Ympäristökasvattajat kaipaavat valtakunnallista toimintamallia
Ympäristökasvatuksen kehittämiseen tarvitaan enemmän jämäkkyyttä ja yhteistä näkemystä siitä, minne ollaan menossa. Tarvitaan myös valtakunnallinen toimintamalli ja linjaukset. Lisäksi tarvitaan toiminnan rahoitusta, koska ympäristökasvatusta toteutetaan nykyään pitkälti talkooperiaatteella.
Tätä mieltä ovat käytännön ympäristökasvattajat, joiden neuvoja ympäristökasvatuksen tilan kohentamiseen on kyselty laajalla maakuntakiertueella. Satoja opettajia, järjestöjen edustajia ja muita ympäristökasvattajia tavoittanut keskustelutilaisuuksien sarja käynnistettiin kulttuuriministeri Tanja Saarelan ja ympäristöministeri Jan-Erik Enestamin aloitteesta ja toteutettiin viime vuoden syksyllä. Kiertueen anti koottiin raportiksi, joka sisältää useita käytännön ehdotuksia ympäristökasvatuksen järjestämiseksi.
Hallitus on ohjelmassaan sitoutunut edistämään ympäristökasvatusta. Raportin sisältämiä ehdotuksia arvioidaan opetusministeriössä ja ympäristöministeriössä. Toimeenpanosta sovitaan osana Kestävän kehityksen toimikunnan ja sen alaisen koulutusjaoston strategioita.
Raportin mukaan alueet ovat ympäristökasvatuksen suhteen hyvin eriarvoisessa asemassa: toisissa kunnissa asia on hoidettu ansiokkaasti, toisissa ei ollenkaan. Ympäristökasvatuksen määrä ja laatu riippuu paljolti lastentarhojen ja koulujen innostuksesta ja käytettävissä olevista resursseista sekä alueilla toimivista luonnonsuojelu- ja muista järjestöistä.
Raportin mukaan kunnat tulkitsevat eri tavalla sitä, kuinka välttämätöntä ympäristökasvatus on. Näin siitäkin huolimatta, että esimerkiksi laissa kuntien ympäristönsuojelusta kuntien ympäristökasvatustehtävä on mainittu selkeästi.
Raportin mukaan tärkeintä olisi vaikuttaa siihen, että ympäristökasvatuksen ja kestävän kehityksen asemaa vahvistettaisiin koulujen opetussuunnitelmissa, mutta myös opetuksessa ja koulujen muissa toiminnoissa. Lisäksi valtionhallinnon olisi tuettava kuntia koululaisten ja päiväkotien kyyditysten järjestämisessä retki- ja luontokohteisiin.
Raportin mukaan maakuntarallin aikana koettiin joka tilaisuudessa hämmästystä siitä, kuinka paljon toimijoita alueilla on ja kuinka vähän on tiedetty toisista ja toisten tekemisistä. Raportissa ehdotetaankin luotavaksi ympäristökasvatuksen alueellinen kehittämiskeskusten verkosto. Keskukset toimivat oman alueensa yhteistyön koordinoijana, tiedonjakelijana, kehittämistoimien toteuttajana sekä rahoituksen ja resurssien välittäjänä. Tällaisiksi kehittämiskeskuksiksi sopisivat raportin mukaan esimerkiksi valtakunnalliset nuorisokeskukset.
Ympäristöministeriön valtakunnallisten ympäristökasvatus- ja valistusavustusten rinnalle olisi raportin mukaan luotava järjestelmä, jolla voidaan rahoittaa myös alueellisia ja paikallisia hankkeita. Niiden avulla voitaisiin - hyvinkin pienillä summilla - tuloksellisesti levittää jo olemassa olevia hyviä käytäntöjä sekä luoda uusia. Myös lukuisien, ympäristökasvatuksen parissa työskentelevien ympäristö- ja valistusjärjestöjen perustoiminta olisi turvattava.