Perinne­biotooppien hoito

Perinnebiotoopit eli perinneympäristöt ovat voimakkaasti uhanalaistunutta luontoamme. Perinnebiotooppeihin kuuluvat niityt tarvitsevat jatkuvaa hoitoa, jotta niiden umpeenkasvu voidaan estää.

Perinnebiotooppien hoitaminen auttaa niissä elävää runsasta uhanalaista lajistoa. Erityisen paljon uhanalaisia lajeja on kasveissa ja hyönteisissä, kuten noidanlukot, ketokatkero, pikkuapollo ja punakeltaverkkoperhonen sekä luonnonlaitumista riippuvainen naudanlantiainen. Niittyjen ja ketojen hoitaminen turvaa myös ruoantuotantoa, sillä ne ovat tärkeitä elinympäristöjä pölyttäjähyönteisille.
Suomessa on nykyisin laidunnuksen ja muun hoidon piirissä noin 30 000 hehtaaria perinnebiotooppeja.

Helmi-ohjelman tavoitteena on nostaa hoidossa olevien perinnebiotooppien ala 52 000 hehtaariin vuoteen 2030 mennessä. Suomen perinnebiotoopit on inventoitu vuosina 2016–2022. Hoitokohteissa priorisoidaan suojelukohteita, valtakunnallisesti ja maakunnallisesti arvokkaiksi tunnistettuja kohteita sekä kohteita, joilla on perinnebiotoopeista riippuvaisten uhanalaisten tai huomionarvoisten lajien esiintymiä. Lisäksi perinnebiotooppien turvaaminen vaatii myös paikallisesti arvokkaiden ja kunnostuskelpoisen kohteiden ottamista hoitoon.

Perinnebiotooppien kunnostamisesta ja hoidosta kiinnostuneita pyydetään ottamaan yhteyttä oman Elinvoimakeskuksen vastuuhenkilöön:

Sähköpostit ovat muotoa [email protected]

Uusimaa: Esko Vuorinen
Varsinais-Suomi: Leena Lehtomaa
Häme: Aura Tuominen ja Sari Salonen
Pirkanmaa: Veera Mäkitalo ja Mira Niemelä
Kaakkois-Suomi: Susanna Lahdensalo
Etelä-Savo: Hanna Huovinen ja Kerttu Hakala
Pohjois-Savo: Sanni Virtanen
Pohjois-Karjala: Sonja Hurskainen ja Hanna Keski-Karhu
Keski-Suomi: Liisa Pusa ja Jukka Mattlar
Etelä-Pohjanmaa: Johanna Kullas
Pohjois-Pohjanmaa: Jorma Pessa
Kainuu: Marja Hyvärinen
Lappi: Marjut Kokko