Selvitys: Rakennusvalvonnat ja suunnittelijat arvioivat esteettömyysasetuksen toimivan kokonaisuutena melko hyvin
Ympäristöministeriön teettämän selvityksen mukaan esteettömyysasetuksen soveltamisen, tulkinnan tai valvonnan haasteita esiintyy melko vähän. Haasteet liittyvät siihen, missä tilanteissa asetusta tulisi soveltaa ja milloin vaatimuksista voi poiketa. Lisäksi haasteita ilmenee, kun asetusta sovelletaan rakennukseen johtavaan kulkuväylään, sisäänkäynteihin, oviin ja kynnyksiin sekä wc-tiloihin. Selvityksen mukaan aistiympäristön esteettömyyteen tulisi kiinnittää parempaa huomiota.
Esteettömyysasetukseen liittyvää ohjeistusta ei vielä tunneta tarpeeksi hyvin
Esteettömyysasetuksen soveltaminen luvanvaraiseen rakentamiseen tuottaa tulkintavaikeuksia. Suuri enemmistö haasteista liittyy epäselvyyteen asetuksen soveltamisalasta sekä siihen, milloin ja millä edellytyksillä vaatimuksista voi poiketa. Alueellisesti erilaiset tulkinnat vaikeuttavat niin rakennusvalvontojen kuin suunnittelijoidenkin työtä. Rakennusvalvonnat ja suunnittelijat hyödyntävät eri tietolähteitä ja vain noin kolmasosa hyödyntää perustelumuistiota, jonka tarkoituksena on helpottaa asetuksen soveltamista.
Aistiesteettömyyden toteutumisessa on puutteita
Esteettömyyttä on selvityksessä tarkasteltu liikkumisen esteettömyyden lisäksi aistiesteettömyyden näkökulmasta. Rakennusvalvonnat osasivat arvioida liikkumisen esteettömyyden toteutumista käsittelemissään suunnitelmissa paremmin kuin näkemisen, kuulemisen ja ymmärtämisen esteettömyyden toteutumista. Yksi merkittävimmistä kehittämistarpeista on esteettömän kulkuväylän toteutuminen tontin rajalta sisäänkäynnille. Aistiesteettömyys kulkuväylillä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että kulkuväylän rakentamisessa käytetään erilaisia materiaaleja ja hyödynnetään valaistusta hahmottamisen helpottamiseksi.
Suosituksina asetuksen täsmentäminen, mutta myös esteettömyyskoulutus ja käyttäjäryhmien osallistaminen
Selvityksen mukaan esteettömyysasetuksessa tulee tehdä nykyisiä vaatimuksia selventäviä korjauksia ja kokonaisuutta tarkastellessa korostaa aistiympäristön esteettömyyttä nykyistä laajemmin. Asetuksen soveltaminen vaatii suunnittelijoilta ja rakennusvalvonnoilta laajaa ymmärrystä, ja suunnittelijoiden esteettömyyskoulutusta tulisi lisätä ja kehittää. Hyvänä käytäntönä nostetaan esiin käyttäjäryhmien osallistuminen suunnittelukokouksiin. Myös esteettömyysasiantuntijoiden hyödyntäminen rakennushankkeessa mahdollisimman aikaisessa vaiheessa auttaa esteettömien ratkaisujen toteuttamisessa.
Vuonna 2018 voimaan tullut esteettömyysasetus on esimerkki vähimmäisstandardeista, joihin YK:n yleissopimus vammaisten henkilöiden oikeuksista velvoittaa. Rakennuksen esteettömyyttä koskevien vähimmäisvaatimusten tarkoitus on edistää ihmisten yhdenvertaisuutta. Esteettömyydessä on kyse ihmisten moninaisuuden huomioon ottamisesta, joka alkaa tilojen ja ympäristöjen suunnittelusta ja toteutuksesta. Esteettömyyden ylläpitäminen ja parantaminen vaatii jatkuvaa huomiota käytössä ja kunnossapidossa sekä korjaus- ja muutosvaiheissa, joka samalla voi pidentää rakennusten elinkaarta.
Ympäristöministeriön teettämä selvitys tarkastelee esteettömyysasetuksen toimivuutta ja sen vaikutuksia yhdenvertaisuuden toteutumiseen. Siinä kuvataan haasteet ja kehittämistarpeet asetuksen soveltamisessa ja sen noudattamisen valvonnassa sekä havaittuja puutteita sääntelyssä. Selvitys tuottaa tietoa asetuksen soveltamistavoista, arvioi asetuksen muutostarpeita ja tukee jatkossa säädösvalmistelua esteettömyyden ja yhdenvertaisuuden toteutumiseksi rakennetussa ympäristössä.
Lisätietoja
Niina Kilpelä
yliarkkitehti
p. 0295250019
[email protected]
