Hyppää sisältöön
Valtioneuvosto ja ministeriöt
Media

Näkökulma
Yhteentoimivuus sujuvoittaa tiedon liikkumista

Ympäristöministeriö
15.6.2021 10.08
Kolumni

Harva tulee miettineeksi, miten monella tavalla voidaan tulkita sana kellarikerros. Sille ja muille rakennetun ympäristön käsitteille on löydettävä yhteiset määritelmät, jotta tiedon digitalisaatio voi edetä tehokkaasti. Ympäristöministeriö on ryhtynyt etujoukoissa tekemään rakennetun ympäristön tiedoista yhteentoimivaa. Se ei ole aivan yksinkertaisinta työtä, mutta Anssi Hännisen kirjoituksen luettuasi tiedät mistä on kysymys. Tarve yhteentoimiville tiedoille on yhteinen koko hallinnossa.

Tieto on yksi digitalisaation kulmakivistä. Tulevaisuudessa organisaatioiden välinen tiedonsiirto tulee lisääntymään merkittävästi, kun palveluista kehitetään entistä sujuvampia. On järkevää, ettei kertaalleen julkishallinnolle annettua tietoa kysytä uudelleen. Tieto liikkuu sujuvammin organisaatioiden välillä, kun tieto on määritelty etukäteen tarkasti. 

Ministeriön ja Suomen ympäristökeskuksen käynnissä olevassa Ryhti-hankkeessa tuotetaan rakennetun ympäristön tietojärjestelmä (RYTJ). Sen tietovarantoihin tullaan kokoamaan suunnitelma- ja kaavatiedot sekä rakentamisen lupatiedot, joita säätelee uudistuva maankäyttö- ja rakennuslaki. Tiedot syntyvät joko kuntien kaavoituksessa ja rakennusvalvonnassa tai yksityisten suunnittelutoimistojen pöydällä. Kuntien järjestelmiin tallennetuilla tiedoilla on ymmärrettävästi usein eri rakenteita, eri muotoja ja jopa eri merkityksiä. 

Miten RYTJ pystyy ottamaan vastaan samaa tietoa, joka on tallennettu useilla eri tavoilla? Vastaus on vuonna 2019 käynnistetty rakennetun ympäristön yhteentoimivuustyö. 

Sanastotyö yhteentoimivuuden perustana

Rakennetun ympäristön yhteentoimivuustyössä keskitytään erityisesti semanttiseen yhteentoimivuuteen eli siihen, että tiedon lähettäjä ja vastaanottaja ymmärtävät sen merkityksen samalla tavalla. Käytännössä tavoitteena on sopia yhteisistä käsitemääritelmistä, koodistoista ja tietomalleista. Mitä tämä käytännössä tarkoittaa?

Käsitemäärittelyjä tehdään terminologisen sanastotyön menetelmien avulla. Se vie yllättävän paljon aikaa, mutta on ensiarvoisen tärkeää työtä. Sanastot luovat kivijalan muulle yhteentoimivuustyölle. Määritelmä kuvaa käsitteen sisällön ja eroavaisuudet muista saman aihepiirin käsitteistä. Esimerkiksi ”kellarikerros” on määriteltynä: ”rakennuksen kerros, joka on kokonaan tai pääasiallisesti maanpinnan alapuolella”. 

Kun käsitteet on määritelty näin, on niin tiedon lähettäjälle kuin vastaanottajalle selkeää, mitä tietoa rajapintojen kautta liikkuu ja mitä tieto tarkoittaa. 

Tietomalli kertoo tiedon rakenteen

Entä mikä tietomalli on? Tietomalli itsessään tarkoittaa vakioitua tapaa järjestää tietosisältöä. Esimerkiksi tapa, jolla järjestät kirjahyllysi, on tietomalli. Kirjahyllyn tietomallissa kerrottaisiin valitsemasi luokittelu (aihe, kirjoittaja, otsikko, kannen väri) ja mistä ominaisuuksista kukin luokka koostuu (esim. kirjoittajan teokset aikajärjestyksessä). Tietomalli pitää käytännössä sisällään tietoa tiedosta – eli metatietoa: sen avulla kuvaillaan, minkälaista varsinainen tieto on. 

Hämmennystä tuo se, että termiä ”tietomalli” käytetään useissa eri merkityksissä. Pelkästään tiedonhallinnan yhteydessä puhutaan käsitemalleista (käsitteiden suhteet toisiinsa), loogisista tietomalleista (suhteiden lisäksi käsitteiden ominaisuudet) sekä fyysisistä tietomalleista (tietosisällön rakenne ja säännöt tietojärjestelmän pohjaksi).

Yhteentoimivuustyössä tietomallilla tarkoitetaan loogista tietomallia, jossa tietojen semanttinen merkitys on määritetty. Tietomalli on rakennettu tietokomponenteista, jolla tarkoitetaan uudelleen käytettäviä yhteisiä tietomäärityksiä jostain reaalimaailman kohteesta. Tietokomponentissa on mukana viittaukset käsitteiden määritelmiin sekä koodistoihin. 

Tietomalleja laaditaan ja ylläpidetään käyttäjille maksuttomassa Digi- ja väestötietoviraston Yhteentoimivuusalustan Tietomallit-työkalussa. Sen ansiosta alan toimijoiden ei tarvitse ylläpitää omia ratkaisuja sanasto-, koodisto- ja tietomallityöhön. 

Valmiit määritykset kootaan tietokomponenttikirjastoon

Tietojen määrittelytyö on hidasta, eikä kaikkia tietoja saada kerralla valmiiksi. Siksi YM:n vetämää yhteentoimivuustyötä tehdään osissa – yksi sanasto-, koodisto- tai tietomalliprojekti kerrallaan. Semanttisen yhteentoimivuuden teemaryhmä käy läpi valmistuneiden projektien tuotokset ja sopii, mistä tietomäärityksistä tehdään yhteisiä. Yhteiset viedään osaksi rakennetun ympäristön tietokomponenttikirjastoa. 

Kirjaston määrityksiä voi – ja pitääkin – lainata omia tietomalleja rakentaessa. Silloin tietomallin tiedot perustuvat samoihin määrityksiin kuin kaikki muutkin tietomallit, jotka ovat lainanneet samoja komponentteja. Näin nämä yhteisiin määrityksiin perustuvat tietomallit ovat keskenään semanttisesti yhteentoimivia: Kun tiedot on määritelty samalla tavalla, tietoja voidaan helposti siirtää organisaatiosta toiseen. 

Sitä mukaa kun yhteiset määritykset lisääntyvät, tulee varmasti tilanteita, jolloin aiemmin tehty määritys ei vastaakaan uutta yhteistä määritystä. Tällöin määritykset täytyy harmonisoida eli päivittää yhtenäisiksi. Harmonisointia tullaan tekemään vielä pitkään määrittelyjen valmistumistuttua, jotta saavutetaan aidosti semanttisesti yhteentoimiva yhteiskunta.

Tarve yhteistyölle yli tietoaluerajojen

Digitalisaatio ei pysähdy ilman yhteentoimivuustyötä, mutta digitalisaation vauhdittaminen on huomattavasti helpompaa sen avulla. Lisäksi kustannuksia voidaan alentaa, kun räätälöintejä tarvitaan vähemmän ja tietojen rakenteet on valmiiksi määritelty. Tietoa ei tarvitse etsiä eri lähteistä, sillä yhteiset määritykset löytyvät yhdestä paikasta. Myös uusien määrityksien tekeminen on nykyistä nopeampaa, kun muiden tekemät kuvaukset saa oman työn pohjaksi avoimesti.

Työmme keskittyy rakennetun ympäristön keskeisten tietojen määrittelyyn (esim. kaavat, rakennus ja infra). Rakennettuun ympäristöön liittyy kuitenkin paljon yleistä tiedonhallintaan liittyvää sanastoa (esim. henkilö, organisaatio ja asiakirja) sekä myös muiden tietoalueiden sanastoa (esim. verotus, paikkatieto ja luonnonympäristö). 

Vastaavasti rakennetun ympäristön yhteentoimivuustyössä laadituille määrityksille löytyy käyttöä myös muualla. Yhteentoimivuusalustalla määrittelyt ovat käytettävissä yhteisesti ja avoimesti yli totuttujen toimialarajojen.

Yksityisillä toimijoilla on suuri rooli määrittelytyössä. Ne tuottavat ison osan rakennetun ympäristön tiedoista ennen kuin ne päätyvät julkishallintoon (esim. rakennusten suunnitelmat). Toimijat kiinteistö- ja rakentamisalalta ovatkin tulleet mukaan keskusteluun. Yhteinen käsitys käytetyistä käsitteistä ja tietorakenteista helpottaa kaikkien työtä.

Kirjoittaja

Anssi Hänninen työskentelee erityisasiantuntijana ympäristöministeriössä. Hän edistää rakennetun ympäristön tietojen semanttista yhteentoimivuutta ja koordinoi siihen liittyviä projekteja.

        Anssi Hänninen
        eritysasiantuntija
        ympäristöministeriö
        [email protected]

Näkökulma – ympäristöministeriön asiantuntijoiden kirjoituksia