Usein esitettyjä kysymyksiä SUP-direktiivistä (direktiivi tiettyjen muovituotteiden ympäristövaikutuksien vähentämisestä) ja kalastusvälineistä

Päivitämme tätä sivua, kun saamme uutta tietoa.

Mikä on SUP-direktiivi?

  • Tiettyjen muovituotteiden ympäristövaikutusten vähentämistä koskevan direktiivin eli SUP-direktiivin soveltamisalaan kuuluvat tietyt direktiivissä nimenomaisesti luetellut kertakäyttömuovituotteet, oxo-hajoavasta muovista valmistetut muovituotteet sekä kaikki muovia sisältävät kalastusvälineet. Direktiivi edellyttää tuoteryhmästä riippuen eri toimia: kulutuksen vähentämistä, tuotekieltoja, tuotteiden ominaisuuksiin liittyviä vaatimuksia sekä laajennettua tuottajavastuuta.
  • Tavoitteena on vähentää muoviroskaa ympäristössä, erityisesti meriympäristössä, edistää kiertotaloutta ja yhtenäistää tuotesääntelyä EU:n sisämarkkinoilla.

Lisätietoja SUP-direktiivin toimeenpanosta

Mitä SUP-direktiivi vaatii ja mitä kalastusvälineitä se koskee?

  • Direktiivi velvoittaa järjestämään kalastusvälineiden jätehuollon ns. tuottajavastuumallilla. Tämä tarkoittaa, että kalastus- sekä vesiviljelyvälineiden valmistajien ja maahantuojien eli tuottajien tulee järjestää Suomen markkinoille saatettujen kalastusvälineiden jätehuolto (erilliskeräys ja kuljetus), tiedottaa siitä sekä raportoida viranomaiselle. Tämän hoitamiseksi he perustavat tuottajayhteisön tai tuottajayhteisöjä.
  • Jätehuollon tulee olla maksuton ja vaivaton kalastajalle (tai kalastusvälineen viimeiselle haltijalle).
  • Direktiivin velvoitteet koskevat Suomen markkinoille saatettuja merialueilla ammatti- ja vapaa-ajan kalastuksessa käytettäviä muovia sisältäviä kalastus- ja vesiviljelyvälineitä. Kokonaan metalliset tai luonnonmateriaaleista valmistetut kalastusvälineet eivät kuulu direktiivin piiriin. Direktiiviä ei myöskään sovelleta kalastusvälineeseen, jossa muovi on pelkästään maalina tai liimana esimerkiksi metallisen välineen päällä.  
  • Kalastusvälineitä ovat mm. verkot, rysät, katiskat ja muut ns. seisovat pyydykset sekä pilkit, onget ja viehekalastusvälineet. Kalastusvälineiksi katsotaan myös vesiviljelyvälineet.
  • Direktiivi ei kiellä, rajoita tai aseta muita vaatimuksia kalastusvälineille tai niiden käytölle.
  • Jätehuollon järjestämisen vaihtoehtoja vasta selvitetään.
  • Ympäristöministeriö pyrkii direktiivin kansallisessa toimeenpanossa ratkaisuihin, jotka ovat mahdollisimman tarkoituksenmukaisia maamme olosuhteissa ja aiheuttavat mahdollisimman vähän kustannuksia. Direktiivin kansallisessa toimeenpanossa voidaan käyttää harkintaa siinä, miten jätteiden vastaanotto käytännössä toteutetaan. Tarkoituksenmukaista voisi olla, että ammattikalastuksessa käytettävien välineiden valmistajia ja maahantuojia koskevat määräykset olisivat vaativampia kuin lähinnä virkistyskalastuksessa käytettävien viehekalastusvälineiden tuottajia koskevat velvoitteet. 

Miksi Suomi harkitsee soveltamisalan laajentamista sisävesille?

  • Suomessa on runsaasti vesistöjä ja myös sisävedet on syytä pitää roskattomina ja turvallisina. Vesiin ja rannoille unohdetut pyydykset aiheuttavat haittaa ja kärsimystä eläimille ja luonnolle myös sisävesillä.
  • Samoja kalastusvälineitä käytetään sekä sisävesillä että merialueilla. Kalastusvälineen valmistaja tai maahantuoja ei voi tietää, missä hänen tuotettaan käytetään.
  • Mahdollisuus maksuttomaan kalastusvälinejätteen erilliskeräykseen halutaan turvata sekä merialueiden että sisävesien kalastajille tasapuolisesti.
  • Kalastusvälinejätteen keräykseen on erilaisia vaihtoehtoja. Erillisiä, pysyviä keräyspisteitä olisi tarkoituksenmukaista sijoittaa lähinnä vain ammattikalastussatamiin, joita on rannikkoalueella 167 ja sisävesialueilla korkeintaan 20 kpl. Muu keräys voitaisiin järjestää esimerkiksi määrävälein toistuvina kampanjoina tai kiertävien keräyspisteiden avulla.

Lisääkö sääntely kalastusvälineiden hintaa? Vaarantaako se välineiden valmistusta Suomessa ja suosii ulkomaisia verkkokauppoja?

  • On oletettavaa, että kalastusvälineen tuottaja siirtää kalastajalle maksuttoman jätehuollon kustannukset tuotteen hintaan. Sama periaate koskee myös muita jätteitä, joiden tuottajien tulee vastata jätehuollosta, muun muassa paristoja ja autonrenkaita. Jätehuollon osuus tuotteen markkinoille saattamisen kokonaiskustannuksista ja myyntihinnasta on kuitenkin arvioitu hyvin pieneksi.
  • Sääntely koskee kaikkia Suomen markkinoille tuotavia kalastusvälineitä, tuotiin kalastusvälineitä mistä tahansa. Pieni käsityömäinen valmistus on mahdollista rajata pois tuottajavastuumallista pois esimerkiksi tuotannon pienen liikevaihdon perusteella.
  • Direktiivi koskee myös etäkauppaa. Verkossa toimivia kauppiaita on käytännössä vaikea saada sääntelyn piiriin. EU on pyrkinyt puuttumaan ongelmiin tarkemmalla etäkaupan tuottajavastuun sääntelyllä ja pyrkii edelleen ratkaisemaan asiaan liittyviä puutteita. Etäkaupan ongelmia ei mikään maa pysty yksin ratkomaan.

Haittaako muutos kalastusharrastusta? Mitä hyötyä tästä on harrastajille?

  • Jätehuollon kustannusten osuus kalastusvälineen hinnasta on pieni ja myös vähäinen suhteessa harrastuksen muihin kuluihin.
  • Tarkoitus on, että myös vapaa-ajankalastajilla on mahdollisuus toimittaa välineet maksuttomaan keräykseen.

Joutuvatko virkistyskalastusvälineiden tuottajat maksamaan ammattikalastusvälineiden jätehuollon kustannuksia?

  • Eivät joudu. Kukin valmistaja ja maahantuoja vastaa jätehuollon (erilliskeräys ja kuljetus) kustannuksista suhteessa markkinoille saattamiensa tuotteiden määrään. Tuottajayhteisössä perityt maksut eivät saa vääristää kilpailua ja tätä myös valvotaan.
  • Virkistyskalastusvälinevalmistajille on suunniteltu joustavampia keräysvelvoitteita vähäisemmän jätekuorman vuoksi. Keräysverkoston järjestämisestä neuvotellaan vielä alan kanssa.

Lisääkö sääntely ammattikalastajien kustannuksia?

  • Periaatteessa ammattikalastajien suorat kustannukset alenevat, koska kalastusvälineiden jätehuollon kustannukset siirtyvät kalastusvälineiden valmistajille ja maahantuojille. Nämä oletettavasti siirtävät kustannukset kalastusvälineen hintaan. Erilliskeräys lisää jätehuoltokustannuksia kokonaisuudessaan, mutta tuottajavastuun tavoitteena on edistää kestävien tuotteiden valmistusta, jolloin jätehuoltokustannukset jäisivät alhaisiksi ja tuotteen hinta nousisi mahdollisimman vähän. Kalastajat voivat vaikuttaa kustannuksiinsa myös käyttämällä tuotteita mahdollisimman pitkään ja ostamalla laadukkaita pitkäikäisiä tuotteita.

Miten suuri ongelma kalastusvälineet ovat roskaantumisen näkökulmasta?

  • Kalastusvälineiden aiheuttama roskaantuminen on osa vesi- ja rantaroskaongelmaa. Maksuttomalla kalastusvälineitä koskevalla jätehuollolla halutaan turvata puhdas luonto ihmisille ja eläimille.
  • SYKE seuraa rantojen roskaantumista säännöllisesti 13 rannalla, mikä on hyvin pieni otos rannoista. Rantaroskaseurannassa lasketuista roskakappaleista 0,32 prosenttia on muovisia kalastusvälineroskia (kalastustarvikkeet, monofilamenttilangat, verkot). Tilavuutena ja painona näitä roskia on toki enemmän, koska rantaroskakappaleista suurin osa on tupakantumppeja. Kalastusvälineroskan lisäksi löytyy muuta muoviroskaa, josta osa on peräisin kalastuksesta: kellukkeita, verkkopusseja, tynnyreitä, ämpäreitä, köysiä, pusseja, kanistereita, narua jne.

  • Suomen merialueen roskaantumisen lähteet -raportissa onkin arvioitu, että noin 6,3 prosenttia rantaroskista (kappalemäärästä) onperäisin kalastuksesta. Arviossa on mukana muitakin kuin muovia sisältäviä kalastusvälineitä. Arvio perustuu tutkijoiden valistuneeseen arvioon myös niiltä rannoilta, joita rajallinen rantaroskaseuranta ei koske.