Näkökulma
Väen vanheneminen on huomioitava asumisessa ja asuinympäristöissä

Väestörakenne muuttuu näkyvästi tulevan kymmenen vuoden aikana. Yli 65-vuotiaiden osuus kasvaa noin 250 000 henkilöllä ja erityisesti hyvin iäkkäiden osuus kasvaa. Käynnissä oleva muutos tulee huomioida asuinympäristöissämme. Hyvin toteutetut esteettömät, turvalliset ja vehreät asuinympäristöt edistävät ikääntyneiden toimintamahdollisuuksia. Samalla ne tuottavat hyvää kaikille, muistuttaa asuntoneuvos Tommi Laanti.

Jokaisen meistä kannattaa varautua ikääntymiseen hyvissä ajoin. Pystyykö omassa kodissa toimimaan, kun toimintakyky heikkenee ja arkipäivän toimista tulee aiempaa haastavampia? Yhä useampi on tulevina vuosina tekemisissä ikääntyneiden asumisratkaisujen kanssa omien tai läheisten tarpeiden vuoksi. Ikääntyneille ja liikkumisesteisille sopivat ratkaisut parantavat asuinympäristöjen toimivuutta ja viihtyisyyttä kaikille. Asuinalueiden ja asuntojen suunnittelussa onkin vahvistettava Kaikille sopivan suunnittelun (Design for all) -periaatetta, jolloin suunnittelussa otetaan huomioon eri väestöryhmien tarpeet.

Esteetön rakennettu ympäristö tukee ihmisten yhdenvertaisuutta ja vahvistaa yhteiskuntaamme. Tavoitteena on miljoona esteetöntä asuntoa vuonna 2030. Yksin uudistuotannolla tavoiteta ei saavuteta, vaan jo olemassa oleviakin asuntoja on korjattava huomattava määrä. 

Valtioneuvoston Kansallisen ikäohjelman periaatepäätös ulottuu vuoteen 2030 ja antaa selkänojaa työlle, joka on välttämätöntä tulevina vuosina. Ikäohjelmalla halutaan turvata mahdollisimman toimintakykyinen ikääntyminen sekä palvelujärjestelmä, joka on taloudellisesti ja sosiaalisesti kestävä. Tulevalla hallituskaudella kuntien ja hyvinvointialueiden asumiseen liittyvää kehittämistyötä on vahvistettava ja lisättävä esimerkiksi asumiseen ja korjaamiseen liittyvää neuvontaa.

Asumisen osalta kynnyskysymys on taata riittävä rahoitus niin kehittämistyön jatkamiseen kuin erityisesti asuntokannan korjaamiseen. Kysyntää ja tarvetta korjausavustuksille, joilla asuntoja korjataan ikääntyneille soveltuviksi, on huomattavasti, ja avustuksiin tehdyt leikkaukset ovat osuneet kipeään paikkaan. Jatkossa niiden saatavuus on turvattava.

Asuminen ei kuitenkaan nojaa ainoastaan tekniikkaan, hisseihin ja kulkuluiskiin, vaan myös asuinalueiden sosiaaliseen kestävyyteen on panostettava. Esteettömyyden ja turvallisuuden lisäksi ikäystävällisessä asuinympäristössä on hyvin saavutettavia palveluja sekä viher- ja virkistysalueita. Tässäkin tapauksessa ikääntyneille suotuisat ratkaisut palvelevat kaikkia. Mahdollisuus osallistua oman asuinympäristön kehittämiseen on tärkeää, ja tukee kaiken ikäisten yhteisöllisyyttä. Ikääntyneille yhteinen toiminta ja kohtaamispaikat ovat erityisen tärkeitä, sillä monet heistä asuvat yksin ja kokevat yksinäisyyttä.

Koska väestökehitys vaihtelee eri puolella maata, tarvitaan erilaisilla alueilla erilaisia toimia, jotta sujuva arki ja hyvä asuminen voidaan taata. Monissa väestöltään vähenevissä kunnissa taajamissa palveluiden äärellä on ARA-kantaa, jota voidaan korjata ikääntyneille sopivaksi. Korjaustoimenpiteillä vahvistetaan ikääntyneiden asumisedellytysten lisäksi olemassa olevien rakennusten pidempiaikaista käyttöä kustannustehokkaasti ja kestävästi.  

Juuri valmistuneen ikääntyneiden asumisen toimenpideohjelmassa tehdyn kuntien kehittämishankkeiden arvioinnin mukaan tietoisuus ikääntyneiden asumisen ja asuinympäristöjen kehittämisen merkittävyydestä on lisääntynyt kunnissa, hyvinvointialueilla sekä  ikäihmisten keskuudessa.

Kansallisen ikäohjelman asumiseen liittyvät toimet vahvistavat jatkossakin varautumista ikääntyvän väestön asumistarpeisiin ja lisäävät asuntojen ja asuinympäristöjen ikäystävällisyyttä. 

Kirjoittaja