Kysymyksiä ja vastauksia vähähiilisestä rakentamisesta

Millainen on vähähiilinen rakennus?

Vähähiilisen rakennuksen elinkaaren hiilijalanjälki (CO2e-päästöt) on mahdollisimman pieni. Vähähiilisyys voidaan saavuttaa monin erilaisin reitein. Rakennus voidaan esimerkiksi suunnitella energiatehokkaaksi, siinä voidaan käyttää hiilijalanjäljeltään pieniä ja pitkäikäisiä rakennusmateriaaleja ja -ratkaisuja tai käytettyjen materiaalien ja rakennusosien kierrätettävyys tai uudelleenkäytettävyys voidaan ottaa huomioon tarkasti. Myös muuntojoustavuuden – eli mahdollisuuden käyttää rakennusta eri käyttötarkoituksiin – avulla voidaan edesauttaa rakennuksen pitkää käyttöikää.

Mitä vähähiilisellä rakentamisella tavoitellaan?

Ilmastonmuutoksen hillintä vaatii kiireellisiä toimia päästöjen vähentämiseksi. Tähän velvoittavat myös Pariisin ilmastosopimus ja EU:n päästövähennystavoitteet. Rakennettu ympäristö aiheuttaa kolmanneksen Suomen kasvihuonekaasupäästöistä, ja rakennusten päästöjen vähentämisessä tuleekin tarkastella rakennusten energiankäytön ohella rakennuksen koko elinkaaren aikaisia päästöjä, eli valmistuksen, rakentamisen, käytön ja purkamisen muodostamaa kokonaisuutta.

Mitä ympäristöministeriö tekee edistääkseen vähähiilistä rakentamista?

Ympäristöministeriön tavoitteena on edistää vähähiilisempään rakentamiseen siirtymistä monin eri tavoin. Ministeriö on laatinut arviointimenetelmän perussäännöt sisältävän asetusluonnoksen rakennuksen ilmastoselvityksestä, joka oli perustelumuistioineen lausunnoilla 2021. Ministeriö on laatinut suositukset vähähiilisen julkisen rakentamisen hankintakriteereiksi. Niiden avulla kunnat, kaupungit ja muut toimijat voivat toteuttaa määräystasoa vähähiilisempiä rakennuksia. Ministeriö on myös laatinut päivitetyn version vähähiilisyyden arviointimenetelmän ohjeesta sekä julkaissut yhdessä Suomen ympäristökeskuksen kanssa kaikille avoimen ja maksuttoman tietokannan rakentamisen päästöistä. Ministeriö on käynnistänyt Vähähiilisen rakennetun ympäristön ohjelman, joka tukee yrityksiä, kuntia ja muita toimijoita rakennetun ympäristön ilmastotyössä.

Tekevätkö uudet vaatimukset rakennushankkeiden toteuttamisesta monimutkaisempia? Onko luvassa esimerkiksi uusia säädöksiä?

Vähähiilisen rakentamisen säädöskehitys on osa vuoden 2019 hallitusohjelmaa. Uudet säädökset tehdään huolellisesti ja sovitetaan yhteen nykyisten määräysten kanssa. Lähtökohtana on, että uusi sääntely tarjoaisi monipuolisemman valikoiman keinoja hiilijalanjäljeltään pienen rakennuksen toteutukseen. Vähähiilisyyttä koskeviin rakennusmääräyksiin siirrytään 2020-luvun puoliväliin mennessä. Meneillään olevassa maankäyttö- ja rakennuslain kokonaisuudistuksessa vähähiilisyys on mukana uutena asiakokonaisuutena.

Onko vähähiilisyys mukana maankäyttö- ja rakennuslain uudistuksessa?

Kyllä. Tulevaan lakiin on luonnosteltu velvoite arvioida rakennuksen vähähiilisyyttä. Lain nojalla tultaisiin antamaan erillisiä asetuksia, jotka koskisivat vähähiilisyyden arviointimenetelmää sekä raja-arvoja. Velvoitetta tarkennetaan maankäyttö- ja rakennuslain lausuntokierroksen jälkeen.

Maksaako vähähiilinen rakennus enemmän kuin perinteisellä tavalla rakennettu?

Vähähiilisyys ei ole sidoksissa rakennuksen hintaan. Jo markkinoilla olevilla tuotteilla on mahdollista vähentää rakennuksen hiilijalanjälkeä ilman, että hinta nousee. Huolellinen suunnittelu ja elinkaariarviointi auttavat tunnistamaan kustannusoptimaaliset keinot vähähiilisyyden saavuttamiseksi.

Suositaanko vähähiilisessä rakentamisessa jotain tiettyä rakennusmateriaalia?

Ei suosita. Rakennusmateriaalien valmistus, kuljetus ja kierrätys muodostavat osan rakennuksen elinkaaren hiilijalanjäljestä. Vähähiilisyyteen voidaan päästä monia eri reittejä pitkin. Toisissa kohteissa voi olla mielekästä keskittyä energiatehokkuuden maksimointiin, kun taas toisissa kohteissa päästöjä voidaan vähentää käyttämällä vähähiilisiä tai pitkäikäisiä materiaaleja.

Painottuuko vähähiilinen rakentaminen tietyille alueille, kuten kasvukeskuksiin, vai tullaanko sitä toteuttamaan koko Suomessa?

On tärkeää, että vähähiilistä rakentamista kehitetään koko Suomessa. Tätä kautta koko maahan syntyy vähähiilisen suunnittelun ja rakentamisen osaamista, jonka kysyntä koti- ja ulkomaisilla markkinoilla kasvaa.

Koskeeko vähähiilinen rakentaminen kaikkia rakennuksia? Pitääkö historiallisetkin rakennukset saneerata vähähiilisiksi?

Vähähiilisyys koskee kaikkia rakennuksia, mutta säädösohjausta on kaavailtu ensi vaiheessa uudisrakentamiseen ja laajamittaisiin korjaushankkeisiin. Historiallisissa rakennuksissa tulisi ennen kaikkea pyrkiä käytön aikaisen hiilijalanjäljen pienentämiseen energiatehokkuutta parantavilla toimenpiteillä.

Uudisrakentamisen osalla säädösten soveltamisala rakennustyypeittäin määritellään säädösvalmistelun aikana.

Miten lähes nollaenergiarakentaminen liittyy vähähiiliseen rakentamiseen?

Lähes nollaenergiarakennuksella tarkoitetaan terveellistä ja turvallista rakennusta, joka kuluttaa entistä vähemmän energiaa. Rakennukset ovat toteutettavissa hyvällä suunnittelulla ja jo olemassa olevalla teknologialla. Vähähiilisessä rakentamisessa tarkastellaan rakennuksen koko elinkaaren hiilijalanjälkeä eli käytön ja energiankulutuksen lisäksi myös rakennusmateriaalien valmistusta, rakentamista ja purkua.

Jos suurin osa rakennetun ympäristön päästöjä tulee energian käytöstä, miksi rakennusmateriaaleihin pitäisi kiinnittää huomiota?

Kun katsotaan kaikki Suomen rakennuksia, suurin yksittäinen hiilijalanjäljen lähde on rakennusten energian kulutus. Vanhat talot eivät ole yhtä energiatehokkaita kuin uudet, ja tästä syystä päästöjä syntyy rakennuksen käytön aikana.

Uudet energiatehokkaat talot kuluttavat puolestaan paljon vähemmän energiaa. Energian osuus rakennuksen päästöistä on useissa tapauksissa alle puolet 50 vuoden tarkastelujaksolla. Rakennusmateriaalien valmistus, työmaatoiminnot ja kuljetukset aiheuttavat toisen puolen päästöistä. Koska tavoittelemme hiilineutraaliutta, tulee katse seuraavaksi kääntää näihin elinkaaren vaiheisiin.

Tarkoittaako vähähiilinen rakentaminen tiiviimpiä taloja ja sen vuoksi myös lisääntyviä sisäilmaongelmia?

Rakennusten terveellisyys on kaiken lähtökohta, eikä sisäilman laadusta tingitä energiatehokkuuden parantamisen tai vähähiilisyyden vuoksi. Hyvä rakennus syntyy laadukkaasta suunnittelusta ja toteutuksesta sekä rakennuksen oikeanlaisesta käytöstä ja ylläpidosta. Käynnissä olevassa Terveiden tilojen vuosikymmen -ohjelmassa tullaan kiinnittämään huomiota erityisesti sisäilmaongelmien vähentämiseen.

Vähentääkö vähähiilisyys rakennusten laatua?

Ei vähennä. Vähähiilisyys on muiden olennaisten teknisten vaatimusten rinnalle tuleva uusi tavoite. Se ei kuitenkaan syrjäytä tai heikennä esimerkiksi energiatehokkuuden, esteettömyyden, terveellisyyden, turvallisuuden tai muiden ominaisuuksien tärkeyttä. Rakentamisen laatua voi sen sijaan parantaa se, että rakennuksen suunnittelussa on otettava huomioon koko elinkaari ja rakennukselle asetettu tavoitteellinen tekninen käyttöikä.

Onko Suomi edelläkävijä vähähiilisessä rakentamisessa?

Suomen vähähiilisen rakentamisen tiekartta tähtää kunnianhimoisempaan ohjaukseen, kuin mihin EU-lainsäädäntö tällä hetkellä velvoittaa – Suomi sijoittuu siis edelläkävijämaiden joukkoon. Euroopan maista muun muassa Ranska, Hollanti ja Belgia ovat jo laajentaneet omaa rakentamisen ohjausjärjestelmäänsä huomioimaan myös rakennusmateriaalien päästöt. Esimerkiksi Ranskassa tavoitteena on siirtyä velvoittavaan, raja-arvoihin perustuvaan sääntelyyn vuoteen 2020 mennessä. Tällainen lainsäädäntö on jo käytössä Hollannissa. Ruotsissa rakennusten ilmastotodistukset tulevat olemaan pakollisia vuodesta 2022 alkaen.

Minkälaista yhteistyötä Suomi tekee pohjoismaiden kanssa vähähiilisessä rakentamisessa?

Pohjoismaiset rakentamisesta ja asumisesta vastaavat ministerit antoivat syksyllä 2019 vähähiilisen rakentamisen julkilausuman. Sen mukaan pohjoismaat tavoittelevat globaalia edelläkävijyyttä rakentamisen vähähiilisyydessä ja kiertotaloudessa. Tämän tavoitteen mukaisesti ympäristöministeriö on käynnistänyt yhdessä muiden pohjoismaiden ministeriöiden ja virastojen kanssa virkamiesyhteistyön. Pohjoismaisesta yhteistyöstä löytyy lisätietoja alla olevan linkin kautta.

Miksi rakennuksen vähähiilisyyden arvioinnissa käytettävä arviointijakso on 50 vuotta – eikö kestävää olisi rakennuksen huomattavasti pidempi käyttöikä?

Rakennuksen vähähiilisyyden arvioinnissa käytettävä arviointijakso on eri asia kuin rakennuksen suunniteltu tavoitteellinen tekninen käyttöikä, joka on yleensä tarkastelujaksoa pidempi. Ympäristöministeriön arviointimenetelmässä käytetään arviointiin 50 vuoden ajanjaksoa, joka on yleisin rakennusten elinkaariarvioinnissa käytetty arviointijakso. Myös muut pohjoismaat käyttävät samaa arviointijaksoa. Rakennusten käyttöikään vaikuttavat teknisen kestävyyden ohella myös taloudelliset ja toiminnalliset seikat, joiden arviointi on vaikeaa.

Mikä on hiilikädenjälki?

Hiilikädenjäljellä tarkoitetaan niitä myönteisiä rakennuksen elinkaaren arviointirajauksen ulkopuolisia ilmastovaikutuksia, joita ei syntyisi ilman rakennushanketta. Näitä voivat olla esimerkiksi rakennuksen tuotteiden uudelleenkäytöllä tai materiaalien kierrätyksellä vältettävät päästöt, pitkäikäiset hiilivarastot sekä rakennuksen tuottama ylijäävä uusiutuva energia. Hiilikädenjäljen laskentaan on olemassa eurooppalaisia standardeja. Hiilikädenjälki ilmoitetaan aina absoluuttisina nettoilmastovaikutuksina, eikä sitä vähennetä hiilijalanjäljestä.

Mikä on hiilikädenjäljen merkitys, jos sitä ei voi vähentää hiilijalanjäljestä?

Suunnittelua voidaan ohjata sekä ongelmien välttämiseen, että ratkaisujen löytämiseen. Suuren hiilikädenjäljen tavoittelu tähtää jälkimmäiseen tavoitteeseen. Viherpesun välttämiseksi myös hiilikädenjäljen laskennalle tarvitaan yhteiset pelisäännöt. Hiilikädenjälkeä voidaan käyttää suunnittelun ohjauksessa, kaavoituksessa, tontinluovutusehdoissa tai esimerkiksi hankintakriteereissä.

Miksi tontin kasvillisuuden ja maaperän muutokset, kuten hävitetyt hiilinielut, eivät sisälly arviointiin?

Maaperän ja kasvillisuuden hiilinielut ovat tärkeä tekijä hiilineutraalia rakentamista tavoiteltaessa. Niiden arviointi on kuitenkin toistaiseksi huomattavasti työläämpää, kuin rakennuksen ja rakennustuotteiden päästöjen laskenta. Kaavoituksessa on kuitenkin käytössä myös kasvillisuuden ja maaperän muutoksia huomioivia menetelmiä, esimerkiksi viherkerroin-työkalu.

Missä vaiheessa rakennushanketta arviointi voidaan tehdä?

Arviointi soveltuu tehtäväksi rakennussuunnittelun aikana. Tässä vaiheessa on käytettävissä tarpeeksi tietoa rakennuksen materiaaleista ja energiantarpeesta. Vähähiilisyyttä voidaan käyttää ohjausvälineenä myös ennen rakennussuunnittelua esimerkiksi julkisten hankintojen tavoitteita asetettaessa. Tällöin voidaan käyttää hyväksi tilastotietoja muiden vastaavien rakennushankkeiden hiilijalanjäljestä. Kun säädösohjaus myöhemmin tulee voimaan, arviointi kytkeytyisi rakennuslupavaiheeseen.

Mikä on vähähiilisyyden arviointimenetelmän suhde olemassa oleviin rakennusten ympäristösertifiointijärjestelmiin (esim. Joutsenmerkki, RTS, BREEAM, LEED)?

Kiinteistö- ja rakennusalalla on erilaisia pitkään toimineita vapaaehtoisia ympäristösertifiointijärjestelmiä, joissa ympäristövaikutuksia arvioidaan laajemmin. Tarkoituksena ei ole tehdä arviointimenetelmästä niiden kilpailijaa tai kansallista sertifikaattia, vaan luoda selkeä ja yhtenäinen menettely säädösohjauksen pohjaksi.

Poikkeaako ympäristöministeriön arviointimenetelmä EN-standardeissa esitetyistä menetelmistä?

Ympäristöministeriön arviointimenetelmän kehityksen lähtökohtana ovat olleet EN-standardit (15804, 15978 sekä 15643-sarja) sekä Euroopan komission Level(s)-menetelmä. Koska ministeriön menetelmä on tarkoitettu lainsäädännön pohjaksi, sitä on kuitenkin ollut tarkennettava ja rajattava. Lisäksi menetelmän tulisi tukea Suomen hiilineutraaliuden ja hiilinegatiivisuuden tavoitteita. Tästä syystä ympäristöministeriön arviointimenetelmä voi joissain kohden poiketa EN- tai ISO-standardien tulkinnoista. Ympäristöministeriön lähtökohtana on ollut esimerkiksi se, että arvioinnissa otetaan huomioon rakennusten käyttämän energian hiilijalanjäljen pienentyminen tulevaisuudessa. Tämä on esimerkki yksityiskohdista, joissa standardeja on tulkittu eri tavoin eri maissa.

Miksi ympäristöministeriön arviointimenetelmässä oletetaan, että rakennusten energiankulutuksen päästöt vähenevät tulevaisuudessa?

Syitä on kaksi: ympäristöministeriö tavoittelee mahdollisimman realistisia oletuksia arvioinnin pohjaksi. Olemme myös sitoutuneet pohjoismaiseen harmonisointiin.

Kivihiilen energiakäytön kieltävä laki säädettiin vuonna 2019, ja sen myötä kivihiilen käyttö loppuu vuoteen 2029 mennessä. Lisäksi pääministeri Sanna Marinin hallitusohjelman mukaan myös muiden fossiilisten polttoaineiden käyttö päättyy 2030-luvulla. Nämä muutokset tulevat vähentämään merkittävästi sekä sähkön että kaukolämmön hiilijalanjälkeä.

Pohjoismaisessa harmonisoinnissa pyritään löytämään yhtenäiset tavat rakennusten vähähiilisyyden arviointiin. Oletus rakennusten energiankulutuksesta johtuvien päästöjen vähenemisestä kansallisten ilmastotoimien seurauksena on käytössä Ruotsissa, Tanskassa ja Norjassa käytettävissä tai käyttöön tulevissa arviointimenetelmissä.

Mitä työkaluja ja tietoja tarvitaan arviointiin?

Arviointiin tarvitaan arviointimenetelmän lisäksi rakennustuotteiden ja -prosessien päästötiedot sekä työkalu päästöjen laskentaan. Suomen rakennustuotteiden ja -prosessien päästötietokanta julkaistiin maaliskuussa 2021. Arviointityökaluna voi käyttää joko ympäristöministeriön kehittämää yksinkertaista excel-pohjaista arviointityökalua tai muuta soveltuvaa työkalua. Eri päästötiedoilla tai työkaluilla tehdyt arvioinnit eivät kuitenkaan ole keskenään vertailukelpoisia.

Miten varmistetaan suunnittelijoiden ja rakentajien riittävä osaaminen?

Ympäristöministeriön teettämän osaamiskyselyn mukaan suunnittelijat ovat hyvin kiinnostuneita hiilijalanjälkilaskennasta ja kiinnostuneet kehittämään osaamistaan. Tueksi toivottiin täydennyskoulutusta ja selkeitä, helppokäyttöisiä ohjemateriaaleja ja työkaluja. Koulutusta tulee kehittää, jotta varmistetaan niin suunnittelijoiden, tilaajien, rakentajien kuin viranomaistenkin osaaminen. Eri toimijoilla on jo tarjolla kursseja ja oppimateriaaleja vähähiiliseen rakentamiseen.

Onko vähähiilisen rakentamisen edelläkävijöille luvassa taloudellisia kannustimia?

Velvoittava säädösohjaus työntää uudisrakentamisen suurta massaa kohti vähähiilisempää rakentamista. Sen lisäksi tarvitaan kuitenkin myös kokemuksia ja esimerkkejä erittäin vähähiilisistä rakennuksista, joiden hiilijalanjälki on selvästi vaadittua tasoa pienempi. Näiden avulla kehitetään osaamista sekä saadaan tietoa erilaisista ratkaisuista ja niiden vaikutuksista rakennuksen hiilijalanjälkeen. Tämä auttaa asettamaan hiilijalanjäljen raja-arvot päästöjen vähentämisen kannalta vaikuttavalle, mutta mahdolliselle tasolle. Taloudellinen ohjaus on yksi keino edistää asiaa. Ympäristöministeriön teettämässä, Suomen ympäristökeskuksen toteuttamassa selvityksessä on selvitetty, miten taloudellisia ohjauskeinoja voitaisiin hyödyntää säädösohjauksen rinnalla, ja millaisia vaikutuksia niillä on.

Miksi keskitytään vain rakennustasoon, eikä yhdyskuntarakenteeseen laajemmin?

Rakennuksen sijainti yhdyskuntarakenteessa ja sen perustamisen olosuhteet – esimerkiksi paalutuksen tarve huonommalle maaperälle rakennettaessa – voivat vaikuttaa rakennuksen hiilijalanjälkeen merkittävästi. Ilmastovaikutuksia onkin erittäin tärkeää tarkastella myös eri kaavatasoilla. Tätä näkökulmaa ympäristöministeriö edistää esimerkiksi kaavoituksen ympäristövaikutusten arviointityökalun (KEKO) kehittämishankkeessa.

Pitääkö korjausrakentamisessa huomioida rakennuksen tähänastinen käyttöikä?

Päästöjä ei lasketa takautuvasti korjattaville rakennuksille, vaan arviointihetkestä eteenpäin.

Miten hiilijalanjälki tullaan todentamaan? Hidastaako se rakennuslupaprosessia?

Todentamisen ja sanktiojärjestelmän suunnittelu on olennainen vaihe myöhemmässä kehitystyössä. Lähtökohtana on, että kun säädösohjaus tulee voimaan, todentaminen tapahtuu osana normaalia rakennuslupaprosessia eikä se aiheuttaisi viranomaisille tai luvanhakijoille merkittävää hallinnollista lisätyötä. Tätä tavoitetta tukee tietomallinnuksen hyödyntäminen rakennussuunnittelussa.

Saako rakennuksen vähähiilisyyden arviointimenetelmän pilotoinnissa käytettävän laskentatyökalun valita vapaasti?

Kyllä saa. Ympäristöministeriö on kehittänyt yksinkertaisen excel-pohjaisen arviointityökalun. Se täyttää arvioinnin vähimmäisvaatimukset, ja on ilmainen ja vapaasti käytettävissä. Markkinoilla on myös kehittyneitä kaupallisia työkaluja. Niitä voi käyttää, jos ne täyttävät ympäristöministeriön arviointimenetelmän reunaehdot.

Lisätietoja

Harri Hakaste, yliarkkitehti 
ympäristöministeriö, Rakennetun ympäristön osasto, Rakennukset ja rakentaminen Puhelin:0295250074   Sähköpostiosoite:


Mikko Koskela, hallitussihteeri 
ympäristöministeriö, Rakennetun ympäristön osasto, Rakennukset ja rakentaminen Puhelin:0295250051   Sähköpostiosoite: