Selvitys: Nykyinen lainsäädäntö puutteellista luontokadon pysäyttämisen näkökulmasta - luontolaki vahvistaisi luonnon monimuotoisuuden turvaa
Tuoreen esiselvityksen mukaan luontoa turvaavassa lainsäädännössä on useita rakenteellisia puutteita, jotka olisi korjattava luontokadon suitsimiseksi. Lainsäädäntöä voidaan kehittää vahvistamalla sektorilakeja ja säätämällä kokonaan uusi luontolaki.
Luontoa turvaava lainsäädäntö on pistemäistä ja hajaantunut useiden sektorilakien alle. Lainsäädäntö ei myöskään ole riittävän velvoittavaa ja sääntelyssä on aukkoja. Nykyisten ohjauskeinojen hajaantuneisuus aiheuttaa sen, ettei luontokadon hillintää ohjata kokonaisuutena yhdenkään lain nojalla.
Tutkijat suosittelevat luontokadon pysäyttämiseen mallia, jossa velvoitteita sisältävän luontolain ohella muutoksia tehtäisiin eri sektoreita koskevaan lainsäädäntöön, kuten maankäyttö- ja rakentamislakiin, metsälakiin, vesilakiin tai ympäristönsuojelulakiin. Tätä kohti voidaan edetä portaittain. Liikkeelle voidaan lähteä koordinointiin perustuvasta luontolaista, joka velvoittaisi viranomaisia ja jossa säädettäisiin keskeisesti suunnittelujärjestelmistä ja luonnon monimuotoisuuden turvaamisen tavoitteista.
”Ilmastolaki on asettanut ilmastokriisin torjunnalle selkeän tavoitteen ja Suomen hiilineutraaliudelle määrävuoden. Tarvitsemme vastaavan tahdon myös luontokadon pysäyttämiselle vuoteen 2030 mennessä. Sen jälkeen luonnon tilan tulisi alkaa elpymään. Näiden saavuttamisen takaisi luontolaki”, ympäristö- ja ilmastoministeri Maria Ohisalo toteaa.
Luontolailla vahvistettaisiin puitteet luontoa koskevalle suunnittelujärjestelmälle
Luontokato on monitahoinen ilmiö, joka vaatii lainsäädännöltä kykyä ylittää politiikkasektorit ja viranomaisten väliset rajat. Suomessa ei ole järjestelmää, jolla luonnon tilaan vaikuttavia toimia suunniteltaisiin tuotantosektorit läpäisevästi ja tavoitteellisesti. Uudella luontolailla asetettaisiin ensi vaiheessa luonnon monimuotoisuuden turvaamisen tavoitteet viranomaisille ja luotaisiin suunnittelu- ja tiedontuotantojärjestelmä näiden tavoitteiden toimeenpanemiseksi. Luontolakiin olisi mahdollista kirjata esimerkiksi tavoite luonnon monimuotoisuuden hupenemisen pysäyttämisestä, johon Suomi on kansainvälisillä sopimuksilla ja EU-tasolla sitoutunut. Tämänkaltainen luontolaki tarjoaisi myös kansalaisille ja yrityksille ennakoitavuutta ja avoimuutta, joita ne tarvitsevat vastuullisuuden osoittamiseksi ja muutoksen toteuttamiseksi.
”Uudistettu luonnonsuojelulaki antaa tärkeitä välineitä jo heikentyneen ja uhanalaisen luonnon suojelemiseksi. Tästä esimerkkinä voidaan mainita vapaaehtoista ekologista kompensaatiota koskevat säännökset. Luonnonsuojelulain mukaisten uhanalaisten luontoarvojen ulkopuolella luontokadon hillintään on kuitenkin vain vähän tavoitteita ja keinoja. Jo aiemmin Luontopaneeli ja eri tutkijat ovat ehdottaneet uudenlaista luontolakia. Oikeudellinen esiselvitys tarjoaa hyvää pohjaa valmistelun tarkemmalle suunnittelulle ensi hallituskaudella”, lainsäädäntöjohtaja Johanna Korpi sanoo.
Selvityksen taustalla monialainen tutkijapaneeli
Selvityksen ovat laatineet ympäristöoikeuden professori Niko Soininen ja erikoistutkija Minna Pappila. Selvitys perustuu aiempien selvitysten ja tutkimustiedon synteesiin sekä ympäristöministeriön tammikuussa 2023 toteuttaman eDelphi-tiedepaneelin ja sen pohjalta helmikuussa 2023 järjestetyn asiantuntijatyöpajan tuloksiin. Tiedepaneeliin kutsuttiin keskeisiä oikeustieteen, ekologian, yhteiskuntatieteen ja ympäristötaloustieteen asiantuntijoita.
Lisätietoja
Johanna Korpi
lainsäädäntöjohtaja
p. 029 525 0278
[email protected]