EU:n lintudirektiiviin liittyvät EY-tuomioistuimen oikeustapaukset

Tälle sivulle on koottu luonnonvaraisten lintujen suojelusta annettuun neuvoston direktiiviin 79/409/ETY (lintudirektiivi) liittyviä Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tuomioiden tiivistelmiä. Tapausluettelo ei ole kattava, mutta se antaa kuvan EY-tuomioistuimen tulkinnoista. Luontodirektiivillä tarkoitetaan tekstissä neuvoston direktiiviä 92/43/ETY luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta.

Tapauksen otsikossa on ensin tapauksen numero, seuraavaksi asianosaiset ja lopuksi viittaus tapauksen sijaintiin EY-tuomioistuimen kokoelmassa.

Kun otsikossa mainitaan 'Komissio vastaan jokin maa', on kyse Euroopan komission nostamasta jäsenyysvelvoitteiden noudattamista koskevasta kanteesta, jossa vaaditaan EY-tuomioistuinta toteamaan, että jäsenmaa ei ole riittävällä tavalla saattanut voimaan jonkin direktiivin säännöksiä.

Jos taas tapaus on otsikoitu muulla tavalla, on kyseessä jonkin maan kansallisen tuomioistuimen ennakkoratkaisupyyntö, jolla EY-tuomioistuinta pyydetään antamaan oikea tulkinta direktiivin sisällöstä.

Tapaukset on ryhmitelty sen mukaan, minkä artiklan täytäntöönpanosta tai tulkinnasta on ollut kysymys. Useimmissa tapauksissa asia liittyy useampaan lintudirektiivin artiklaan.

Jokainen otsikko on myös linkki EUR-LEXissa olevaan tuomioistuimen päätökseen. Ennen vuotta 1994 annetuista tapauksista linkki on englanninkieliseen versioon, koska suomenkielistä ei ole saatavilla.

Lintudirektiivin täytäntöönpano

Jäsenyysvelvoitteiden toimeenpano oli laiminlyöty, kun lintujen pesät ja munat oli suojeltu vastoin 5 artiklan b ja c kohtia vain osan aikaa vuodesta, kun lailla oli suojeltu 1 artiklan vaatimuksista huolimatta ainoastaan 'kansallinen biologinen perintö' ja kun 5 artiklan e kohdan mukaista yleistä lintujen hallussapitokieltoa ei sisältynyt lainsäädäntöön. Rajoitetun ansoin tapahtuvan pyynnin katsottiin täyttävän 9 artiklan vaatimukset.

Vaikka tietyt lintulajit saattoivat olla vahingollisia, ei niitä direktiivin II liitteeseen kuulumattomina saanut yleisesti metsästää. 6 artiklan vaatimukset eivät täyttyneet, kun kaikkien metsästettävien lintulajien hallussapito ja myynti oli sallittu. Alueellisille viranomaisille delegoitu poikkeamisvalta metsästyskiellosta ilman riittäviä viittauksia 9 artiklan edellytyksiin ja kansallisessa lainsäädännössä jätetty mahdollisuus runneltujen lintujen käyttöön syötteinä eivät täyttäneet direktiivin vaatimuksia.

Metsästämiseen käytettävät aseet olivat liitteen IV mukaisia, kun makasiiniin mahtui kaksi patruunaa ja patruunapesään lisäksi yksi.

Erityissuojelualueella oli sallittua toteuttaa padon korjaustöitä tulvimisen estämiseksi ja rannikon suojaamiseksi. Uuden laivalinjan huomioiminen padon linjauksessa paikallissataman toiminnan jatkamiseksi ei ollut riittävä syy poiketa suojelusta, mutta kun se samalla tarkoitti kahden erityissuojelualueen läpi kulkevan linjan lakkauttamista, täytti suojelusta poikkeaminen direktiivin ekologiset vaatimukset.

Toisessa jäsenvaltiossa laillisesti ja direktiivin mukaan hyväksyttävällä tavalla metsästetyn linnun hallussapidon kieltäminen muodostaa esteen tavaroiden vapaalle liikkuvuudelle ja on näin perustamissopimuksen vastaista.

Direktiivin 3 ja 4 artiklat edellyttävät jäsenvaltiolta välittömiä ja erityisiä suojelutoimia, joita toteutettaessa ei voida huomioida taloudellisia ja virkistykseen liittyviä vaatimuksia. Jäsenvaltiolla on harkinnanvaraa sen valitessa lintutieteellisin perustein erityissuojelualueita, mutta ei määritettäessä suojelun laajuutta ja sisältöä.

Jäsenvaltion tulee direktiivin nojalla ja sen liitteistä riippumatta suojella kaikkia sellaisia lintuja, jotka elävät luonnonvaraisena jonkin jäsenvaltion Eurooppaan kuuluvalla alueella. Suojeluvelvoitteesta poikkeaminen on mahdollista 9 artiklan nojalla. Direktiiviä ei kuitenkaan sovelleta sellaiseen yksilöön, joka on syntynyt ja kasvatettu vankeudessa.

Jäsenvaltio ei ollut noudattanut EY 10 ja EY 249 artiklan eikä lintudirektiivin 18 artiklan mukaisia velvoitteitaan. Itävalta oli useissa osavaltioissaan antanut lainsäädäntöä, joka ei noudattanut lintudirektiivin 5-9 artiklan sekä 11 artiklan mukaisia velvoitteita.

  1. Lintudirektiivin edellyttämä suojelu ulottuu kaikkiin jäsenvaltioiden Eurooppaan kuuluvalla alueella luonnonvaraisena eläviin lintulajeihin direktiivin 1 artiklan mukaisesti. Näin ollen jäsenvaltio ei voi antaa lainsäädäntöä, joka olisi ristiriidassa tämän säännöksen kanssa, eli esim. sulkemalla tiettyjä lintulajeja tämän artiklan suojelujärjestelmän ulkopuolelle, edes tietyksi määritellyksi ajaksi.

  1. Lintudirektiivin 11 artikla ei voi olla oikeusperusta, jonka perusteella voidaan poiketa jäsenvaltioille direktiivin 1 artiklan nojalla olevista suojeluvelvoitteista.

  1. Lintudirektiivin 1 artiklan tarkoittama suojeluvelvoite koskee kaikkia jäsenvaltioiden Euroopan alueella eläviä lintulajeja, huolimatta siitä esiintyykö kyseinen laji jäsenvaltion alueella vai ainoastaan muissa jäsenvaltioissa.

  1. Sellaiset tietyt lainsäädännössä annetut suojelun edellytykset, jotka on rajattu koskemaan biologisia ominaispiirteitä ja yleistä etua, ovat ristiriidassa lintudirektiivin kanssa.

  1. Pelkkää hallintokäytäntöä ei voida pitää lintudirektiivin täytäntöönpanon mukaisten velvoitteiden pätevänä täyttämisen muotona.

  1. Lintudirektiivin 7 artiklan 4 kohdan mukainen suojeluvelvoite koskee myös lintulajien paritteluvaihetta, koska asianomaisten lajien voidaan katsoa olevan erityisen haavoittuvia ja vaarassa juuri tuona aikana, kuuluen näin ollen 7 artiklan 4 kohdan soveltamisalaan.

  1. Kansallisessa lainsäädännössä tulee täsmentää oikeudellisesti riittävällä tavalla ja tieteellisesti tunnustettujen tietojen perusteella, että lintudirektiivissä annetut poikkeamisen edellytykset täyttyvät, esim. lintujen metsästystä koskevan enimmäismäärän (”pienien määrien”) suhteen.

  1. Lintudirektiivin soveltamisalaan kuuluviksi lajeiksi voidaan käsittää sellaiset biologiset lajit ja niiden yksilöiden kokonaisuus, jotka muodostavat lisääntymiskykyisen yhteisön. Pääasiassa korpimetson ei katsottu näin ollen kuuluvan direktiivin soveltamisalaan.

  1. Lintudirektiivissä ei ole annettu mitään oikeudellista perustaa sille, että suojelun laajuus eroaisi lintulajien koiraiden ja naaraiden välillä.

  1. Oikeusvarmuuden periaate edellyttää, että lintudirektiivissä annetut kiellot tulee perustua luonteeltaan normatiivisiin säännöksiin, ts. ne tulee toistaa sitovissa kansallisissa säännöksissä.

  1. Se, että direktiivin kanssa ristiriitaista käytäntöä ei ole olemassa, ei voi vapauttaa asianomaista jäsenvaltiota sen velvollisuudesta toteuttaa lainsäädännöllisiä ja hallinnollisia toimenpiteitä direktiivin säännösten asianmukaisen täytäntöönpanon varmistamiseksi.

Jäsenvaltio ei ollut noudattanut lintudirektiivin 3 artiklan 1 ja 2 kohdan, 4 artiklan 1 kohdan, 5 artiklan ja 8 artiklan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole toteuttanut kaikkia kyseisistä säännöksistä seuraavien velvoitteiden täydellisen ja/tai asianmukaisen täytäntöönpanon edellyttämiä toimenpiteitä.

Lintudirektiivin 1 artikla

Direktiiviä sovelletaan sellaisiin lintujen alalajeihin, jotka elävät luonnonvaraisina vain jäsenvaltioiden Eurooppaan kuuluvan alueen ulkopuolella, kun laji, johon ne kuuluvat tai muut tämän lajin alalajit elävät luonnonvaraisina kysymyksessä olevalla alueella.

Lintudirektiivin 3 artikla

Erityissuojelualueella sijaitsevien elinympäristöjen suojelemiseksi ei ollut toteutettu riittäviä toimenpiteitä. Erityisesti Irlannin riekon sekä tundrahanhen ja kapustarinnan kantojen ylläpitäminen ja kasvattaminen vaarantui lampaiden liiallisen laiduntamisen vuoksi. Lintudirektiivin 4 artiklan 4 kohdan sijaan sovellettiin luontodirektiivin 6 artiklan 2 kohtaa.

Riittäväksi näytöksi jäsenvelvoitteiden laiminlyönnistä katsottiin aluetta koskevat irlantilaiset asiakirjat sekä Irlannin hallituksen ja Euroopan komission käymä kirjeenvaihto.

Lintudirektiivin 4 artikla

Ranska ei ollut noudattanut 4 artiklan asettamia velvoitteita, koska Poitoun suoalueesta ei ollut luokiteltu riittävän suurta pinta-alaa erityissuojelualueeksi, koska vesilaki ei tarjonnut alueelle riittävää oikeudellista asemaa, ja koska riittäviä toimenpiteitä suoalueen suojeltavien osien huonontumisen estämiseksi ei ollut toteutettu. Erityissuojelualueeksi erehdyksessä määritellyn alueen suojelun poistamista ei pidetty direktiivin vastaisena.

Seinen suistoalueesta ei osoitettu riittävän suurta osaa erityissuojelualueeksi. Alueen nimeäminen kalastuskieltoalueeksi ja lintujen pyynnin kieltäminen eivät olleet riittäviä suojelutoimia.

Direktiivin vastaista ei ollut rakentaa titaanikipsilaitosta alueelle, joka sisältyi lintujensuojelun kannalta tärkeiden alueiden luetteloon, kun alue tosiasiassa ei kuulunut lajien suojelemiseen lukumäärältään ja kooltaan sopivimpiin alueisiin.

Direktiivin vaatimuksia ei noudatettu, kun Alankomaat oli nimennyt erityissuojelualueiksi noin puolet komission IBA 89 -luetteloon sisältyvistä alueista. Suojelun kannalta sopivimpien alueiden yksilöiminen yksin lintutieteellisin perustein on osin jäsenvaltion harkinnassa, mutta ei sopivimpien alueiden nimeäminen erityissuojelualueiksi.

Jäsenvaltion oikeutta puolustautua ei loukattu, kun kanteessa esitettiin kaksi aiemmin mainitsematonta aluetta esimerkkeinä suojelun laiminlyönneistä

Erityissuojelualueita ei oltu osoitettu direktiivin 4 artiklan edellyttämällä tavalla lopullisesti, kun osoittamispäätös saattoi vielä valitusten vuoksi muuttua. Erityissuojelualueiden määrään ei voitu laskea valituksenalaisia alueita, joten sopivimpia erityissuojelualueita ei oltu osoitettu riittävää määrää.

Erityissuojelualueiden valinnassa ja rajojen määrittämisessä ei saa ottaa huomioon 2 kohdassa mainittuja taloudellisia vaatimuksia niiden merkittävyydestä riippumatta. Luontodirektiivin 6 artiklan 4 kohtaa voidaan soveltaa vasta kun alue on luokiteltu erityissuojelualueeksi.

Basses Corbièresin alue olisi siellä elävien lintulajien vuoksi tullut nimetä erityissuojelualueeksi. Paikallisten viranomaisten päätöksillä voidaan toteuttaa direktiivin vaatimukset täyttävä suojelu, mutta tapauksessa tämän suojelun alueellinen laajuus ei ollut riittävä.

Luontodirektiivin 7 artiklan määräyksistä huolimatta sovelletaan lintudirektiivin 4 artiklan 4 kohtaa sellaisiin alueisiin, joita ei ole luokiteltu erityissuojelualueiksi, vaikka tällainen luokittelu olisi pitänyt tehdä.

Jäsenvaltio ei ollut noudattanut lintudirektiivin vaatimuksia, kun se ei ollut osoittanut riittävästi sopivimpia alueita direktiivin liitteessä I mainittujen lintujen suojelemiseksi ja kun riittävän suurta osaa Mauresin tasangosta ei osoitettu erityissuojelualueeksi. Laiminlyöntien arvioinnissa voitiin käyttää ranskalaista ZICO-luetteloa lintujensuojelulle tärkeistä alueista sekä komissiolle valmisteltua IBA 2000 -luetteloa.

Jäsenvaltio ei ollut noudattanut lintudirektiivin 4 artiklan 1-3 kohdan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole osoittanut erityissuojelualueiksi lukumäärältään ja kooltaan riittävää määrää kyseisen direktiivin liitteessä I tarkoitettujen lajien sekä muiden Italiassa säännöllisesti esiintyvien muuttavien lajien suojelemiseen sopivimpia alueita, eikä se ole toimittanut komissiolle kaikkia asiaan vaikuttavia tietoja useimmista sen osoittamista tällaisista alueista.

Jäsenvaltio ei saa ottaa huomioon lintudirektiivin 2 artiklassa mainittuja taloudellisia tai virkistykseen liittyviä vaatimuksia valitessaan erityissuojelualueita ja määrittäessään niiden rajoja. Erityissuojelualueiden määrittämiseen tulee käyttää saatavilla olevaa ajantasaistetuinta ja täsmällisintä lähdeaineistoa (tässä IBA-selvitys), vaikkei IBA- selvitys oikeudellisesti sitoisikaan asianomaista jäsenvaltiota, ellei jäsenvaltiolla ole esittää sellaista tieteellistä näyttöä, jolla voitaisiin osoittaa, että direktiivin 4 artiklan 1 ja 2 kohdasta johtuvat velvoitteet voidaan täyttää osoittamalla erityissuojelualueiksi muita kuin tästä lähdeaineistoista ilmeneviä alueita.

Direktiivin vaatimuksia ei noudatettu, kun erityissuojelualueen rajojen muuttaminen johti siihen, että ulkopuolelle jäi useita sellaisia alueita, joilla asui sellaisia luonnonvaraisia lintulajeja, jotka on mainittu direktiivin liitteessä I.

1. Lintudirektiivin erityissuojelualueiden määrittämisessä ei voida ottaa huomioon taloudellisia yleisiä etuja. Velvoite määrittää lintutieteellisin perustein erityissuojelualueita ei päättynyt direktiivin täytäntöönpanoon.

2. Velvoitetta suorittaa ympäristöarviointi ei luontodirektiivin mukaan ole, jos hanke on saatettu vireille ennen ympäristöarviointiin velvoittavan direktiivin täytäntöönpanon määräajan päättymistä.

Jäsenvaltio ei ollut noudattanut lintudirektiivin 4 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ollut osoittanut eräillä alueilla kooltaan ja lukumäärältään riittäviä alueita erityissuojelualueiksi kyseisen direktiivin liitteessä I lueteltujen kaikkien lintulajien ja sellaisten muuttavien lajien, joita ei luetella kyseisessä liitteessä, suojelemiseksi.

Jos jäsenvaltiolla ei ole esittää sellaisia tieteellisiä tutkimuksia, joilla kyseisen IBA-selvityksen tulokset voitaisiin asettaa kyseenalaisiksi, viimeisin selvitys on kaikkein ajantasaistetuin ja täsmällisin lähdeaineisto yksilöitäessä niitä alueita, jotka lukumäärältään ja kooltaan parhaiten sopivat lintujen suojelemiseen.

Jäsenvaltion ei myöskään voida katsoa täyttävän lintudirektiivin mukaisia velvoitteita suojelemalla erityissuojelualueiksi osoittamattomia elinympäristöjä luontodirektiivin perusteella Natura 2000-verkostolla. Kuten EUTI:n oikeuskäytännössä on ilmennyt, lintudirektiivin ja luontodirektiivin oikeudelliset järjestelmät ovat toisistaan erillisiä eikä jäsenvaltio voi välttyä sille direktiivin lintudirektiivin 4 artiklan 1 ja 2 kohdan nojalla kuuluvilta velvoitteilta vetoamalla muihin kuin kyseisessä direktiivissä säädettyihin toimenpiteisiin.

Jäsenvaltio ei ollut noudattanut lintudirektiivin 4 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisia velvoitteitaan, koska se oli osoittanut erityissuojelualueiksi lukumäärältään ja kokonaispinta-alaltaan selvästi vähemmän alueita kuin siellä on lintudirektiivin 4 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuja, erityissuojelualueeksi osoittamisen edellytykset täyttäviä, alueita. Lisäksi jäsenvaltio oli jättänyt osoittamatta erityissuojelualueita punarintanakkelin (Sitta krueperi) suojelemiseksi ja toisaalta osoittanut erityissuojelualueiksi alueita, joilla eräät lajit, mm. karimetso, pikkukiljukotka, keisarikotka, arohiirihaukka, vuorikotka, keltapäähaukka ja keltapääsirkku eivät ole riittävästi edustettuina.

Kaikkein uhanalaisimpien lajien ja yhteisön yhteistä perintöä olevien lajien tilanteen määrittämiseksi tieteellisten tietojen ajantasaistaminen on tarpeen. Kun jäsenvaltiolla ei ole osoittaa sellaisia tieteellisiä tutkimuksia, joilla kyseiset IBA-selvityksen tulokset voitaisiin asettaa kyseenalaisiksi, jäsenvaltion ei voida katsoa noudattaneen lintudirektiivin 4 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisia velvoitteitaan, kun se ei ole osoittanut tiettyjä alueita, ei ole osoittanut kaikki osoittamisen edellytykset täyttäviä alueita tai osoittanut sellaisia alueita, joilla tietyt lajit eivät ole riittävästi edustettuina, erityissuojelualueiksi.

Jäsenvaltiot ovat vastuussa erityissuojelualueiden osoittamisesta, jonka tulee tukeutua parhaisiin mahdollisiin käytettävissä oleviin tieteellisesti tutkittuihin tosiseikkoihin. Tämä osoittamisvelvollisuus ei kuitenkaan raukea, kunnes toimivaltaiset viranomaiset ovat tarkastaneet ja varmentaneet uudet tieteelliset tiedot vaan tämä on olemassa jo lintudirektiivin täytäntöönpanoa koskevan määräajan umpeutumisesta lähtien.

Jäsenvaltio ei ollut noudattanut eräässä maakunnassaan sijaitsevan kanaalin kastelualueen kasteluhankkeen yhteydessä lintudirektiivin 4 artiklan 4 kohdan ensimmäisen virkkeen mukaista velvoitettaan toteuttaa asianmukaisia toimenpiteitä eräille lintudirektiivin liitteessä I tarkoitetuille arolintulajeille aiheutuvien häiriöiden välttämiseksi tämän hankkeen vaikutuspiiriin kuuluvilla alueilla, jotka olisi pitänyt osoittaa erityissuojelualueiksi.

Jäsenvaltioiden on noudatettava lintudirektiivin 4 artiklan 4 kohdan ensimmäisessä virkkeessä asetettuja velvoitteita, vaikkei asianomaista aluetta olisikaan osoitettu erityissuojelualueeksi heti, kun velvoite siihen syntyi. Lisäksi velvoite toteuttaa asianmukaiset toimenpiteet välttääkseen kielletyt häiriöt hankkeen vaikutuspiiriin kuuluvilla alueilla on yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan olemassa jo ennen kuin lintukannan pienentyminen on todettu tai ennen kuin suojellun lajin häviämisvaara konkretisoituu. Mahdollisuutta aiheuttaa merkittävää vahinkoa alueille ei missään tapauksessa voida perustella taloudellisilla ja sosiaalisilla vaatimuksilla.

Jäsenvaltio ei ollut noudattanut lintudirektiivin 4 artiklan 1, 2 ja 4 kohdan ja 10 artiklan eikä luontodirektiivin 6 artiklan 2, 3 ja 4 kohdan mukaisia tiettyjä velvoitteitaan. Jäsenvaltio ei ollut noudattanut lintudirektiivin 4 artiklan 1 ja 2 kohdan nojalla kuuluvaa velvoitetta osoittaa tiettyjä alueita erityissuojelualueiksi, koska se oli jättänyt tämän tekemättä kokonaan tai toteuttanut vain osittain tiettyjen alueiden osalta.

Jäsenvaltio ei ollut noudattanut lintudirektiivin 4 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ollut luokitellut erityissuojelualueeksi aluetta, joka on aiemmin laadittujen lintutieteellisten arviointiperusteiden nojalla todettu yhdeksi riuttatiirojen, joka on liitteessä I mainittu laji, suojeluun parhaiten soveltuvaksi alueeksi.

Alueiden osoittamisvelvoite ei välttämättä lakkaa olemasta olemassa, vaikka alue ei enää kuuluisi sopivimpiin alueisiin. Tällaiset luokittelemattomat alueet vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kuuluvat edelleen lintudirektiivin 4 artiklan 4 kohdan ensimmäisen virkkeen soveltamisalaan eli näin ollen jäsenvaltiolla olisi velvoite kyseisen alueen elinympäristöjen pilaantumisen tai huonontumisen sekä riuttatiiroihin vaikuttavien häiriöiden estämiseksi, jos häiriöt vaikuttavat merkittävästi tämän artiklan tavoitteisiin. Jäsenvaltio ei ollut tapauksessa myöskään näyttänyt toteen, että kyseinen alue ei soveltuisi enää suojeluun, vaikka suojelutoimenpiteitä olisi toteutettu.

Ruisrääkkää koskevia suojelutoimenpiteitä ei voinut pitää riittävinä. Jäsenvaltio oli jättänyt lintudirektiivin 4 artiklan 4 kohdan vastaisesti toteuttamatta kyseisessä artiklan kohdassa tarkoitetut toimenpiteet tietyillä ruisrääkän esiintymisalueilla, jotka olivat kuitenkin luokittelematta erityissuojelualueiksi. Lintudirektiivin 4 artiklan 4 kohdan toisen virkkeen nojalla jäsenvaltion kuitenkin tulee noudattaa lintudirektiivin 4 artiklan 4 kohdan velvoitteita ja suojelutavoitteita myös alueilla, jotka eivät ole osoitettu erityissuojelualueiksi, mutta jotka olisi pitänyt luokitella sellaisiksi.

Jäsenvaltio ei ollut myöskään toteuttanut luontodirektiivin 6 artiklan 2-4 kohdan säännösten noudattamisen edellyttämiä kaikkia toimenpiteitä. Oikeus huomauttaa, että luontodirektiivin 7 artiklasta johtuen luontodirektiivin 6 artiklan 2-4 kohtaa tulee soveltaa Irlannin erityissuojelualueisiin kokonaisuudessaan. Lisäksi se on toteuttanut eräitä hankkeita luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdan vastaisesti vaatimatta ympäristövaikutusten arviointia kyseisten hankkeiden lupamenettelyissä.

Lintudirektiivin 10 artiklan toimeenpanoon liittyen jäsenvaltio ei ole säätänyt velvollisuudesta edistää 1 artiklan mukaisten lintulajikantojen tutkimusta vaan säätänyt vain tällaisesta ”mahdollisuudesta”. Näin ollen voitiin katsoa, että jäsenvaltio ei ollut saattanut lintudirektiivin 10 artiklaa osaksi kansallista oikeusjärjestystään.

Jäsenvaltio ei ollut alueiden virkistyskäytön, joka kuulu luontodirektiivin 6 artiklan 2 kohdan soveltamisalaan, osalta toteuttanut kaikkia kyseisen lainkohdan noudattamisen edellyttämiä toimenpiteitä eikä noudattanut vesiviljelyhankkeiden osalta kyseisen direktiivin 6 artiklan 3 kohdan velvoitteita.

Jäsenvaltio ei ollut noudattanut lintudirektiivin 4 artiklan 4 kohdan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole toteuttanut asianmukaisia toimenpiteitä elinympäristöjen pilaantumisen tai huonontumisen sekä luonnonvaraisiin lintuihin vaikuttavien häiriöiden estämiseksi, jos näillä häiriöillä on merkittävä vaikutus, siltä osin kuin on kyse aluesopimukseksi kutsutusta suunnitelmasta ja siinä tarkoitetuista hankkeista, jotka olivat omiaan vaikuttamaan elinympäristöihin ja lajeihin kansainvälisesti tärkeällä lintualueella. Jäsenvaltion tulee noudattaa lintudirektiivin 4 artiklan 4 kohdassa asetettuja velvoitteita, vaikkei asianomaista aluetta olisikaan osoitettu erityissuojelualueeksi heti, kun velvoite siihen syntyi.

Jäsenvaltio ei myöskään ollut noudattanut luontodirektiivin 6 artiklan 2 kohdan velvoitteitaan, koska se oli jättänyt toteuttamatta tarpeelliset suojelutoimenpiteet erityissuojelualueella, sekä rikkonut 6 artiklan 3 kohtaa jättämällä tekemättä kyseisessä artiklassa määriteltyjen edellytysten mukaisen vaikutusten arvioinnin siltä osin kuin on kyse aluesopimuksen mukaisista jo toteutetuista hankkeista.

Jäsenvaltio ei ollut noudattanut, luontodirektiivin 6 artiklan 2 kohdan johdosta, lintudirektiivin 4 artiklan 1 ja 2 kohdan sekä 4 artiklan 4 kohdan mukaisia velvoitteitaan, sillä se ei ollut toteuttanut kaikkia toimenpiteitä, jotka ovat tarpeen sellaisen johdonmukaisen, erityisen ja kattavan oikeudellisen järjestelmän käyttöönottamiseksi, jolla voidaan varmistaa lintudirektiivissä asetettujen säilyttämistavoitteiden vuoksi osoitettujen erityissuojelualueiden kestävä hallinto ja tehokas suojelu.

Jäsenvaltio ei ollut noudattanut lintudirektiivin 4 artiklan 1-2 kohtien mukaisia velvoitteitaan jättämällä luokittelematta eräiden lintudirektiivin liitteessä I mainittujen lajien, mm. isotrappi (Otis tarda), niittysuohaukka (Circus pygargus) ja suopöllö (Asio flammeus) esiintymisalueen erityissuojelualueeksi ja toisaalta rajaten erään erityissuojelualueen virheellisesti lintudirektiivin 4 artiklan 1 tai 2 kohdassa säädettyjen suojeluvaatimusten valossa siinä tarkoitettuja lintulajeja, mm. kesäkurmitsa, metso, palokärki ja harmaapäätikka, varten. Lisäksi jäsenvaltio ei ollut noudattanut eräiden erityissuojelualueiden suojelua oikeudellisesti lintudirektiivin 4 artiklan ja luontodirektiivin 6 artiklan 2 kohdan, tarkasteltuna yhdessä 7 artiklan kanssa, vaatimusten mukaisesti.

Positiivisten toimenpiteiden, joilla pyritään säilyttämään erityissuojelualueen tila ja parantamaan sitä, toteuttaminen ei ole luonteeltaan systemaattista, vaan se perustuu asianomaisen erityissuojelualueen konkreettiseen tilanteeseen. Suojelutavoitteiden toteuttaminen alueilla ei myöskään välttämättä edellytä nimenomaisten kieltojen vahvistamista kullekin erityissuojelualueelle tai kullekin yksittäiselle lajille. Erityissuojelualueen lajit, jotka ovat perusteena alueen luokittelulle, on yksilöitävä kiistattoman sitovasti. Suojelutavoitteita ei kuitenkaan ole tarkoitus eritellä kullekin lajille erikseen.

Koska lintu- ja luontodirektiivien oikeudelliset järjestelmät ovat toisistaan erillisiä, jäsenvaltio ei voi välttyä sille lintudirektiivin 4 artiklan 1 ja 2 kohdan nojalla kuuluvilta velvoitteilta vetoamalla muihin kuin tässä direktiivissä säädettyihin toimenpiteisiin, eli kuten tässä tapauksessa kyseistä aluetta oli suojeltu Natura 2000 -verkon puitteissa, mikä ei kuitenkaan voida katsoa vapauttavan lintudirektiivin mukaisilta velvoitteilta eikä näin ollen aseta kyseenalaiseksi jäsenvaltioiden velvollisuutta luokitella alueita erityissuojelualueiksi.

Tapauksessa oli kyse Komission kanteesta, jonka mukaan jäsenvaltio ei ollut noudattanut lintudirektiivin 4 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ollut osoittanut erityissuojelualueiksi kaikkien kyseisen direktiivin liitteessä I lueteltujen lintulajien sekä niiden muuttavien lajien, joita ei luetella tässä liitteessä, asianmukaisen suojelun varmistamiseksi lukumäärältään ja kooltaan riittäviä alueita. Komissio oli kuitenkin muuttanut kanteen kohdetta oikeudenkäyntiä edeltävän menettelyn aikana. Virallisella huomautuksellaan komissio moitti Romaniaa siitä, ettei tämä ollut ilmoittanut komissiolle erityissuojelualueiden kansallista luetteloa. Perustellussa lausunnossa komissio kuitenkin moitti mainittua jäsenvaltiota siitä, ettei tämä ollut osoittanut lukumäärältään ja kooltaan riittävästi erityissuojelualueita lintudirektiivin 4 artiklan 1 ja 2 kohdan valossa, antamatta ennalta tälle jäsenvaltiolle mahdollisuutta esittää tätä koskevat huomautuksensa.

Voidaan katsoa, että virallisessa huomautuksessa ei yksilöity riittävästi jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä, josta Romaniaa moititaan perustellussa lausunnossa, ja että oikeudenkäyntiä edeltäneellä menettelyllä ei saavutettu sen tavoitetta, joka on sen varmistaminen, että asianomaisella jäsenvaltiolla on oikeus esittää huomautuksensa komission esittämistä väitteistä. Näin ollen kanne jätettiin tutkimatta.

Jäsenvaltio ei ollut noudattanut luonnonvaraisten lintudirektiivin 4 artiklan 1 kohdan mukaisia velvoitteitaan, kun se ei ole sisällyttänyt Rilan vuoristoalueen kattavaa kansainvälisesti tärkeää lintualuetta kokonaisuudessaan erityiseen suojelualueeseen eikä näin ole osoittanut erityiseksi suojelualueeksi kyseisen direktiivin liitteessä I tarkoitettujen lajien suojelemiseen lukumäärältään ja kooltaan sopivimpia alueita.

Jäsenvaltio ei ollut noudattanut lintudirektiivin 4 artiklan 4 kohdan mukaisia velvoitteitaan eikä luontodirektiivin 6 artiklan 2 kohdan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole toteuttanut Campiñas de Sevillan erityisellä suojelualueella tarpeellisia toimenpiteitä luontotyyppien ja lajien elinympäristöjen heikentymisen sekä niitä lajeja koskevien häiriöiden estämiseksi, joita varten kyseinen alue on osoitettu. 

Jäsenvaltio ei ollut noudattanut lintudirektiivin 4 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisia velvoitteitaan, sillä se ei ollut sisällyttänyt kansainvälisesti tärkeitä lintualueita kokonaisuudessaan erityiseen suojelualueeseen, eikä se ollut osoittanut erityisiksi suojelualueiksi lintudirektiivin liitteessä I tarkoitettujen lajien ja sellaisten säännöllisesti esiintyvien muuttavien lajien, joita ei luetella kyseisessä liitteessä, suojelemiseen lukumäärältään ja kooltaan sopivimpia alueita sillä maantieteellisellä vesi- ja maa-alueella, johon kyseistä direktiiviä sovelletaan.

Jäsenvaltio ei ollut noudattanut lintudirektiivin 4 artiklan 4 kohdan mukaisia velvoitteitaan, koska se oli hyväksynyt tuulivoimalahankkeet kansainvälisesti tärkeän lintualueen osalla, jota ei ole luokiteltu erityiseksi suojelualueeksi, vaikka se olisi pitänyt tällaiseksi luokitella.

Lintudirektiivin 5 artikla

Täydentävässä perustellussa lausunnossa ensimmäistä kertaa esitetty kanneperuste jätettiin tutkimatta. Direktiivin 5 ja 7 artiklan sekä liitteen II vastaiseksi katsottiin säännöstö, joka salli kolmen liitteessä mainitsemattoman lintulajin pyydystämisen ja hallussa pitämisen.

Kun vaihtoehtoisena tyydyttävänä ratkaisuna lintujen lisääntyminen vankeudessa on mahdollista, ei lintuharrastajien vakiintuneen käytännön vuoksi ole mahdollista sallia luonnonvaraisten lintujen pyydystämistä kasvatusta varten. Suojeltujen lajien pyydystäminen on mahdollista vapaa-ajan lintujen sisäsiittoisuuden haittojen ehkäisemiseksi, jos muuta tyydyttävää ratkaisua ei ole ja pyydettävien lintujen määrä asetetaan vain välttämättömälle tasolle.

Lintudirektiivin 7 artikla

Metsästyskauden on päätyttävä niin aikaisin, että voidaan taata pesimisalueille palaaville linnuille täydellinen suojelu. Metsästyskauden päättymisen ajankohta voi vaihdella lajikohtaisesti ainoastaan silloin kun yksittäisen lajin metsästys ei vaaranna muiden lajien täydellistä suojelua. Metsästyskausi voi päättyä jäsenvaltion eri alueilla eri aikaan ja päätös asiassa voidaan antaa paikallisten viranomaisten tehtäväksi, kun pesimisalueille palaavien lintujen täydellinen suojelu voidaan taata.

Ranskan valtio ei täyttänyt direktiivin velvoitteita, kun metsästyskauden alkaessa 10-20 % nuorista linnuista oli vielä lentokyvyttömiä, kun metsästyskausi päättyi muuttavien lintujen jo palatessa pesimisalueelleen ja kun 7 artiklan 4 kohta oli vain osittain saatettu osaksi lainsäädäntöä.

Jäsenvaltio saa 9 artiklan 1 kohdan c alakohdassa mainituilla perusteilla poiketa 7 artiklan 4 kohdan perusteella määritellyistä metsästyksen alkamis- ja päättymispäivistä, jos on olemassa takeet siitä, että lajien populaatio säilyy tyydyttävällä tasolla.

Jäsenvaltio ei ollut noudattanut lintudirektiivin 7 artiklan 4 kohdan ja 9 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisia velvoitteitaan, koska se oli toistuvasti myöntänyt lupia urospuolisen haahkan (Somateria mollissima) kevätmetsästykseen Ahvenanmaan maakunnassa vuodesta 2011 alkaen vuoteen 2019 saakka se mukaan lukien.

Lintudirektiivin 9 artikla

Kansallinen lainsäädäntö on direktiivin vaatimusten vastainen, kun se ei esitä kriteerejä 9 artiklan metsästyskieltoa koskevan poikkeuksen käytölle ja kun se ei velvoita viranomaisia ottamaan huomioon ja soveltamaan artiklassa mainittuja kriteerejä.

Jäsenvaltio ei ollut noudattanut lintudirektiivin 8 artiklan 1 kohdan ja 9 artiklan 1 kohdan mukaisia velvoitteitaan salliessaan sen, että Valencian alueella harjoitetaan metsästystä linnunliimalla käyttäen menetelmää, joka tunnetaan nimellä ”parany”.

Linnunliima-ansalla metsästys voidaan katsoa lintudirektiivin 8 artiklan tarkoittamaksi valikoimattomaksi metsästykseksi, jonka on saman artiklan nojalla kiellettyä. Lintudirektiivin 8 artiklasta voidaan poiketa vaan siinä tapauksessa, jos ei ole olemassa muuta tyydyttävää ratkaisua, ja vain kyseisen 9 artiklan 1 kohdan a–c alakohdassa tyhjentävästi luetelluilla perusteilla, joihin kuuluu viljelmille koituvan vakavan vahingon estäminen.

Suomi ei ollut noudattanut lintudirektiivin mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ollut näyttänyt toteen sitä, että Manner-Suomessa ja Ahvenanmaan maakunnassa tapahtuvassa vesilintujen kevätmetsästyksessä lintudirektiivin 9 artiklan 1 kohdan c alakohdan poikkeusedellytys, joka koskee muun tyydyttävän ratkaisun kuin kevätmetsästyksen puuttumista, täyttyy haahkan, telkän, tukkakoskelon, isokoskelon, pilkkasiiven ja tukkasotkan osalta. Jäsenvaltio ei ollut myöskään osoittanut, että samassa säännöksessä säädetty poikkeusedellytys, jonka mukaan metsästyksen on koskettava ainoastaan pieniä lintumääriä, täyttyy haahkan, isokoskelon, tukkakoskelon ja pilkkasiiven osalta.

9 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisen poikkeamisen edellytyksenä on se, ettei muuta tyydyttävää ratkaisua ole, jotta pääasiassa kyseessä ollut metsästys tällaisina direktiivin 7 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuina erityisen suojelun kausina voitaisiin sallia. Tämän edellytyksen ei kuitenkaan voida katsoa täyttyvän, kun poikkeukseen perustuva metsästyskausi ajoittuu tarpeettomasti niihin kausiin, joina direktiivissä pyritään erityisen suojelun toteuttamiseen. Muun tyydyttävän ratkaisun puuttumisen ei voida katsoa täyttyvän tilanteessa, jossa pelkästään tavoitellaan tiettyjen lintulajien metsästyskausien pidentämistä alueilla, joilla näitä lintuja jo esiintyy direktiivin 7 artiklan mukaisesti vahvistettuina metsästyskausina.

Kun poikkeamisvalta 9 artiklan 1 kohdan c alakohdan perusteella delegoidaan alueellisille viranomaisille, tulee päätöksenteon perustua tarkkoihin kriteereihin ja tieteelliseen tietoon, eikä koko jäsenvaltion kansallisella alueella saada suorittaa pyyntiä pieniä määriä enempää. Jäsenvaltiolla on velvollisuus varmistaa, että poikkeuslupien valvontaan liittyvät oikeussuojakeinot ovat tehokkaita ja riittävän nopeita lupien voimassaoloon nähden.

Jäsenvaltio ei ollut noudattanut luonnonvaraisten lintudirektiivin 9 artiklan mukaisia velvoitteitaan, koska Ligurian alueella on hyväksytty säännöstö, jossa sallitaan luonnonvaraisten lintujen suojelujärjestelmästä poikkeuksia, jotka eivät ole kyseisen direktiivin 9 artiklassa säädettyjen edellytysten mukaisia.

Jäsenvaltio ei ollut noudattanut lintudirektiivin mukaisia velvoitteitaan, koska se on sallinut viiriäisen (coturnix coturnix) ja turturikyyhkyn (streptopelia turtur) metsästyksen aloittamisen kevätmuuttokautena vuodesta 2004 lähtien noudattamatta kyseisen direktiivin 9 artiklan 1 kohdassa vahvistettuja edellytyksiä, mikä ei täyttänyt lintudirektiivin 7 artiklan 4 kohdassa vahvistettuja vaatimuksia eikä 9 artiklassa asetettuja edellytyksiä tästä kiellosta poikkeamiseksi. Kyseisen artiklan 1 kohdan muun tyydyttävän ratkaisun puuttumiseksi ei voida lukea tiettyjen lintulajien metsästyskausien pidentämistä alueilla tai riittämättömiä metsästysmahdollisuuksia syksyisin, jotta metsästys voitaisiin rajattomasti sallia keväisin. Poikkeuksen, jota jäsenvaltio aikoo käyttää, on oltava oikeassa suhteessa sen oikeuttavaan tarpeeseen sekä lajiensuojelutavoitteeseen nähden.

Jäsenvaltio ei ollut noudattanut lintudirektiivin 2–7, 9–11 sekä 13 ja 18 artiklan mukaisia velvoitteitaan, koska Italian oikeusjärjestykseen sisältyvä luonnonvaraisten lintujen suojelua koskeva täytäntöönpanolainsäädäntö ei ole täysin yhteensopiva kyseisen direktiivin kanssa ja koska direktiivin 9 artiklaa koskeva täytäntöönpanojärjestelmä ei takaa sitä, että toimivaltaisten italialaisten viranomaisten hyväksymät poikkeukset täyttävät mainitussa artiklassa tarkoitetut edellytykset ja vaatimukset.

Jäsenvaltio ei ollut noudattanut lintudirektiivin 9 artiklan mukaisia velvoitteitaan, koska alueellisissa säännöksissä sallitaan luonnonvaraisten lintujen suojelujärjestelmää koskevia poikkeuksia rikkoen 9 artiklassa säädettyjä edellytyksiä.