Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminta
Raportti: Hyvän mallinnuksen kriteerit ympäristövaikutusten arviointiin

Ympäristövaikutusten arvioinnissa käytettävien mallinnuksien rooli on viime vuosina korostunut ympäristölupaprosessissa, kun EU:n vesipuitedirektiiviin pohjautuvat vesienhoidon ympäristötavoitteet on todettu oikeudellisesti sitoviksi Euroopan unionin tuomioistuimessa ja Korkeimmassa hallinto-oikeudessa. 7. helmikuuta julkaistu hankeraportti kokoaa hyvän mallinnuksen kriteerit ja ehdottaa täsmennyksiä lainsäädäntöön ja ympäristölupaprosessin käytäntöihin.

Mallinnuksia käytetään ennakkoselvityksissä

Kun ympäristölupaprosessissa arvioidaan uusien hankkeiden vaikutuksia vesimuodostumille, tarvitaan erilaisia ennakkoselvitysmenetelmiä. Jo nykyisin käytössä on monia menetelmiä, myös mallinnuksia, mutta menetelmille ei ole ollut laatukriteeristöä. Lisäksi mallinnukseen liittyviä yksityiskohtaisia ohjeita tai vaatimuksia on vaikea antaa, sillä mallinnus on aina tapauskohtaista.

Mallinnukseen liittyvät epävarmuudet heijastuvat ennakkoselvityksen tulosten luotettavuuteen. Varovaisuusperiaatteen mukaisesti lupapäätöksen tietopohjan tai mallinnuksen epävarmuudet tulkitaan pääasiallisesti luvanhakijan vahingoksi. Mallinnustulosten yhteydessä onkin tarpeen tunnistaa ja raportoida tuloksiin liittyvät epävarmuudet ja niiden merkitys ennakkoarvion tuloksiin.

Ennakkoselvityksiin sisältyy väistämättä epävarmuuksia, mutta niihin voidaan myös varautua oikea-aikaisen seurannan ja sopeutuvan hallinnan keinojen avulla. Lisäksi on muistettava, että epävarmuuksineenkin mallinnus tuottaa päätöksen tueksi tarvittavaa lisätietoa ja vähentää näin päätöksenteon epävarmuutta.

Hyvän mallinnuksen kriteerit – minimivaatimukset mallinnusraporteille

Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan VESIMALLIT-hanke määritteli hyvän mallinnuksen kriteerit eli sen, mitä ympäristölupaa varten tehdyiltä mallinnuksilta pitää vaatia. Kriteeristö helpottaa lupaprosessia sekä hakijan että lupaviranomaisen näkökulmasta ja auttaa ympäristövaikutusten hallinnassa.

Hyvällä mallinnuksella on kolme ydinvaatimusta.

1. Ympäristövaikutusten arvioinnissa käytettävän mallin tulee olla pätevä eli sillä tulee olla vahva tieteellinen perusta.
2. Mallin tulee myös sopia lupaprosessin tarpeisiin.
3. Lisäksi mallin tulee olla eri osapuolten hyväksymä ja puolueeton.

Mallinnuksen rooli ja vastuunjako kaipaavat selvennystä sääntelyssä

Mallinnuksen rooli ympäristölupaprosessissa on viime vuosina korostunut, kun EU:n vesipuitedirektiiviin pohjautuvat vesienhoidon ympäristötavoitteet – vesien tilan heikentämisen estäminen ja hyvän tilan saavuttaminen – on todettu oikeudellisesti sitoviksi.

Euroopan unionin tuomioistuimen ja Suomen korkeimman hallinto-oikeuden mukaan ympäristölupaa ei voida myöntää sellaiselle hankkeelle, joka heikentää vesimuodostuman yhdenkin laadullisen tekijän tilaa tai vaarantaa vesimuodostuman hyvän tilan saavuttamisen.

Tutkijat havaitsivat suomalaisessa lainsäädännössä useita mallinnukseen liittyviä kipupisteitä.

• Oikeudellisesti on osittain epäselvää, miten luvanhakijan vastuu vesiympäristöön kohdistuvien ympäristövaikutusten selvittämisestä ja viranomaisen vastuu yleisen ympäristötiedon tuottamisesta jakaantuvat.
• Selvitysten riittävyydelle ei ole selviä oikeudellisia edellytyksiä, eikä mallinnuksesta säädetä varsinaisesti lainkaan.
• Lisäksi hankkeiden vaikutuksiin liittyviä epävarmuuksia ei ole mahdollista hallita kovin tehokkaasti lupien jälkikäteisen muuttamisen avulla.

Raportti sisältää ehdotuksia ja parannuksia myös sääntelyyn ja käytäntöihin. Julkaisu on toteutettu osana valtioneuvoston vuoden 2021 selvitys- ja tutkimussuunnitelman toimeenpanoa.

Lisätietoja: Tutkija Riikka Puntila-Dodd, Suomen ympäristökeskus, p. 0295 251 545, riikka.puntila-dodd(at)syke.fi

Valtioneuvoston yhteisellä selvitys- ja tutkimustoiminnalla (VN TEAS) tuotetaan tietoa päätöksenteon, tiedolla johtamisen ja toiminnan tueksi. Sen toimintaa ohjaa valtioneuvoston vuosittain vahvistama selvitys- ja tutkimussuunnitelma. Selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarjassa julkaistujen raporttien sisällöstä vastaavat tiedon tuottajat, eikä sisältö välttämättä edusta valtioneuvoston näkemystä.