jäävät direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle. Selluloosa-asetaatti sen sijaan katsotaan kemiallisesti muunnelluksi ja muoviksi, koska tuotantoprosessin aikana tapahtuneet muutokset säilyvät lopputuotteessa. Toisaalta esimerkiksi puusta ja viljasta mekaanisesti eroteltu selluloosa ja ligniini eivät sisältyisi muovin määritelmään.
Direktiivissä muovi määritellään materiaaliksi, joka soveltuu lopputuotteiden päärakenneosaksi. Komission ohjeistuksen mukaan se, että materiaali voi toimia lopputuotteiden päärakenneosana, koskee nimenomana muovin määritelmää, ja on ymmärrettävä yleiskäsitteeksi. Koska direktiivi ei määrittele tai rajoita millään tavalla lopputuotteen tyyppiä tai polymeerin määrää, periaatteessa monet polymeerit voivat toimia lopputuotteiden päärakenneosina. Direktiiviä kansallisesti toteutettaessa direktiivin määritelmän ja komission ohjeistuksen on tulkittu tarkoittavan sitä, että päärakenneosa voi olla esimerkiksi toiminnallinen ominaisuus, joka on tarpeen tuotteen aiottua käyttötarkoitusta varten, kuten kyky eristää vettä tai rasvaa.
Mitä direktiivissä tarkoitetaan kertakäyttöisellä muovituotteella?
Kertakäyttöisellä muovituotteella tarkoitetaan tuotetta, joka on tehty osittain tai kokonaan muovista, ja jota ei ole suunniteltu tai saatettu markkinoille kestämään useita käyttökertoja elinkaarensa aikana uudelleen täytettynä tai uudelleen alkuperäiseen tarkoitukseen käytettynä.
Komission ohjeistuksessa korostetaan, että direktiivissä ei säädetä vähimmäisraja-arvoa muovin määrälle tuotteessa.
Kertakäyttöisellä elintarvikepakkauksella tarkoitetaan direktiivin mukaan pakkausta, jossa säilytettävät elintarvikkeet ovat tarkoitettu syötäväksi välittömästi ilman lisävalmistusta suoraan astiasta. Kertakäyttöiseksi ei kuitenkaan katsota elintarvikepakkauksia, jossa ruokaa on enemmän kuin yksi annos tai yhden annoksen elintarvikepakkauksia, jotka myydään osana yksikköä, jossa on useampi yhden annoksen pakkaus.
Juomapakkausten osalta direktiivi koskee tilavuudeltaan enintään kolmen litran juomapakkauksia. Komission ohjeistuksen mukaan tätä juomapakkauksille säädettyä kolmen litran rajaa voidaan käyttää ylärajana kertakäyttöisille elintarvikepakkauksille sen määrittämiselle, voidaanko annos tavallisesti syödä yhdellä aterialla. Suuntaviivoissa kuitenkin korostetaan, että myös muiden em. kertakäyttöisyyden tulkintaa ohjaavien perusteiden tulee täyttyä. Vastaavasi komission ohjeistuksessa vahvistetaan, että myös annospakkauksiin ja kääreisiin voidaan samaa kolmen litran määrää käyttää ylärajana arvioitaessa, kuuluvatko ne direktiivin soveltamisalaan.
Mitä vaatimuksia muovituotteille on direktiivissä?
Direktiivi edellyttää sen soveltamisalaan kuuluville tuotteille tuoteryhmästä riippuen eri toimia: kulutuksen vähentämistä, tuotekieltoja, tuotteiden ominaisuuksiin liittyviä vaatimuksia, merkintävaatimuksia, erilliskeräysvaatimuksia, laajennettua tuottajavastuuta, kuluttajavalistusta sekä tiedonkeruuta ja EU-raportointia.
Kulutusta vähennettävä kansallisen tavoitteen mukaisesti vuosien 2022-2026 välisenä aikana
- Seuraavat kertakäyttöiset muovituotteet:
- juomamukit (ml. korkit ja kannet)
- tietyt syömävalmiin ruoan elintarvikepakkaukset
Markkinoille saattaminen kielletään eli tuotekiellot
Tuotteen markkinoille saattaminen kiellettyä 3.7.2021 alkaen. (Sovelletaan kansallisesti vasta 23.8.2021 alkaen, eli eräitä muovituotteita koskevan valtioneuvoston asetuksen 771/2021 voimaantulopäivästä.) Tuotekieltojen piiriin kuuluvat seuraavat tuotteet:
- kaikki oxo-hajoavaa muovia sisältävät tuotteet
- seuraavat kertakäyttöiset muovituotteet:
- muoviset aterimet, lautaset
- muut kuin lääkelaitedirektiivien soveltamisalaan kuuluvat pillit
- paisutetusta* polystyreenistä valmistetut mukit ja juomapakkaukset (ml. korkit ja kannet) ja tietyt syömävalmiin ruoan elintarvikepakkaukset
- muut kuin lääkelaitedirektiivien soveltamisalaan kuuluvat vanupuikot
- juomien sekoitustikut, ilmapallojen varret
*) Direktiivin suomenkielisessä versiossa käytetään termiä ” vaahdotettu”. Termi on virheellinen ja sen tulisi olla ”paisutettu”. Termin korjaamiseksi on tehtävä oikaisupyyntö direktiivin suomenkielisen version muuttamiseksi.
Tuotevaatimukset
- Korkkien kiinnipysymistä koskeva vaatimus 3.7.2024 alkaen
- Koskee kaikkia enintään 3 litran muovisia juomapakkauksia, mukaan lukien yhdistelmämateriaalipakkaukset, kuten kartonkiset maito- ja mehutölkit
- Muovista valmistetun korkin pysyttävä kiinni juomapakkauksen käyttövaiheen ajan.
- Kierrätysmuovin osuutta koskeva vaatimus vuodesta 2025 ja vuodesta 2030 alkaen
- Koskee enintään 3 litran muovisia juomapulloja niiden korkit ja kannet mukaan lukien
- PET-muovipulloissa oltava vähintään 25 % kierrätysmuovia vuodesta 2025 alkaen ja
- kaikissa muovipulloissa vähintään 30 % kierrätysmuovia vuodesta 2030 alkaen suhteutettuna kaikkiin jäsenvaltiossa markkinoille saatettuihin vastaaviin pulloihin.
Merkintävaatimukset
Tuotteeseen tai sen pakkaukseen lisättävä roskaantumista ehkäisevät direktiivissä säädetyt ja komission täytäntöönpanoasetuksessa (EU) 2020/2151 vahvistetut merkinnät 3.7.2021 alkaen. (Sovelletaan kansallisesti vasta 23.8.2021 alkaen, eli eräitä muovituotteita koskevan valtioneuvoston asetuksen 771/2021 voimaantulopäivästä.) Merkintävaatimusten piiriin kuuluvat seuraavat kertakäyttöiset muovituotteet:
- terveyssiteet, tamponit, tamponin asettimet,
- kosteuspyyhkeet,
- suodattimelliset tupakkatuotteet ja suodattimet,
- juomamukit
Laajennettu tuottajavastuu
Muovia sisältävien kalastusvälineiden tuottajia ja tiettyjen kertakäyttöisten muovituotteiden tuottajia koskee direktiivin mukaan tuottajavastuu, jonka sisältö on hieman erilainen eri tuoteryhmille. Kaikkia tuoteryhmiä koskee kuitenkin kustannusvastuu valistuksen sekä tiedonkeruun ja EU-raportoinnin kustannuksista. Seuraavassa selostetaan direktiivin edellyttämän laajennetun tuottajavastuun sisältöä ja aikatauluja tuoteryhmäkohtaisesti:
- kaikki muovia sisältävät kalastusvälineet
- jätelain 46 §:n mukainen erilliskeräystä edellyttävä jätehuollon järjestämis- ja kustannusvastuu
- kustannusvastuu valistuksesta
- kustannusvastuu tiedonkeruusta ja EU- raportoinnista
- aikataulu: 31.12.2024 alkaen, ensimmäinen 13 artiklan mukainen raportointikausi kuitenkin jo 2022
Tarkemmin asiasta kohdassa ”Miten direktiivi koskee muovia sisältäviä kalastusvälineitä?”
- kertakäyttöisiin muovituotteisiin kuuluvat tietyt syömävalmiin ruuan elintarvikepakkaukset, joustavasta materiaalista valmistetut annospakkaukset ja -kääreet, juomapakkaukset, kevyet muoviset kantokassit, juomamukit (ml. kannet ja korkit)
- jätelain 46 §:n mukainen erilliskeräystä edellyttävä jätehuollon järjestämis- ja kustannusvastuu
- kustannusvastuu tietyistä jätehuoltotoimista sekä jätteenkeräysinfrasta eräillä yleisillä alueilla; käytännössä kyse on roska-astioiden järjestämisestä, sekä niihin kerätyn jätteen kuljetuksesta ja käsittelystä
- kustannusvastuu roskaantumisen siivoamisesta eräillä yleisillä alueilla
- kustannusvastuu valistuksesta
- kustannusvastuu tiedonkeruusta ja EU-raportoinnista
- aikataulu: ennen 4.2.2018 perustettujen tuottajavastuujärjestelmien piiriin kuuluvien tuotteiden osalta 5.1.2023 alkaen, muiden tuotteiden osalta 31.12.2024 alkaen
- kertakäyttöisiin muovituotteisiin kuuluvat ilmapallot ja kosteuspyyhkeet
- kustannusvastuu roskaantumisen siivoamisesta eräillä yleisillä alueilla
- kustannusvastuu valistuksesta
- kustannusvastuu tiedonkeruusta ja EU-raportoinnista
- aikataulu: 31.12.2024 alkaen
- kertakäyttöisiin muovituotteisiin kuuluvat tupakkatuotteet ja suodattimet
- kustannusvastuu tietyistä jätehuoltotoimista sekä jätteenkeräysinfrasta eräillä yleisillä alueilla, mukaan lukien erillisten tupakkaroskisten järjestäminen; käytännössä kyse on roska-astioiden järjestämisestä, sekä niihin kerätyn jätteen kuljetuksesta ja käsittelystä
- kustannusvastuu roskaantumisen siivoamisesta eräillä yleisillä alueilla
- kustannusvastuu valistuksesta
- kustannusvastuu tiedonkeruusta ja EU- raportoinnista
- aikataulu: 5.1.2023 alkaen, ensimmäinen 13 artiklan mukainen raportointikausi 2023
Muovipullojen erilliskeräysvaatimus
Koskee enintään 3 litran muovisia juomapulloja (sekä pantillisia että pantittomia) niiden korkit ja kannet mukaan luettuna
- Vuonna 2025 muovipulloista on erilliskerättävä vähintään 77 % ja
- vuonna 2029 vähintään 90 % suhteutettuna kyseisenä vuonna markkinoille saatettujen pullojen määrään.
Kuluttajavalistus
Tuotteista aiheutuvan roskaantumisen vähentämiseksi järjestettävä kuluttajavalistusta. Kuluttajavalistuksen piiriin kuuluvat seuraavat tuotteet:
- kaikki muovia sisältävät kalastusvälineet
- seuraavat kertakäyttöiset muovituotteet:
- tietyt syömävalmiin ruoan elintarvikepakkaukset
- joustavasta materiaalista valmistetut annospakkaukset ja -kääreet
- juomamukit (ml. korkit ja kannet)
- juomapakkaukset (max 3 litraa)
- juomapullot
- terveyssiteet, tamponit ja tamponin asettimet
- kosteuspyyhkeet
- tupakkatuotteet ja suodattimet
Lähes kaikki kuluttajavalistuksen piiriin kuuluvat tuotteet ovat myös laajennetun tuottajavastuun piirissä. Näin ollen kuluttajavalistuksen soveltaminen alkaa niiden osalta sitä mukaan, kuin niitä koskevan laajennetun tuottajavastuusääntelyn soveltaminen alkaa.
Missä aikataulussa direktiivin vaatimukset toteutetaan Suomessa? Miksi valmistelu on viivästynyt?
Direktiivi olisi tullut saattaa osaksi kansallista lainsäädäntöä viimeistään kesällä 2021. Työ on viivästynyt muun muassa sen vuoksi, että se tarvitsee tuekseen lukuisan joukon komission ohjeita ja täytäntöönpanosäädöksiä. Ne eivät ole valmistuneet direktiivissä säädetyssä aikataulussa. Esimerkiksi muovin ja muovituotteiden määrittelyyn liittyvät komission ohjeet (quidelines) julkaistiin kesäkuussa 2021, vaikka ne olisi direktiivin mukaan pitänyt antaa jo heinäkuussa 2020.
Työ on viivästynyt myös sen vuoksi, että samanaikaisesti SUP- direktiivin täytäntöönpanon kanssa on valmisteltu myös EU:n jätesäädöspaketin täytäntöönpanoa. SUP- direktiivin täytäntöönpanon edellyttämiä muutoksia ei ole voitu valmistella jätelakiin ennen kuin EU:n jätesäädöspaketin edellyttämät jätelain muutokset saatiin voimaan. EU:n jätesäädöspaketin täytäntöönpano puolestaan viivästyi vuodella.
Direktiivin edellyttämät tuotekiellot ja merkintävaatimukset on jo saatettu kansalliseen lainsäädäntöön EU:n jätesäädöspaketin täytäntöönpanoon liittyneellä jätelain muuttamista koskevalla lailla (714/2021) ja sen nojalla annetulla eräitä kertakäyttöisiä muovituotteita koskevalla valtioneuvoston asetuksella (771/2021). Niitä on alettu soveltaa kansallisesti 23.8.2021 alkaen, eli hieman direktiivissä säädettyä määräaikaa myöhemmin. Tukes valvoo tuotekieltojen ja merkintävaatimusten noudattamista.
Muiden SUP-direktiivin vaatimusten saattamisesta kansalliseen lainsäädäntöön on laadittu erillinen jätelain ja merenkulun ympäristönsuojelulain muuttamista koskeva luonnos hallituksen esitykseksi. Se on nyt lausunnoilla. Hallituksen esityksessä ehdotettujen lakimuutosten lisäksi tarvitaan paljon uutta asetustason sääntelyä.
Direktiivin edellyttämät kulutuksen vähentämistoimet on tarkoitus toteuttaa lainsäädännössä määritettävien vähennystoimien sijasta ensisijaisesti a green deal –sopimuksella, joka laaditaan ympäristöministeriön ja kulutuksen vähentämistoimien kohteena olevia merkittävimpiä toimialoja ja toimijoita edustavien yhdistysten välillä. Lisäksi valtionhallintoa sitovat kulutuksen vähennystoimet on tarkoitus sisällyttää valtakunnalliseen jätesuunnitelmaan, jonka päivitys on käynnissä (tavoitteena on saada päivitys toteutettua vuoden 2021 aikana). Green deal -sopimus on tarkoitus allekirjoittaa kevään 2022 aikana.
Miten suuri ongelma merenrantojen muoviroskat ovat EU:ssa ja Suomessa?
EU:n alueella merenrannoilta löytyvistä roskista noin 80 prosenttia on muovia. Ympäristöministeriön teettämän direktiivin toimeenpanon vaihtoehtoja koskeneen selvityksen mukaan Suomen merien rantaroskan koostumus eroaa merkittävällä tavalla EU:n keskimääräisestä rantaroska-koostumuksesta. SUP-direktiivin täytäntöönpanon myönteiset ympäristövaikutukset jäävät siten Suomessa arviolta vähäisemmiksi kuin useissa muissa Euroopan maissa, koska jo nykyisin Suomessa valtaosa SUP-direktiivin soveltamisalaan kuuluvista muovituotteista päätyy jätehuollon piiriin ja hyödynnettäväksi.
Selvityksen mukaan kaikki direktiivissä luetellut tuotteet, kuten ilmapallot ja terveyssiteet, eivät ole Suomessa yleisiä rantaroskia. Sen sijaan merenrannoiltamme löytyy paljon SUP- direktiivin piiriin kuuluvia tupakantumppeja sekä SUP-direktiivin piiriin kuulumattomia styrox- ja polyuretaanieristeitä. Myös SUP-direktiivin piiriin kuuluvia tiettyjä syömävalmiin ruuan elintarvikepakkauksia ja joustavasta materiaalista valmistettuja annospakkauksia ja -kääreitä sekä juomamukeja löytyy jonkun verran.
Onko Suomen mahdollista lieventää direktiivin vaatimuksia? Missä asioissa Suomella on kansallista joustovaraa ja miten Suomi hyödyntää tätä mahdollisuutta?
Pääsääntö on, että direktiivissä säädetään minimivaatimustaso, joka kaikkien jäsenvaltioiden on toteutettava. Näin ollen Suomen on toteutettava suurin osa direktiivin vaatimuksista sellaisenaan, esimerkiksi tuotteiden myyntikiellot, tuotteiden merkintävaatimukset ja tuotesuunnittelua koskevat vaatimukset. Joissakin vaatimuksissa Suomella on liikkumavaraa. Eniten liikkumavaraa on kulutuksen vähennystoimissa. Niissä kukin jäsenvaltio voi määritellä toimet kulutuksen kunnianhimoisen ja pysyvän vähentämisen saavuttamiseksi haluamallaan tavalla ja samalla myös määritellä tavoitellun kulutuksen vähentämisen oman tilanteensa mukaisesti.
Vapaaehtoinen green deal -sopimus, jolla kansallisia vähennystoimia on tarkoitus ensisijaisesti toteuttaa, mahdollistaa esimerkiksi tiedonkeruun ennen kansallisten vähennystavoitteiden asettamista, sekä yritysten toimien kohdentamisen joustavammalla tavalla niiden vaikuttavuus huomioiden. Tämä luo huomattavaa joustoa verrattuna toimien toteuttamiseen lainsäädännön kautta. Direktiivin asettamat vähimmäisvaatimukset on kuitenkin täytettävä.
Direktiivin mukainen tuottajan määritelmä mahdollistaa kansalliset valinnat sen suhteen, mitkä toimijat määritellään uusien tuottajavastuullisten tuotteiden tuottajiksi. Tarkoitus on, että direktiivin edellyttämien uusien tuottajavastuullisten tuoteryhmien tuottajiksi määritellään tuotteiden valmistaja tai maahantuoja, kuten jätelain tuottajamäärittelyä koskevassa sääntelyssä jo nykyisin on pääsääntönä.
Lisäksi laajennetun tuottajavastuun käytännön toteuttamisessa on liikkumavaraa, kunhan direktiivin mukaiset vähimmäisvaatimukset toteutuvat. Liikkumavaraa on esimerkiksi muovia sisältävän kalastusvälinejätteen erilliskeräysverkoston määrittelyssä. Suomi voi myös itse määritellä mitkä yleiseen käyttöön tarkoitetut alueet kuuluvat direktiivin edellyttämän tiettyjä kertakäyttömuovituotteiden tuottajia koskevan kustannusvastuun piiriin ja määritellä minkälaisella mekanismilla kustannusvastuu käytännössä toteutetaan.
Miksi ja mitä direktiivissä säädetään juomapakkausten korkeista?
Direktiivin mukaan juomapakkausten korkkien on pysyttävä muovipulloissa kiinni pullon käytön ajan, jotta korkit eivät jäisi roskaamaan luontoa. Pullon korkit ovat kymmenen yleisimmän muoviroskan joukossa Euroopassa. Suomessa juomapakkauksiin kuuluvien juomapullojen korkit päätyvät pääosin pullojen mukana palautusautomaatteihin ja muovipullojen palautusaste on Suomessa jo nyt 90 prosenttia, joten tilanne on niiden osalta jo valmiiksi hyvä.
Komissio on direktiivin sääntelyn mukaisesti pyytänyt eurooppalaista standardisointijärjestöä laatimaan teknisen standardin, joka liittyy korkkien kiinnipysymisen vaatimukseen.
Direktiivin täytäntöönpanon aikana on tuotu esiin, että korkkien kiinnipysymistä koskeva vaatimus voisi pahimmillaan johtaa siihen, että esimerkiksi juomapullojen palautusautomaattilinjastoja tulisi laajamittaisesti uusia. Uusimpien laitetestausten mukaan tältä uhalta näytettäisiin vältyttävän, sillä ongelma vaikuttaa koskevan ainoastaan tiettyä vanhaa ja spesifistä laitekantaa. Asiaan on pyritty vaikuttamaan myös edellä mainitun teknisen standardin valmistelun yhteydessä. Standardin valmisteluun osallistuu Suomen Standardisoimisliitto SFS ry, jonka standardointiryhmän jäsenenä ovat juomapakkausten kannalta keskeiset toimijat (Suomen palautuspakkaus Oy Palpa, Panimo- ja virvoitusjuomateollisuusliitto, Sinebrychoff, Olvi, Hartwall, Altia). Standardin johdanto-osaan on valmisteltu Suomen Standardoimisliitto SFS:n johdolla maininta, jossa suositellaan, että valmistajat ottaisivat automaattiset palautusjärjestelmät ja niiden vaatimukset huomioon pullojen ja korkkien suunnittelussa.
Mitä vaikutuksia direktiivissä säädetyllä kierrätetyn muovin pitoisuutta muovipulloissa koskevalla tuotevaatimuksella on Suomessa?
Direktiivin edellyttämä kierrätetyn muovin pitoisuutta juomapulloissa koskevalla asteittaisin tiukkenevalla tuotevaatimuksella pyritään edistämään luonnonvarojen kestävää käyttöä ja kiertotaloutta EU-tasolla. Kyse on uudesta tuotevaatimuksesta, eikä nykyisestä kierrätetyn muovin pitoisuudesta ko. juomapulloissa Suomessa ole saatavilla tarkkaa tietoa. Määrän arvioidaan olevan kaikkinensa noin 10 prosentin luokka, mutta se vaihtelee 0-100 % välillä eri pulloissa. Tuotevaatimuksen toteuttamisella olisi siten kiertotaloutta edistäviä vaikutuksia myös Suomessa, kun kierrätysmuovilajien käyttö muovipullojen valmistuksessa lisääntyisi.
Mitä vaikutuksia direktiivissä säädetyllä muovipullojen erilliskeräysvaatimusten toteuttamisella on Suomessa?
Direktiivin edellyttämät erilliskeräysvaatimukset on sisällytettävä lainsäädäntöömme, mutta pullonpalautusjärjestelmän ansiosta suuria käytännön muutoksia erilliskeräykseen ei nykyarvion mukaan tarvita. Pantillisen pullonpalautusjärjestelmän ansiosta kaikkien juomapullojen erilliskeräys on Suomessa jo nykyisin varsin tehokasta. Pantillinen pullonpalautusjärjestelmä takaa sen, että muovipulloista palautuu yksistään sen kautta jo nykyisin 92 %. Pantillisen pullonpalautusjärjestelmän ulkopuolelle jäävien muovipullojen määristä ei ole käytettävissä tarkempaa tietoa, mutta määrän arvioidaan kuitenkin olevan vähäinen verrattuna pantilliseen palautusjärjestelmään.
Minkälaisia juomamukeja direktiivi koskee?
Direktiivin soveltamisalaan kuuluvat sekä kokonaan että osittain muoviset juomamukit (ja niiden korkit ja kannet). Tämä tarkoittaa, että myös kartonkiset juomamukit, joissa on ohut muovipinnoite, ovat direktiiviin soveltamisalaan kuuluvia kertakäyttöisiä muovituotteita. Toistaiseksi kertakäyttöiselle muoviselle tai muovia sisältävälle juomamukille ei ole kosteutta kestävää muovitonta vaihtoehtoa. Katso myös kohta ”Mikä on muovituote?”
Kuka on velvollinen antamaan kuluttajavalistusta ja miten se järjestetään?
Direktiivin edellyttämä kuluttajavalistus tullaan säätämään kansallisesti tuottajien järjestämis- ja kustannusvastuun piiriin eli osaksi tuottajavastuuta. Tämä tarkoittaa, että tuottajat saavat vapaat kädet järjestää direktiiviin edellyttämän roskaantumisen vähentymiseen tähtäävän kuluttajavalistuksen. Kuluttajavalistuksen sisällön on kuitenkin täytettävä direktiivissä säädetyt yksityiskohtaiset vaatimukset. Tuottajille tullaan säätämään velvollisuus toimittaa vuosittain tiedot järjestämästään kuluttajavalistuksesta tuottajavastuun valtakunnallisena valvontaviranomaisena toimivalle Pirkanmaan ELY-keskukselle.
Miten toteutetaan tiettyjen kertakäyttöisten muovituotteiden tuottajia koskeva kustannusvastuu tietyistä jätehuoltotoimista ja jätteenkeräysinfrasta sekä roskaantumisen siivoamisesta eräillä yleisillä alueilla?
Direktiivin edellyttämä kustannusvastuu kustannustehokkaasti toteutetuista tietyistä jätehuoltotoimista ja jätteenkeräysinfrasta eräillä yleisillä alueilla koskee seuraavia kertakäyttöisiä muovituotteita: tietyt syömävalmiin ruoan elintarvikepakkaukset, joustavasta materiaalista valmistetut annospakkaukset ja -kääreet, juomapakkaukset, kevyet muoviset kantokassit, juomamukit (ml. kannet ja korkit), suodattimelliset tupakkatuotteet ja niiden kanssa kaupan pidettävät suodattimet.
Direktiivin edellyttämä kustannusvastuu kustannustehokkaasti toteutetusta roskaantumisen siivoamisesta eräillä yleisillä alueilla koskee seuraavia kertakäyttöisiä muovituotteita: tietyt syömävalmiin ruoan elintarvikepakkaukset, joustavasta materiaalista valmistetut annospakkaukset ja - kääreet, juomapakkaukset, kevyet muoviset kantokassit, juomamukit (ml. kannet ja korkit), suodattimelliset tupakkatuotteet ja niiden kanssa kaupan pidettävät suodattimet, ilmapallot ja kosteuspyyhkeet.
Kustannusvastuu koskisi alueita, joiden jätehuollosta ja siivouksesta kunnat vastaavat niin sanotun kuntien puhtaanapitolain (669/1978) ja eräiden jätelain roskaantumisen ehkäisemistä koskevien säännösten perusteella. Näitä alueita ovat esimerkiksi kadut, torit, uimarannat, puistot ja muut yleiseen virkistykseen käytettävät alueet.
Kunkin tuoteryhmän tuottajia edustavat tuottajayhteisöt maksaisivat vuosittain korvausta kunnille. Kunnat raportoisivat kustannuksensa Pirkanmaan ELY:lle, joka tekisi päätöksen kunkin tuottajayhteisön kullekin kunnalle maksamasta korvauksesta. Pirkanmaan ELY perisi korvaukset tuottajilta ja tilittäisi ne kunnille. Korvausten suuruus voidaan määritetään vuoden 2022 lopussa valmistuvan roskien koostumusselvityksen perusteella.
Miten lääkelaitedirektiivien soveltamisalaan kuuluvat sallitut vanupuikot ja pillit erotetaan tuotekieltojen piiriin kuuluvista vanupuikoista ja pilleistä?
Lääkelaitedirektiivien soveltamisalaan kuuluvia tuotteita valvoo Suomessa Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus eli Fimea. Kyseisille laitteille on haettava CE-merkintää ja CE-merkitty tuote liikkuu vapaasti EU-alueella. CE-merkintä siis erottaa lääkelaitedirektiivien soveltamisalaan kuuluvat sallitut vanupuikot ja pillit SUP-direktiivin soveltamisalaan kuuluvista kielletyistä vanupuikoista ja pilleistä. Kotimaisen valmistajan on ilmoitettava lääkelaitedirektiivien soveltamisalaan kuuluvat tuotteensa Fimean laiterekisteriin. Fimealta direktiviin täytäntöönpanon valmistelun aikana saadun tiedon mukaan laiterekisteristä löytyy CE-merkittyjä muovia sisältäviä vanupuikkoja yhdeltä kotimaiselta valmistajalta.
Millaisia merkintöjä muovituotteisiin tulee?
Jokaiselle merkintävaatimusten piiriin kuuluvalle tuoteryhmälle on komission täytäntöönpanoasetuksessa (EU) 2020/2151 säädetty tietty kuvanmerkintä ja tietty teksti, joka ilmaisee, että tuotteessa on muovia tai että tuote on tehty muovista. Komission täytäntöönpanoasetuksessa on säädetty myös yksityiskohtaiset säännökset siitä, missä kohtaa ja missä pakkauksissa merkinnän on kunkin tuoteryhmän osalta oltava ja millä kielellä, sekä käytettävät fonttikoot ja värit.
1. Terveyssiteet, tamponit ja tamponien asettimet
Terveyssiteitä koskevan merkinnän on oltava kuluttajapakkauksessa ja ryhmäpakkauksessa.
|
Tamponeja ja tamponien asettimia koskevan merkinnän on oltava kuluttajapakkauksessa ja ryhmäpakkauksessa.
|
2. Kosteuspyyhkeet eli henkilökohtaiseen hygieniaan ja kotitalouksien käyttöön tarkoitetut esikosteutetut pyyhkeet
Merkinnän on oltava kuluttajapakkauksessa ja ryhmäpakkauksessa.
|
3. Suodattimelliset tupakkatuotteet ja suodattimet, joita pidetään kaupan käytettäväksi yhdessä tupakkatuotteiden kanssa
Merkinnän on oltava vähittäismyyntipakkauksessa ja myyntipäällyksessä.
|
4. Juomamukit
Merkinnän on oltava juomamukissa.
|
|
|
Kuka valvoo SUP- direktiivin edellyttämien vaatimusten noudattamista?
Direktiivin edellyttämien tuotekieltojen ja merkintävaatimusten valvontaviranomaisena jo toimiva Tukes tulee valvomaan myös korkkien kiinnipysymistä koskevan tuotevaatimuksen noudattamista. Muiden direktiivin vaatimusten noudattamista tulee valvomaan tuottajavastuun valtakunnallinen valvontaviranomainen eli Pirkanmaan ELY-keskus.
Saako varastossa olevat kielletyt ja merkitsemättömät tuotteet myydä 23.8.2021 jälkeen?
Kuten jo edellä on todettu, direktiivin edellyttämät tuotekiellot ja merkintävaatimukset saatiin kansallisesti voimaan vasta 23.8.2021, eli hieman myöhässä direktiivissä säädetystä aikataulusta, joka oli 3.7.2021.
Tukesin verkkosivuilla on koottu tietoa tuotekielloista ja merkintävaatimuksista. Verkkosivuilla on myös julkaistu ympäristöministeriön ja Tukesin yhdessä laatimia vastauksia siihen, milloin tuotteet katsotaan markkinoille saatetuiksi ennen 23.8.2021 ja siitä, saadaanko eri toimijoiden varastossa olevat tuotekieltojen ja merkintävaatimusten piiriin kuuluvat tuotteet myydä 23.8.2021 jälkeen.
