YK:n biodiversiteettisopimuksen valmistelukokous: Suojelua laajennettava, jotta luonnon köyhtyminen pysähtyy

Luonnon monimuotoisuutta tulee suojella ja käyttää kestävästi siten, että elämän edellytykset maapallolla voidaan turvata, toteavat YK:n biodiversiteettisopimuksen osapuolet. Maailman maat sopivat tämän vuoden lokakuussa uudet tavoitteet luonnon köyhtymisen pysäyttämiseksi. COP15-kokous pidetään Kiinan Kunmingissa. Kunmingin luontokokousta valmisteleva työryhmä on kokoontunut 24.–29.2.2020 Roomaan neuvottelemaan uusista tavoitteista. Suomi on aktiivinen neuvotteluissa.

Hallitustenvälisen luontopaneelin (IPBES) mukaan suurimmat luonnon köyhdyttäjät ovat maan- ja merenkäyttö, luonnonvarojen liikakäyttö, ilmastonmuutos, saastuminen ja haitalliset vieraslajit. Näiden vähentäminen on välttämätöntä, jotta monimuotoisuus voidaan turvata. 

- Suomi on aktiivinen uusien kansainvälisten tavoitteiden laatimisessa. Luonnon monimuotoisuuden tilan parantaminen ja luonnonvarojen kestävän käytön edistäminen edellyttävät kansainvälisiä, kansallisia, alueellisia ja paikallisia toimia ja ratkaisuja, painottaa Suomen pääneuvottelija Marina von Weissenberg.

Kannatusta suojelun nostamiseen 30 prosenttiin – päätökset lokakuussa Kiinassa

Roomassa keskusteliin konkreettisista tavoitteista ja päämääristä, jotka koskevat alueiden suojelua ja käyttöä. Keskusteluissa kannatusta sai luonnonsuojelualueiden ja muilla alueperusteisilla keinoilla suojeltujen maa- ja vesialueiden osuuden nostaminen 30 prosenttiin maailmanlaajuisesti. Keskustelua käytiin laajasti myös suojelualueiden hallinnan ja hoidon tehokkuudesta, jota on tarve parantaa.

Luonnon monimuotoisuuden hupenemisen pysäyttämiseksi tarvitaan toimia myös talouskäytössä olevilla alueilla. Näistä toimista korostettiin tarvetta kattavaan luontoarvot huomioivaan alueidenkäytön suunnitteluun sekä heikentyneiden elinympäristöjen ennallistamiseen. Tavoitteena on, ettei luonnontilaisten tai luonnontilaisen kaltaisten elinympäristöjen määrä ja laatu enää vähenisi. Ennallistaminen on keskeisessä asemassa tavoitteen saavuttamiseksi, ja tämä vuosikymmen onkin nimetty ennallistamisen vuosikymmeneksi. 

Lopulliset päätökset vuoden 2020 jälkeisistä tavoitteista tehdään Kunmingin osapuolikokouksessa (CBD COP-15) 15.-28.10.2020. Sitä ennen avoin työryhmä kokoontuu vielä heinäkuussa Kolumbian Caliin valmistelemaan sopimusta.

Suomen valtuuskuntaan Rooman kokouksessa kuului edustajia ympäristöministeriöstä, maa- ja metsätalousministeriöstä, Suomen ympäristökeskuksesta, Metsähallituksesta ja Jyväskylän yliopistosta.

• YK:n biodiversiteettisopimus (cbd.int)
• Kunmingin luontokokous (ym.fi/luonto2020)

Lisätietoja:

Suomen pääneuvottelija Marina von Weissenberg, [email protected], +358 50 307 0806

Tutkija Ari-Pekka Auvinen SYKE, [email protected], +358 50 413 3403

Taustaa neuvottelukysymyksistä:

Monimuotoisuuden valtavirtaistaminen eri sektoreilla

Saastumisen osalta suurimmat globaalit haasteet ovat ravinteet (typpi ja fosfori), torjunta-aineet, muovi ja haitalliset aineet kuten ympäristömyrkyt ja hormonaalisesti aktiiviset aineet. Keskusteluissa nousivat esille myös valo- ja melusaaste. Muovin osalta tavoitteena on roskaantumisen lopettaminen ja luontoon jo päässeen muovin poistaminen. Saasteiden vähentäminen vaatii tuotanto- ja kulutustapojen muuttamista kestäviksi laajassa mittakaavassa. Useat maat pitivät saastumista koskevan tavoitteen toimeenpanoa erinomaisena pohjana luonnon monimuotoisuuden suojelutoimenpiteiden valtavirtaistamisessa kaikille sektoreille. Myös kiertotalous nähdään tärkeänä osana ratkaisua. Tavoitteen toimeenpanoa edistävät erityisesti synergiat muiden kansainvälisten sopimusten, kuten kemikaalisopimuksen, kanssa.

Luonnon monimuotoisuuden yhteydet maatalouteen ovat monien eri tavoitteiden osalta noussut esille. Keskustelua on käyty maailmanlaajuisista maatalouden kytkennöistä ilmastomuutokseen, saasteisiin ja lannoitteiden ylikäytöstä sekä kasvinsuojeluaineiden riskien vähentämisestä. Myös pölyttäjien merkitys luonnon monimuotoisuudelle ja ruoantuotannolle on ollut vahvasti esillä.  FAO on tehnyt merkittävää työtä luonnon monimuotoisuuden valtavirtaistamiseksi maataloussektorille yhteistyössä biodiversiteettisopimuksen kanssa.

Luonnonvaraisten lajien käytön, kaupan ja hyödyntämisen kestävyyden varmistaminen on yksi keskeisistä vuosikymmenen tavoitteista. Useat maat korostivat erityisesti lajien laittoman ja kestämättömän käytön vähentämistä ja estämistä. Tavoitteen laajentamista meriekosysteemeihin pidettiin välttämättömänä, jotta esimerkiksi laittomaan ja raportoimattomaan kalastukseen voidaan puuttua sekä samalla vähentää kalastuksen sivusaaliita.

Luonto ja ilmastonmuutos

Luonnon monimuotoisuuden ja ilmastomuutoksen yhteys on vahva. Kansainvälisen yhteisön tavoitteena on löytää keinoja, jotka tukevat yhtä aikaa sekä luonnon monimuotoisuuden suojelua että ilmastonmuutoksen hillintää ja sopeutumista. Luontoon perustuvien ratkaisujen käyttö ilmastonmuutoksen torjunnassa on noussut keskeiseksi teemaksi ja siitä käytiin laajaa keskustelua. Jotkin maat korostivat ekosysteemipalveluiden mittaamista ja arvottamista, jotta esimerkiksi ekosysteemien kyvylle sitoa hiiltä voitaisiin luoda markkinat. EU:n ja monien maiden keskeinen viesti oli, että toimivat ekosysteemit voivat todellakin auttaa merkittävästi ilmastonmuutoksen hillinnässä ja siitä johtuvien tuhojen torjunnassa. Luontoon perustuvien ratkaisujen täytyy aina edesauttaa myös luonnon monimuotoisuuden suojelua ja sen takia toimenpiteillä pitää olla tiukat ehdot. 

Haitalliset vieraslajit

Haitallisten vieraslajien hallitsemiseksi tarvitaan useita eri tason tehokkaita toimenpiteitä, joita koskevasta tavoitteesta useat maat ja maaryhmät esittivät kokouksessa näkemyksiään. Toimien tärkeydestä vallitsee laaja yksimielisyys, mutta tehokkaimmista keinoista on useita näkemyksiä. Tuleeko haitallisten vieraslajien torjunta esimerkiksi keskittää niiden vaikutusten kannalta herkimmille alueille kuten saarille? Onko kaikkia vieraslajien leviämisväyliä mahdollista hallita, vai riittääkö leviämisväyliä koskevien muiden kohdistettujen toimenpiteiden toteutus vieraslajien leviämisen estämiseksi? Useat maat korostivat, että leviämisen ja vakiintumisen ennaltaehkäisy on keskeistä.

Alkuperäiskansat

Luonnon monimuotoisuus ja sen tarjoamat ekosysteemipalvelut ovat alkuperäiskansojen elämän, kulttuurin ja perinteisen tiedon perusta. Suojelu ja kestävä käyttö ovat välttämätön ehto alkuperäiskansojen kannalta, mutta esiin tuli myös muita näkökohtia. Alkuperäiskansojen perinteinen tieto on tutkimustiedon rinnalla hyödyllistä suojelun tietoperustana. Toisaalta varoitettiin myös siitä, että suojelutoimilla on myös rajoitettu alkuperäiskansojen oikeuksia. Vastapainoksi on esitetty suojelualueiden yhteishallintoa ja alkuperäiskansojen kokonaan itse hallinnoimia suojelualueita.