Eläinten rantalaidunnukseen liittyvä säätely

Tiedotusvälineissä on viime päivinä uutisoitu eläinten, erityisesti nautakarjan rantalaiduntamisesta ja sen mahdollisesta rajoittamisesta.

Eläimiä voidaan laiduntaa rantaan rajautuvilla luonnonlaitumilla, mutta suunnitelmallisesti. Myös ranta-alueella on merkitystä, onko kyseessä esimerkiksi laaja merenrantaniitty vai pienemmän järven ranta-alue taikka jokivarsilaidun. Usein on jopa suotavaa, että eläimet pitävät rantamaiseman avoimena syödessään vesikasvillisuutta. Eläimet korjaavat talteen kasveihin sitoutuneet ravinteet. Rantalaidunnus on eduksi myös luonnon monimuotoisuudelle.

Laidunnuksesta ei kuitenkaan saisi aiheutua vesistön pilaantumista eikä terveyshaittaa tai sen vaaraa. Laiduntamista voidaan rajoittaa ympäristönsuojelulain nojalla hygienia- ja terveyssyistä eli silloin, kun lähellä on esimerkiksi uimarantoja ja mökkejä. Laidun voidaan tällöin rajata vesirajan yläpuolelta. Laidunnuksesta voidaan lisäksi antaa määräyksiä joko kunnan ympäristönsuojelumääräyksissä tai eläinsuojan ympäristöluvassa.

Nitraattiasetus ei kiellä rantalaidunnusta luonnonlaitumilla, jotka ovat usein puustoa ja pensaita kasvavia ravinneköyhiä niittyjä eli perinnebiotooppeja, eikä kyse siten ole nitraattiasetuksen tarkoittamasta peltoviljelystä. Näille rantalaitumille ei pääsääntöisesti saa tuoda eläimille lisärehua. Nitraattiasetus säätelee kuitenkin peltoviljelyssä olevia laidunnurmia, jotka tulee rajata viiden metrin päähän vesistöstä.

Lisätietoja:

Ylitarkastaja Anne Polso, [email protected], p. 0295 250 071

Ylitarkastaja Markus Tarasti, [email protected], p. 0295 250 291

Ympäristöneuvos Tapio Heikkilä, [email protected], p. 0295 250 166