Hyppää sisältöön
Valtioneuvosto ja ministeriöt
Media

Näkökulma
Mikä on luonnon hinta? Sitä pohditaan, kun luonnonsuojelulakia uudistetaan

Ympäristöministeriö
11.2.2021 15.32
Kolumni

Luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen voidaan pysäyttää vain riittävän tehokkailla muutoksilla. Yhtenä osana ratkaisua voi toimia ekologinen kompensaatio, jota koskevaa sääntelyä kehitetään osana luonnonsuojelulain uudistusta, kirjoittaa ympäristöministeriön lainsäädäntöneuvos Johanna Korpi.

Luonnon monimuotoisuus hupenee globaalisti nopeammin kuin kertaakaan ihmisen historiassa. Monimuotoisuuden heikkeneminen aiheuttaa äärimmäisiä riskejä ja epävarmuutta taloudelle ja hyvinvoinnille. Tämä oli yksi viime viikolla julkistetun Dasguptan raportin (The Economics of Biodiversity: the Dasgupta Review) pääviesteistä.

Raportissa tarkastellaan luonnon monimuotoisuuden merkitystä talousjärjestelmämme perustana. Raportti nostaa tervetulleella tavalla luontokadon samalla viivalle ilmastonmuutoksen kanssa, kun puhutaan näiden haitallisten ilmiöiden kytkennöistä ja vaikutuksista yhteiskuntiin ja talouteen.

Kuten ilmastonmuutoksen myös luontokadon seuraukset ovat vakavat ja kauaskantoiset paitsi luonnon itsensä myös ihmisten terveyden, elannon ja talouden näkökulmasta. Monimuotoisuus tekee luonnosta tuotteliaan, kestävän ja sopeutuvan ja luo siten välttämättömän perustan myös taloudelliselle toiminnalle.

Dasguptan raportti haastaa luonnonsuojelulainsäädännön valmistelua ja sen vaikutusten arviointia aiempaa selkeämmällä tavalla: vähintään yhtä tärkeää kuin suojelutasoa kirittävien toimien julkiselle taloudelle ja yrityksille aiheuttamien taloudellisten rasitteiden arviointi on monimuotoisuuden heikkenemisen vaikutusten arviointi. Toimimattomuudella on raportin mukaan huomattavia taloudellisia kustannuksia.

Kovin ristiriitainen on Dasguptan raportin viesti siitä, että luontoa tuhoavia toimia rahoitetaan enemmän kuin luontoa suojelevia toimia, vaikka tiedämme, että suojelu on yhteiskunnalle halvempaa kuin jälkikäteinen ennallistaminen.

Uudistettavan luonnonsuojelulain vaikutuksia myös talouteen arvioidaan laajasti

Voimassa olevan vuoden 1997 luonnonsuojelulain toimivuudesta tehtyjen selvitysten ja arviointien mukaan erityisesti maankäytön muutokset ja luonnonvarojen käytön intensiivisyys ovat Suomessakin merkinneet sitä, että monimuotoisuus on vähentynyt. Lainsäädäntö ei ole osaltaan onnistunut tätä pysäyttämään.

Kehityssuunta on kuitenkin edelleen mahdollista kääntää. Pääministeri Sanna Marinin hallitusohjelman yhtenä tavoitteena on pysäyttää luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen Suomessa.

Luonnonsuojelulakia uudistetaan parhaillaan. Uudistuksessa lain vaikuttavuutta ja toimivuutta pyritään parantamaan: muun muassa yhteiskunnalle välttämättömien ekosysteemipalveluiden ylläpito sekä uhanalaisten luontotyyppien ja lajien tila edellyttävät tehokkaampia toimenpiteitä. Uudistustarpeita on valmistelussa tunnistettu laajojen teemojen kautta.

Lakia valmistelevassa työryhmässä on käsittelyssä lukuisia muutosehdotuksia nykyiseen luonnonsuojelulakiin. Muutoksilla vahvistetaan lajien ja luontotyyppien suojelua, hillitään ilmastomuutosta ja sopeudutaan ilmastonmuutoksen vaikutuksiin, kehitetään muita monimuotoisuutta edistäviä toimia sekä parannetaan luontotiedon hallintaa. Valmistelussa on tunnistettu myös se, että monimuotoisuutta tukevat toimet voivat edellyttää uusia taloudellisia kannustimia.

Laadukkaaseen lainvalmisteluun kuuluu ehdotusten huolellinen vaikutusarviointi. Luonnonsuojelulain uudistuksessa on tehty tiivistä yhteistyötä eri alojen tutkijoiden kanssa. Tiedeneuvontahanke SOFIn kokoaman tutkijaryhmän tehtävänä on ollut luoda kokonaiskuvaa lakiuudistuksen vaikutuksista luonnon monimuotoisuuteen, yhteiskuntaan, talouteen sekä ilmastoon. Yhteistyössä tutkijoiden kanssa pyrimme tunnistamaan näiden vaikutusten monitahoisia ulottuvuuksia ja keskinäisiä kytköksiä.

Uusia taloudellisia ohjauskeinoja käyttöön

Luonnonsuojelulain uudistuksessa on keskusteltu taloudellisista kannustimista osana ohjauskeinovalikoimaa. Tällaisia ovat muun muassa uudenlaiset tuet ja avustukset luonnon monimuotoisuutta edistäville kunnostus- ja hoitotoimille. Vuoden alusta voimaan tulleella kiinteistöverolain muutoksella luonnonsuojelualueet vapautettiin kiinteistöverosta. Lisäksi luonnonsuojelualueiden perustamiseen on jo pidempään kannustettu eräillä veroetuuksilla.

Pohdinnassa ovat myös sellaiset taloudelliset ohjauskeinot, joilla pystyttäisiin välttämään luontohaittojen aiheutumista. Havaintona on, että luonnon resurssien liikakäyttö johtuu usein ns. markkinaepäonnistumisesta – siitä, että luonnosta saataville hyödyille tai sille aiheutuville haitoille ei ole hintaa. Taloudellisen toiminnan sääntely ei riittävällä tavalla johda luontohaittojen huomioon ottamiseen.

Yhtenä osaratkaisuna välttämättömään järjestelmätason muutokseen voi toimia ekologinen kompensaatio, jota koskevaa sääntelyä kehitetään ja pilotoidaan osana luonnonsuojelulain uudistusta. Ekologisella kompensaatiolla tarkoitetaan eliölajeille ja luontotyypeille aiheutettavien heikennysten hyvittämistä tietyin edellytyksin heikennysalueen ulkopuolella. Hyvittäminen voi olla esimerkiksi vaurioituneen ekosysteemin kunnostamista tai lajien elinolosuhteiden parantamista.

Ekologinen kompensaatio luokitellaan taloudelliseksi ohjauskeinoksi, koska se sisällyttää luonnon monimuotoisuudelle aiheutuvien haittojen kustannukset hankkeen toteutuskustannuksiin. Siten se kannustaa taloudellisia toimijoita valitsemaan vähemmän luonnon monimuotoisuutta heikentävän vaihtoehdon. Tässä ekologinen kompensaatio toimii samoin kuin jo tunnettu aiheuttaja vastaa -periaate.

Ohjauskeino voi parhaimmillaan oikaista markkinoiden epäonnistumista niiden toimijoiden hyväksi, joiden toiminnasta ei aiheudu haittaa luonnon monimuotoisuudelle. Samalla se keventää yhteiskunnalle biologisen monimuotoisuuden heikentymisestä aiheutuvia kustannuksia. Ekologiseen kompensaatioon sisältyvä ajatus luonnonarvojen tuottamisesta voi lisäksi luoda kaivattuja uudenlaisia liiketoiminnan mahdollisuuksia esimerkiksi maanomistajalle.

Vuonna 2013 ekologista kompensaatiota koskevaa sääntelyä oli lainsäädännössä ainakin 56 maassa ympäri maailman ja useissa maissa sääntelyä valmisteltiin.

Toivottavasti Dasguptan raportin julkistus johtaa keskusteluun ja kansallisiin lisäselvityksiin luonnon monimuotoisuuden heikkenemisen hintalapusta. Luonnonsuojelulain uudistuksessa nämä ovat jo pohdinnassa. Lain uudistukseen ja ekologisen kompensaation kehittämiseen voit tutustua verkkosivuillamme.

Kirjoittaja

Johanna Korpi
lainsäädäntöneuvos
ympäristöministeriö
[email protected]

Näkökulma – ympäristöministeriön asiantuntijoiden kirjoituksia