Suomella kirittävää rakennetun ympäristön digitalisaation kansainvälisessä kehityksessä
Maankäyttöpäätösten digitalisaatio ja siihen liittyvät lainsäädännön ja tietoinfrastruktuurin uudistukset ovat ajankohtaisia myös muualla kuin meillä Suomessa. Jotta muiden parhaista käytänteistä ja suunnitelmista voidaan ottaa oppia Suomessa tehtävälle muutokselle, ympäristöministeriö on selvittänyt rakennetun ympäristön digitalisaation tilannetta muutamassa Euroopan maassa.
Ympäristöministeriö on tutkinut rakennetun ympäristön digitalisaation kehitystä valikoiduissa verrokkimaissa. Tarkoituksena on ollut kerätä tietoa ja oppeja vastaavan muutoksen toteuttamiseksi Suomessa.
”Tällä hetkellä Suomi on verrokkimaihinsa nähden jäljessä alueidenkäytön ja rakentamisen digitalisaation kehityksessä. Kaikki verrokkimaat ovat päätyneet kehittämään kansallista, keskitettyä ratkaisua. Muutamassa maassa sellainen on jo käytössä. Poikkeuksena on Saksa, jolla on erilainen, osavaltiopohjainen ratkaisu”, toteaa Ryhti-hankkeen ohjelmapäällikkö Juhana Rautiainen ympäristöministeriöstä.
Suomessa on päädytty edistämään rakennetun ympäristön tietojärjestelmää keskitetyn ja hajautetun mallin yhdistelmänä eli hybridimallilla. Tällaisessa niin sanotussa peilatussa järjestelmässä tietojärjestelmä saa tiedon kuntien järjestelmistä automaattisesti rajapintojen avulla.
Verrokkimaissa kansalliset tiedonhallinnan ratkaisut alueidenkäytölle ja rakentamiselle
Kaikissa vertailumaissa on tunnistettu tarve kansalliselle alueidenkäytön ja rakentamisen tiedonhallinnalle. Tämä sisältää kansallisesti määritellyt sanastot, koodistot ja tietomallit. Lisäksi kaikissa maissa on toteutettu tai toteutetaan parhaillaan kansallinen tietovaranto, -järjestelmä tai -palvelu. Toteutukset poikkeavat hieman toisistaan, mutta yleisin on valtakunnallinen tietovaranto maankäyttöpäätöksille ja näihin liittyville tiedoille sekä varantoon yhdistetyt erilaiset palvelut.
Yhdenmukaisten määrittelyiden ja tiettyjen teknisten ratkaisujen käyttöön velvoitetaan lainsäädännöllä. Kansallisten vähimmäisvaatimusten ja ohjeistuksen lisäksi kunnat ja muut toimijat voivat tehdä asioita muutoin haluamallaan tavalla. Yleistä on kuitenkin, että esimerkiksi maankäytön suunnitelmat on tuotettava kansallisten määrittelyiden mukaisessa tietorakenteessa ja julkaistava kansalliseen järjestelmään.
Esimerkiksi Tanskassa maankäyttöä ja rakentamista säädellään rakennuslailla (byggelove) ja kaavalailla (planlove). Tanskassa on jo käytössä kansallinen kaava- tai suunnittelutietovaranto PlanData. Kunnilla on velvollisuus laatia kaavat kansallisen mallin mukaan ja saattaa tiedot kansalliseen tietovarantoon.
Myös Alankomaissa on käytössä maankäytön kansallinen digitaalinen palvelu DSO (Digitaal Stelsel Omgevingswet). Se ei ole yksi suuri tietojärjestelmä, vaan pikemminkin kokoelma yhteentoimivia lakeja, säännöksiä, sopimuksia, standardeja, tietoja ja lähteitä, jotka ovat järjestelmällisesti kytketty toisiinsa. Kaavatiedot viedään valtakunnalliseen kaavatietopalveluun Ruimtelijkeplannen.nl.
Ympäristöministeriön vuonna 2020 tekemässä selvityksessä analysoitiin valittujen verrokkimaiden asiantuntijahaastatteluita, lakeja ja teknisiä dokumentteja. Ruotsi, Tanska, Norja ja Alankomaat valikoituvat tarkasteluun erityisesti yhteiskunnallisten samankaltaisuuksiensa, esimerkiksi suunnittelukäytänteiden, vuoksi sekä tiedossa olevien, osin jo toteutettujen toimenpiteiden valossa. Näiden lisäksi ministeriö on erikseen selvittänyt myös Saksan, Ranskan ja Viron tilannetta.