Tutkimus: Monet biotalouden uudet tuotteet tarvitsisivat sääntelyä hintakilpailukykynsä tueksi
Biotalouden uusien tuotteiden pääsy markkinoille voi vaatia vetoapua ilmasto- tai ympäristölainsäädännöstä, arvioi Pellervon taloustutkimuksen ja Luonnonvarakeskuksen tutkimus. Monien tuotteiden ongelmana on heikko hintakilpailukyky. Myös rahoituksen saanti pilottikoon laitosinvestointeihin koettiin vaikeaksi. Tutkimuksessa oli tarkastelussa neljä biotalouden arvoketjua.
”Esimerkkiarvoketjujen tarkastelu toi esiin hankaluuksia, joita arvonlisän potentiaalin saavuttamisessa on. Biotalouden tuotteiden kysyntään vaikuttaa esimerkiksi usein ilmastopolitiikka, jonka riittävä tiukkuus ja kattavuus voi olla keskeinen ajuri luomaan markkinoita monille tuotteille”, sanoo apulaisprofessori Jussi Lintunen Luonnonvarakeskuksesta.
Tutkimus tuottaa päätöksentekijöille tietoa biotalouden potentiaalisesta arvonluonnista ja biotalouden kehittymisen esteistä. Siinä tarkasteltiin biohiilen, biokaasun, kasvatuskalan sivuvirtojen ja tekstiilikuidun arvoketjuja. Tarkastelussa olivat tuotteiden arvonlisä, ympäristövaikutukset, liiketoiminnan skaalaamisen hidasteet ja esteet sekä yleinen biotalouden edistäminen.
Biotalouden liiketoiminnan skaalaamisen hidasteet ja esteet liittyvät tutkimuksessa tehtyjen haastatteluiden sekä sidosryhmätyöpajan perusteella pääasiassa lopputuotemarkkinoihin, rahoitukseen ja osaamiseen.
Tuotteiden hintakilpailukyky on monesti heikko
Hankkeessa tarkasteltujen biotalouden uusien tuotteiden markkinoille pääsyä rajoittaa erityisesti niiden heikko hintakilpailukyky. Tällaisten tuotteiden kysyntä ei synny markkinaehtoisesti, sillä kuluttajat ja yritykset eivät useimmiten ole halukkaita maksamaan täysimääräistä lisähintaa ympäristöystävällisyydestä. Lainsäädäntö voisi tulla tässä avuksi, esimerkiksi jos ympäristölle haitallisemmille tuotteille määrättäisiin haittaveroja.
”Sekä kansallinen että EU-tason sääntely onkin jo ottanut askelia tähän suuntaan, mutta lisätoimia tarvitaan. Biotaloustuotteiden kilpailukyky ei kuitenkaan voi perustua pelkkään sääntelyyn, vaan niiden on oltava kilpailukykyisiä myös ominaisuuksiltaan”, tiivistää ekonomisti Emilia Gråsten Pellervon taloustutkimuksesta.
Tarkastellut arvoketjut vaativat myös merkittäviä laiteinvestointeja ja käyttävät prosesseissaan usein paljon sähkö- ja lämpöenergiaa, joten yksi kilpailukyvyn edellytys on päästöttömän energian kohtuullinen hinta.
Rahoituksen saamisessa pilotointiin on isoja haasteita
Rahoittajien näkökulmasta sääntelyn ja tukipolitiikan tulisi olla mahdollisimman ennakoitavaa ja välttää jatkuvia muutoksia.
Yksityiset sijoittajat suhtautuvat uusiin biotalouden hankkeisiin varauksella, sillä niihin liittyy teknologisia ja kaupallisia riskejä. Pilotointivaiheessa olevilla hankkeilla on merkittäviä haasteita rahoituksen saamisessa erityisesti siirryttäessä tutkimus- ja kehitysvaiheesta kohti kaupallista tuotantoa. Tämä hidastaa hankkeiden etenemistä sekä kansainvälistymistä.
Monilla sijoittajilla on lyhyen aikavälin tuottovaatimuksia, joihin biotalouden pitkät kehityshankkeet eivät aina sovi. Lisäksi suomalaiset rahastot ovat usein liian pieniä suurten investointien tekemiseen. Ratkaisuna korostui tarve löytää uusia ja nykyistä joustavampia rahoitusvaihtoehtoja biotalouden kehittämiseen.
Suomella voi olla erilaisia rooleja eri arvoketjuissa
Arvoketjun eri vaiheissa syntyy eri määrä arvonlisää. Esimerkiksi tekstiilien kohdalla arvonlisää kertyy enemmän kankaan ja vaatteiden kuin kuidun valmistuksesta. Suomen suhteellinen etu on kuitenkin kuidussa. Uusien teknologioiden ja tuotteiden kehityksessä onkin hyvä huomata, että se ei aina johda kaupalliseen tuotantoon Suomessa.
”Joidenkin arvoketjujen kohdalla voi olla niin, että Suomen rooli on teknologioiden kehittämisessä, mutta itse tuotanto voi osin tai kokonaan tapahtua muualla. Lisäksi laitteiden valmistus globaaleille markkinoille voi olla merkittävästi laajempaa kuin niiden kotimainen käyttö olisi”, sanoo metsäekonomisti Matti Valonen Pellervon taloustutkimuksesta.
Biotalouden kehittämisen vaatima tutkimus ja tuotekehitys edellyttää nykyisen osaamisen vahvistamista lisäämällä toimialarajat ylittävää yritys- ja korkeakouluyhteistyötä. Tuotantoinvestointien toteutus taas vaatii kokonaisvaltaista osaamista arvoketjusta sekä kansainvälistä myyntiosaamista. Tarvittava prosessikemian- ja investointiosaaminen on kuitenkin yrityshaastatteluiden perusteella hiipumassa.
Ideasta kaupallistamiseen on pitkä matka
”Tulokset osoittavat, kuinka pitkä matka teknologiaideasta on kaupalliseen tuotteeseen. Yrityksillä korostuvat etenkin pilotointivaiheen ongelmat. Toisaalta asiakkaan lopputuotteesta saaman lisähyödyn puute näkyy tuottajalle liian alhaisena hintana. Tämä estää uusien biotalouden teknologioiden ja tuotteiden markkinoiden kasvun”, toteaa BAKKES-hankkeen vetäjä Jani Laturi Pellervon taloustutkimuksesta.
Julkisten tukien ja muiden ohjauskeinojen tehokkuuden kannalta olisi tarpeen selkeästi erottaa, kumpaa biotalouden osa-aluetta halutaan tukea: teknologian kehitystä vai uusiutuvien luonnonvarojen käyttöä teolliseen tuotantoon. Lisäksi biotalousstrategian toteutuksessa olisi syytä pohtia, onko ylipäätään tarpeellista edistää biotalouden tutkimus- ja kehitystoimintaa erillään muista teknologioista ja toimialoista.
Kehittämisen tuki kannattaisi pyrkiä kohdistamaan teknologioihin, joihin Suomessa on osaamispotentiaalia, joiden läpimurrosta olisi merkittäviä läikyntävaikutuksia ja ympäristöhyötyjä ja joille on nähtävissä taloudellista potentiaalia.
Raportti ”Uudet tuotteet biotalouden arvonlisän kestävän kasvun lähteenä” on Biotalouden arvonlisän kasvattaminen kestävästi Suomessa (BAKKES) -hankkeen loppuraportti. Tämän valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan hankkeen toteuttivat Pellervon taloustutkimus PTT ja Luonnonvarakeskus LUKE.
Tutkimuksen taustalla on Suomen kunnianhimoinen tavoite olla hiilineutraali yhteiskunta vuoteen 2035 mennessä. Tämä edellyttää siirtymistä kestävämpiin talousmalleihin, joissa biotaloudella ajatellaan olevan keskeinen rooli. Kansallinen biotalousstrategia 2022–2035 pyrkii kasvattamaan biotalouden arvonlisää laajasti eri ekosysteemipalveluita hyödyntämällä.
Lisätietoja: Jani Laturi, vanhempi metsäekonomisti, PTT, p. 040 547 435, [email protected] ja Jussi Lintunen, apulaisprofessori, LUKE, p. 029 532 2569, [email protected]
Julkaisu on toteutettu osana valtioneuvoston vuoden 2023 selvitys- ja tutkimussuunnitelman toimeenpanoa. Selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarjassa julkaistujen raporttien sisällöstä vastaavat tiedon tuottajat, eikä sisältö välttämättä edusta valtioneuvoston näkemystä. Lisätietoja: https://tietokayttoon.fi.