Näkökulma
Kohti Bakun ilmastokokousta – maailman mailta vaaditaan tekoja

Viime vuonna Dubain COP28-ilmastokokouksessa päätettiin, ettei fossiilisilla polttoaineilla ole tulevaisuutta. Nyt tarvitsemme mailta tekoja, samalla kun ilmastoneuvottelut käydään jälleen öljyvaltiossa, jännitteisessä maailmanpoliittisessa tilanteessa.

Tämän vuoden YK:n ilmastokokous, COP29, pidetään Azerbaidžanin Bakussa. Azerbaidžan valittiin puheenjohtajaksi viime vuoden COP28-kokouksen lopulla yllättäen. Maalla ei ole ollut näkyvää roolia ilmastoneuvotteluissa, pikemminkin päinvastoin. 

Maan ihmisoikeustilanne on noussut esiin, samoin kuin jo toisen perättäisen ilmastokokouksen pitäminen öljyvaltiossa. Puheenjohtajuuksista sovitaan aina kulloinkin vuorossa olevan YK:n alueellisen ryhmän kesken, eikä muilla mailla ole niihin sananvaltaa – ja tässäkin valinnassa painoivat poliittiset jännitteet paljon, kun ryhmään kuuluu myös Venäjä. 

Geopolitiikka tulee värittämään kokousta jo alkumetreillä, koska Yhdysvalloissa valitaan uusi presidentti juuri COP29-kokouksen alla. Kun Trump oli presidenttinä vuosina 2017–2021, hän vei Yhdysvallat ulos Pariisin ilmastosopimuksesta. Maa liittyi takaisin heti Bidenin presidenttikauden alussa. 

Luonnollisesti minkä tahansa osapuolen, erityisesti suuren päästäjän, eroaminen sopimuksesta olisi takaisku Pariisin sopimukselle ja kansainväliselle ilmastotyölle. Yhdysvaltojen päästöt ovat Kiinan jälkeen toiseksi suurimmat. Lisätoimia tarvitaan todella kiireisesti, ja kaikkien maiden uusia päästövähennystavoitteita odotetaan ensi vuoden alkupuolella.  

Tänä vuonna Bakussa suurimmaksi kysymykseksi nousee rahoitus. Kokouksessa on tarkoitus päättää uudesta, yhteisestä ilmastorahoitustavoitteesta. Kehittyvät maat, ja etenkin köyhimmät ja haavoittuvimmat maat tarvitsevat rahoitusta ilmastotoimiinsa – päästöjen hillintään, sopeutumiseen ja ilmastotuhoja varten. 

Suomelle ja EU:lle on tärkeää, että rahoitustavoite kattaa kaikki rahoitusvirrat, ei vain julkista rahoitusta. Toinen keskeinen tavoite on se, että rahoittajamaiden joukkoa tulee kasvattaa. Maiden taloudellinen tilanne on muuttunut sitten 1990-luvun alun, jolloin pelisäännöistä on sovittu. Rahoittajamaiden kasvattaminen tarkoittaisi sitä, että muun muassa Kiinan, Saudi-Arabian, Arabiemiraattien ja Singaporen kaltaiset, kehitysmaaryhmään kuuluvat maat osallistuisivat rahoitukseen. 

Suomelle ja EU:lle on tärkeää, että myös päästöjen hillintä pysyy vahvasti kokouksen agendalla. Dubain COP28-kokouksessa saavutettiin historialliseksikin mainittu sopu fossiilisten polttoaineiden hallitusta alasajosta. Kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun YK:ssa saatiin yksimielinen sopu siitä, että fossiilisilla polttoaineilla ei ole tulevaisuutta. Sanat eivät tietenkään tähän riitä, seuraavaksi tarvitaan mailta tekoja. 

Bakun kokouksen jälkeen – ja osin jo sen aikanakin – katseet kohdistuvat Brasiliaan, jolla on vahva rooli ilmastoneuvotteluissa. Ensi vuoden COP30 järjestetään Brasilian Belémissä Amazonin varrella. Brasilia on erittäin vahva vaikuttaja jo tänä vuonna. 

Brasilian COP30-kokous on merkittävä myös siksi, että vuoden 2025 aikana maiden odotetaan ilmoittavan uudet, entistä kunnianhimoisemmat päästövähennystavoitteet. Etenkin G20-maiden tavoitteet ja toimet ovat ratkaisevia. Nämä maat – mukaan lukien EU – vastaavat noin 75 prosentista maailman päästöistä.  

EU:n uuden tavoitteen asettaminen on käynnistynyt. Euroopan komissio antoi helmikuussa 2024 tiedonannon EU:n 2040-ilmastotavoitteesta: komissio ehdottaa EU:lle 90 prosentin nettopäästövähennystavoitetta. 

Neuvottelut tavoitteesta jatkuvat uuden komission johdolla. Suomi ilmoitti ensimmäisten maiden joukossa tukensa tavoitteelle. 

Pariisin sopimuksen 1.5 asteen tavoite on jo karkaamassa, ja vain todella kiireellisillä ja riittävillä toimilla pystymme kääntämään kurssia.

Kirjoittaja