Helmi-keskittymät

Mitä ovat Helmi-keskittymät?

Helmi-keskittymät ovat maakunnallisesti monimuotoisuuden kannalta tärkeiksi tunnistettuja seutuja. Niillä on runsaasti tarpeita ja erityisesti mahdollisuuksia elinympäristöjen ennallistamiseksi ja hoitamiseksi niin luonnonsuojelualueilla kuin niiden ulkopuolellakin.

Helmi-ohjelman tärkeä tavoite on tarkastella elinympäristöjä ja niiden tarvitsemia ennallistamis- ja hoitotoimia laajoina kokonaisuuksina ja useiden toimijoiden yhteistyönä.  Keskittymä on työkalu, joka kannustaa Helmin alueellisia toimijoita sekä maanomistajia yhdessä suunnittelemaan ja kohdentamaan toimenpiteitä luonnon monimuotoisuuden kannalta mahdollisimman hyvin toisiaan tukeviksi ja vaikuttaviksi kokonaisuuksiksi. Keskittymien avulla voidaan myös parantaa ennallistamisen kustannustehokkuutta. Keskittymiä toivotaan syntyvän jokaiseen maakuntaan, valtakunnallisesti yhteensä 30–50 kappaletta.

Helmi-ohjelman alueelliset yhteistyöryhmät

Helmi-ohjelmassa toimii ELY-keskusalueittain yhteensä 13 alueellista yhteistyöryhmää, jotka koostuvat ympäristöministeriön sekä maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalojen organisaatioista, maanomistajien edustajista, sekä vaihtelevasti muista sidosryhmistä.

Alueelliset yhteistyöryhmät valmistelevat ehdotuksen Helmi-keskittymästä, ja se hyväksytään Helmi-ohjelman valtakunnallisessa seurantaryhmässä. Tämän jälkeen alueelliset yhteistyöryhmät vaihtavat tietoa ja edistävät yhteistyössä keskittymän luontoarvojen parantamista eri rahoituskeinoin. Työssä huomioidaan Helmi ohjelman elinympäristöteemat, eli metsät, suot, perinnebiotoopit, pienvedet, rantaluonto ja lintuvedet.

Helmi-keskittymät maanomistajien näkökulmasta

Helmi-keskittymän nimeäminen ei aiheuta maankäytön rajoituksia maanomistajille. Kaikki Helmi-ohjelman toimintaan osallistuminen on aina vapaaehtoista. Helmi-keskittymät eivät ole suojelualueita eikä niille tehdä karttarajaa.

Mikäli maanomistajana olet kiinnostunut osallistumaan elinympäristöjen tilan parantamiseen, voit olla yhteydessä alueesi ELY-keskukseen tai Metsäkeskukseen selvittääksesi parhaat vaihtoehdot. Helmi-keskittymien yhteydessä voidaan maanomistajan toiveesta selvittää myös erilaisia vapaaehtoisen suojelun keinoja yhdessä ELY-keskuksen tai Metsäkeskuksen kanssa.

Nimetyt Helmi-keskittymät  

1. Rekijoen Helmet Varsinais-Suomessa

Rekijoki on kansallisesti erittäin edustava jokivarren elinympäristöjen ekologinen yhteyskokonaisuus niin lehtojen, pienvesien kuin perinnemaisemaluontotyyppien osalta. Alue on kokonaisuudessaan yksi Suomen edustavimmista ja laajimmista perinnemaisemakohteista. Alueen pohjoiseen avautuvilla rinteillä on myös merkittäviä eteläisessä Suomessa esiintyviä vanhan metsän arvoja. Rekijoen seudulla on useita erityisesti suojeltavia lajeja, kuten pikkuapollo. Lisäksi Rekijoki ja sen läheiset virtavedet ovat tärkeitä vaelluskala-alueita.

Aluetta on jo ennestään hoidettu laiduntamalla, mutta arvokkaiden luontotyyppien verkostoa tulee edelleen vahvistaa laajentamalla nykyisiä laidunalueita, parantamalla hoidon laatua ja aloittamalla osalla niityistä niittohoito.

2. Hankamäen Helmi-keskittymä Pohjois-Savossa

Hankamäen Helmi-keskittymä sijaitsee Pohjois-Savon maakunnassa Rautavaaran kunnassa. Keskittymä on itsessään monipuolinen alue, jolla on monien elinympäristöjen ennallistamis- ja luonnonhoitotarpeita. Keskittymän alueelle sijoittuu edustavaa harjujaksoa, soiden alueellista verkostoa ja runsaasti vesistöjä. Paahdeympäristöjen hoitotoimilla luodaan edellytyksiä ajuruohon ja sillä elävien uhanalaisten perhoslajien leviämiselle.

Painopiste tulee lähivuosina olemaan erityisesti soiden ja pienvesien kunnostustoimissa. Helmi-toimilla parannetaan ja vahvistetaan alueella sijaitsevien arvokkaiden elinympäristöjen tilaa sekä niiden välistä keskinäistä kytkeytyvyyttä.

3. Koskenkylänjokilaakso Uudellamaalla

Koskenkylänjokilaakson keskittymä kohdentuu alueelliseen jokilaakson monimuotoisuuskeskittymään. Keskittymän alueella on metsiä, perinnebiotooppeja ja pienvesiä, joihin yhdistyy myös lintuvesiä.

Koskenkylänjoen alue tarjoaa mahdollisuuden arvokkaiden lintuvesien jatkumon ylläpitoon ja arvokkaiden perinnebiotooppikokonaisuuksien vahvistamiseen. Koskialueita, puroja ja entisiä kutualueita kunnostamalla voidaan säilyttää lisäksi kalastolle ja muulle virtavesilajistolle tärkeä elinympäristökokonaisuus. Laiduneläimet ovat avainasemassa alueen monimuotoisuus- ja maisema-arvojen turvaamisessa.

4. Hankoniemen Helminauha Uudellamaalla

Hankoniemen Helminauha sisältää luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeiden luontotyyppien ja lajien elinympäristöjen kokonaisuuksia. Kunnostus- ja hoitotoimenpiteiden kohdentaminen näihin kokonaisuuksiin on yksittäisiä toimenpiteitä vaikuttavampaa.

Hankoniemi on uloimman Salpausselän reuna-aluetta ja arvokasta Etelä-Suomen rannikkoaluetta. Alueelta löytyy muun muassa dyyni- ja harjumetsiä, vaihettumis- ja rantasoita, lähteitä, puroja, fladoja sekä kluuvijärviä. Alueella sijaitsee myös linnuille tärkeitä matalia merenlahtia, perinnebiotooppeja sekä hiekkarantoja ja merenrantojen dyynejä.

5. Eteläisen Perämeren saaristo- ja rannikkoalue Etelä-Pohjanmaalla

Eteläisen Perämeren saaristo- ja rannikkoalue kattaa koko saaristoalueen ulkosaaristosta mantereelle saakka. Alueen ominaispiirteisiin kuuluvat rikkonaiset ja erikokoiset, pääosin puustoiset saaret, joissa on runsaasti fladoja, kluuvijärviä ja pieniä lahtia. Maankohoamisrannikon metsien sukkessiosarjat ovat koko alueelle tyypillisiä. Osa saarista on kalliorantaisia. Rannikolla esiintyy paikoin hiekkaisia alueita. Alueella on useita laidunnettavia saaria rantaniittyineen. Alueeseen kuuluu myös Luodon-Öjanjärvi ja siihen laskevien jokien suuosat sekä Lapuanjoen ja Perhonjoen suuosat.

6. Haukiveden Helmet-keskittymä Etelä-Savossa

Haukiveden helmet -keskittymä sijaitsee Etelä-Savon koillisosassa Savonlinnan ja Rantasalmen alueella. Haukiveden helmet -keskittymään kuuluu vesistöjä ja saaria Pieneltä Haukivedeltä ja Haapavedeltä. Keskittymän alueella sijaitsee maakunnan yksi monipuolisimmista lehtoalueista, jossa on paljon uhanalaisia lajeja. Keskittymässä on valtakunnallisesti arvokkaita kallio- ja moreenialueita sekä kulttuuriympäristön tai maiseman vaalimisen kannalta arvokkaita alueita. Lisäksi keskittymään kuuluu kolme tärkeää lintuvesikohdetta, jotka ovat osittain tärkeiden perinnebiotooppien läheisyydessä.

Laajan Haukiveden helmet -keskittymän alueella on tunnistettu useita toimenpiteitä vaativia kohteita. Niiden hoitamisella voidaan mm. turvata uhanalaisten lajien esiintymiä ja pesimispaikkoja, suojata vesien laatua sekä parantaa elinympäristöjen tilaa.

7. Pudasjärven pohjoisosan Helmi-keskittymä Pohjois-Pohjanmaalla

Pudasjärven pohjoisosan Helmi-kokonaisuus sisältää luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeiden luontotyyppien ja lajien elinympäristöjen keskittymiä. Niihin kohdennetuilla kunnostus- ja hoitotoimenpiteillä saadaan aikaiseksi yksittäisiä toimenpiteitä vaikuttavimpia kokonaisuuksia. Monipuolinen alue tarjoaa erinomaisen mahdollisuuden maa- ja vesiluonnon hoitoon.

Helmi-ohjelmassa toteutettavat toimenpiteet parantavat suojelullisesti merkittävien soiden, lehtojen ja vesistöjen laatua ja harvinaisten lajien elinolosuhteita. Alueelta löytyy myös perinnebiotooppeja ja arvokkaita lintuvesiä. Pudasjärven pohjoisosan alue on edustava otos suo- ja metsäluontoa keski- ja pohjoisboreaalisen metsäkasvillisuusvyöhykkeen rajalla.

8. Helmikauden keskittymä Päijät-Hämeessä

Helmikauden keskittymä, pidemmältä nimeltään "Jääkaudelta helmikaudelle, Luhdanjoelta Vesijärven helmaan", pitää sisällään erilaisia ekologisia kokonaisuuksia. Keskittymäalueeseen kuuluu esimerkiksi Salpausselän eteläpuoleisista lähteistä alkunsa saava Luhdanjoen tulviva jokilaakso, sekä pääosin Vesijärven rannoilla sijaitseva Kutajärven Natura 2000-alue, jonka kaikki kuusi osa-aluetta kuuluvat kansainvälisesti arvokkaaseen lintualueeseen. Ihminen on aiemmin toiminnallaan rikastuttanut keskittymäalueen monimuotoisuutta esimerkiksi ylläpitämällä avoimia alueita. Nykyisin alueella kuitenkin korostuvat ennen kaikkea maankäytön muutokset ja muu luonnon monimuotoisuutta heikentävä ihmisen toiminta.

Keskittymäaluetta on mahdollista hoitaa erilaisia maankäyttömuotoja integroiden, ja hoitotoimia on mahdollista tehdä kaikissa Helmi-teemoissa. Alue voi näin kehittyä kohti ihmisen ja luonnon tasapainon helmikautta.

9. Länsi-Uudenmaan monimuotoisuusverkosto eli LUMO-Helmet

LUMO-Helmet keskittymä Länsi-Uudellamaalla on luontotyypeiltään monimuotoinen alue, jossa esiintyy lajistoltaan harvinaisen edustavia luontotyyppejä ja arvokasta lajistoa. Alue muodostaa kokonaisuuden, jonka luontoarvoihin lukeutuu niin valtakunnallisesti arvokkaita lintuvesiä ja perinnebiotooppeja, kuin myös kalkkikallioita, harjumetsiä, rantalehtoja sekä edustavia pienvesiä. Vesistöissä aluetta yhdistävät Mustionjokilaakso, Lohjanjärvi, Hiidenvesi sekä Vihtijoki sivu-uomineen ja rantaluontotyyppeineen.

Keskittymä auttaa luomaan laajempia ekologisia yhteyksiä elinympäristöjen välillä ja huomioimaan vesistöjen valuma-alueita entistä paremmin. Tämän lisäksi LUMO-Helmet muodostaa alueen, joka mahdollistaa menestyksellisen kuntarajat ylittävän verkoston toiminnan luonnon monimuotoisuuden edistämiseksi.

10. Keski-Uudenmaan virtavesihelmet

Keski-Uudenmaan virtavesihelmet -keskittymä kattaa Sipoonkorven pienvedet rantoineen.Lisäksi keskittymä kattaa Keravanjoen, Ohkolanjoen ja Sipoonjoen jokivarsiin ja niiden lähiympäristöön sijoittuvat HELMI-ohjelman elinympäristöt, joiden tilaa on tavoitteena parantaa erilaisilla luonnonhoitotöillä. Hoitotoimet parantavat luontoarvoja suojelualueiden lisäksi myös niiden ulkopuolella, mikä parantaa lajiesiintymien ja elinympäristöjen tilaa ja monimuotoisuutta.

Tärkeänä tavoitteena on myös parantaa alueen ekologista kytkeytyneisyyttä. Keskittymä pyrkii parantamaan alueella olemassa olevan, hajanaisen suojelualueverkoston välisiä ekologisia yhteyksiä. Maantieteellisesti laajalle alueelle ulottuva keskittymä luo myös hyvän mahdollisuuden hillitä valuma-alueiden kuormituksesta johtuvia negatiivisia vesistövaikutuksia.

11. Tummaverkkoperhosten polut -keskittymä risteilee kolmen kunnan alueella Pirkanmaalla

Tummaverkkoperhosten polut risteilevät järvien ympäröimänä Tampereen, Oriveden ja Kangasalan alueilla. Keskittymän keskipiste asettuu Kintulammin retkeilyalueelle.

Tummaverkkoperhonen on erittäin uhanalainen laji. Laji luokitellaan luonnonsuojeluasetuksessa erityisesti suojeltavaksi lajiksi ja se on rauhoitettu koko maassa.  Keskittymään sijoittuvat miltei kaikki Suomen tunnetut lajin kulku- ja elinympäristöverkostot. Tummaverkkoperhonen on tunnistettu Pirkanmaan vastuulajiksi, sitä esiintyy alueella erityisen paljon. Lajin kannalta onkin oleellista säilyttää esiintymät hyvällä tai nykyistä paremmalla tasolla.

Keskittymä on luonnoltaan monimuotoinen ja siihen sisältyy myös perinnebiotooppeja, lintuvettä ja soita, kuten lettoja, lehtoja ja pienvesiä. Liuskekivivyöhyke ja kalkkivaikutteinen kallionselännejakso Harjunvuori-Viitapohjan Natura-alueen tuntumassa tuovat keskittymään geologista, biologista ja maisemallista merkittävyyttä.  Tämä näkyy erityisen arvokkaana eliöstönä ja luontotyyppeinä. Keskittymän monimuotoisen luonnon parissa työskentelee laaja toimijajoukko, joka ennallistaa ja hoitaa luontoarvoja kattavasti ja vaikuttavasti.

12. Sata-Pirkan harjut -keskittymä sisältää valtakunnallisesti arvokkaita harjuja 

Sata-Pirkan harjut on erityisesti harjuluonnon ja pienvesien monimuotoisuuskeskittymä, joka sijaitsee Hämeenkyrön ja Ikaalisten alueilla. Keskittymää halkovat valtakunnallisesti arvokkaat Vatulanharjun-Ulvaanharjun ja Hämeenkankaan harjumuodostumat, jotka muodostavat jatkumon Satakunnasta Pirkanmaalle.

Harjumetsien paahderinteillä esiintyy vaateliasta ja uhanalaista paahdelajistoa, kuten harjuliekoa. Harjujen reunojen pohjavesialueilla on useita lajistollisesti arvokkaita lähteitä. Harjujen reunoilta saavat alkunsa myös useat lähdevaikutteiset purot, kuten yksi Pirkanmaan kolmesta raakkupurosta, Turkimusoja. Harjuluonnon ja pienvesien lisäksi keskittymään kuuluu muun muassa valtakunnallisesti arvokkaita soita sekä valtakunnallisesti ja maakunnallisesti arvokkaita perinnebiotooppeja.

Keskittymällä on tehty kunnostustoimenpiteitä, mutta hoitoa tarvitaan yhä erityisesti harjujen paahdeympäristöissä, pienvesillä ja perinnebiotoopeilla. Yhteistyössä ja kohdistamalla hoitotoimia muun muassa yhteyksien alueelle, voidaan parantaa ja turvata entistä paremmin keskittymän luontoarvoja, suojelualueiden kytkeytyneisyyttä ja lajien kulkuyhteyksiä.

13. Pohjois-Pirkanmaan suot -keskittymä tarjoaa elinympäristön usealle uhanalaiselle lajille 

Pohjois-Pirkanmaan suot -keskittymä edustaa laajaa kokonaisuutta suo- ja metsäluontoa keski- ja pohjoisboreaalisen metsäkasvillisuusvyöhykkeen eteläisellä rajalla Virtain, Kihniön ja Parkanon alueilla. Monipuolisella keskittymällä sijaitsee soiden lisäksi vanhoja metsiä, lehtoja, pienvesiä, perinnebiotooppeja ja linnustoltaan arvokkaita alueita, jotka tarjoavat elinympäristön usealle vaateliaalle ja uhanalaiselle lajille. Soiden läheisyydessä elää muun muassa useita suoelinympäristössä viihtyviä petolintuja, kuten uhanalaiset maakotka ja huuhkaja, sekä lisäksi ruskosuohaukka ja sääksi. Keskittymään sisältyy myös Pirkanmaan ainoa lähdelampi, Vähä Silmälammi.

Pohjois-Pirkanmaan suot -keskittymän edustavuutta lisäävät useat geologisesti ja maisemallisesti arvokkaat harju- ja kallioalueet, virkistys- ja retkeilyalueet sekä pohjavesialueet, jotka ylläpitävät monipuolista luontoa. Hoitotarpeita on erityisesti soilla, mutta myös perinnebiotoopeilla. Myös pienvesien ennallistamiselle on tarvetta.

14. Vanajaveden seutu on Pirkanmaan ja Hämeen yhteinen Helmi-keskittymä

Vanajavesi on alueensa suurin ja monimuotoisin vesistö, ja valuma-alueineen se edustaa Järvi-Suomen eteläosien monimuotoista ympäristöä ja pitkää maankäyttöhistoriaa. Tämä Helmi-keskittymä sisältää kahden maakuntarajan ylittäviä ja luonnon monimuotoisuuden kannalta merkittäviä kohteita. Maantieteellisesti keskittymä kattaa Vanajaveden reitin vesistön ja sen valuma-alueen Hämeenlinnan Miemalanselältä Vanajanselkään sekä siitä Lempäälän Herralanvuolteelle ja Sarvikkaalle saakka. Keskittymä onkin muodostettu Pirkanmaan ja Hämeen alueellisten Helmi-yhteistyöryhmien yhteistyönä.

Alue tarjoaa monipuolisen otoksen etelähämäläisen luonnon ominaispiirteistä ja on erinomainen esimerkki veden laadun merkittävästä parantumisesta aina 1980-luvulta nykypäivään saakka. Vaikka veden laatu on kohentunut, alueen luontotyypit ja elinympäristöt vaativat edelleen hoitoa ja ennallistamista. Hämeessä ja Pirkanmaalla toimii vesien- ja luonnonhoidon verkostoja, joista löytyy kokemusta laajoista hankkeista ja yhteistyöstä. Olemassa olevia yhteyksiä voidaan hyödyntää myös tulevan keskittymän hyväksi.

15. Salpausselkien helminauhat

Salpausselkien helminauhat -keskittymä koostuu Ensimmäisen ja Toisen Salpausselän Kaakkois-Suomeen sijoittuvista osista. Salpausselät ovat reunamuodostumia, joilla esiintyy muun muassa paahderinteitä, lähteikköjä, puroja ja lähdevaikutteisia soita. Varsinkin lähteisiin ja paahdeympäristöihin liittyy paljon lajistollisia arvoja. Etenkin Ensimmäiselle Salpausselälle sijoittuu tiivistä ihmistoimintaa: taajamia, maa-aineksenottoalueita sekä tie- ja rautatieväyliä. Hoito- ja ennallistamistarpeita on tunnistettu alueella runsaasti. Ihmistoiminta on luonut myös erittäin arvokkaita uuselinympäristöjä, kuten lentokenttien ketoja ja väylävarsien paahteisia laikkuja, joiden arvokasta hyönteislajistoa tulisi turvata tarkoituksenmukaisella hoidolla.

16. Kainuun vaarajakson Helmi-keskittymä

Kainuun vaarajakson Helmi-keskittymä sisältää monimuotoisuudeltaan ainutlaatuisen Kainuun vaarajakson lehto- ja lettokeskuksen Oulujärven pohjoispuoliset ydinalueet. Keskittymän arvokkaimman osan muodostavat ravinteikkaan maaperän, vaihtelevien pinnanmuotojen sekä kirkkaiden pienvesien luomat elinympäristöverkostot (lähteet, purot, lehdot, letot, korvet) ja niihin liittyvä lajisto, kuten monet ravinteisuutta tai kalkkivaikutusta ilmentävät sieni-, sammal- ja putkilokasvilajit. Alueelta löytyy lisäksi vaarojen lakialueiden runsaslahopuustoisia kuusiaarnioita sekä Kainuun vanhasta vaara-asutuksesta kertovia perinnebiotooppeja. Vaarajakson keskittymä tarjoaa kokonaisuuden, jolla voidaan tehdä useiden Helmi-ohjelman teemojen toimenpiteitä (soiden ja lettojen ennallistaminen, perinnebiotooppien hoito, lehtojen hoito, pienvesien kunnostus) ja niiden avulla säilyttää Kainuun alueen ainutlaatuisinta luontoa myös tulevaisuudessa.