Näkökulma
Vihreä siirtymä tulee, onko yrityksesi valmis?

EU:n uuden kestävyysraportointidirektiivin myötä yritysten pitää kuvata toimintansa vaikutukset ympäristöön ja yhteiskuntaan entistä läpinäkyvämmin. Direktiivi on oiva työkalu yritysten vihreän siirtymän vauhdittamiseen, sillä se tuo kestävyyden ulottuvuudet vahvemmin osaksi koko liiketoiminnan kehittämistä, ennakoi johtava asiantuntija Eeva Alho.

Onko yrityksen strategia kestävällä pohjalla? Muun muassa tähän kysymykseen sijoittajat, rahoittajat ja kansalaisetkin saavat vastedes seikkaperäisempiä vastauksia, kun EU:n kestävyysraportointidirektiivin soveltaminen alkaa ensi vuoden alussa. Direktiivi on tärkeä palikka EU:n kestävän rahoituksen strategian toimeenpanossa: kun yritysten toimintaa läpivalaistaan kestävyyden näkökulmasta, yksityinen raha ohjautuu paremmin vihreän siirtymän tueksi. Ilman sitä ilmasto- ja luontotavoitteita ei saavuteta.

Nykyisin vain yli 500 hengen firmat ovat olleet velvoitettuja raportoimaan kestävyyden ulottuvuuksista, ja niille on annettu siihen reilusti liikkuma- ja tulkintavaraa. Jatkossa raportointia ohjataan tiukemmin: kestävän rahoituksen taksonomian kuusi ympäristötavoitetta (ilmastonmuutoksen hillintä, sopeutuminen, puhtaat vedet, kiertotalous, luonnon monimuotoisuus ja ympäristön pilaantumisen ehkäiseminen) antavat ympäristöasioiden raportoinnille hyvät raamit.

Komission antamassa raportointistandardiluonnoksessa yritykset velvoitetaan raportoimaan näistä ympäristötavoitteista olennaisuuden perusteella. Kommenteilla olevan ehdotuksen mukaan mikään ympäristöosio ei olisi raportointivelvollisille pakollinen. Tosiasiassa on vaikea nähdä, ettei ilmastonmuutos vaikuttaisi jokaisen yrityksen toimintaympäristöön ja strategisiin valintoihin, eli sitä koskeva raportointi voisi hyvin olla kaikille pakollista. Ilmastoa koskevassa raportointiosiossa yritysten tulee raportoida muun muassa siirtymäsuunnitelmansa, jonka pitää kuvata, miten yrityksen strategia ja liiketoimintamalli sopivat yhteen Pariisin sopimuksen mukaisen 1,5 asteen tavoitteen ja EU:n hiilineutraalisuustavoitteen kanssa.

Muidenkin ympäristötavoitteiden suhteen olennaisuus ratkaisee: esimerkiksi luonnon monimuotoisuutta ja ekosysteemien tilaa koskevia tietoja tulee raportoida, jos yrityksellä on niihin olennaisia vaikutuksia tai ne aiheuttavat yritykselle riskejä. Tämä raportointiosio on tietenkin merkityksellinen niillä toimialoilla, jotka ovat riippuvaisia luonnonvaroista tai joilla on maankäyttöön merkittäviä vaikutuksia, kuten maa- ja metsätalous, metsäteollisuuden tuotteet ja kaivostoiminta sekä rakentaminen.

Kestävyysvaikutuksista pitää raportoida paitsi siitä näkökulmasta, millaisia taloudellisia riskejä yritykselle voi aiheutua esimerkiksi ilmastonmuutoksesta mutta myös yrityksen toiminnasta aiheutuvista vaikutuksista ympäristöön. Tätä vaatimusta kutsutaan kahdensuuntaiseksi informaatioksi kestävyysvaikutuksista. Sen myötä yritystoiminnan ympäristövaikutukset tulevat näkyviin aiempaa vahvemmin yritysten taloudellisen tiedon rinnalla. Raportoinnin vaatimusten yksityiskohtiin on vielä mahdollista vaikuttaa: komissiolle voi 7. heinäkuuta saakka antaa palautetta siitä, mitä yritysten on pakko raportoida ja missä laajuudessa ja mikä puolestaan on vapaaehtoista. 

Direktiivi pitää saattaa kansalliseen lainsäädäntöön, jonka valmistelu on käynnissä työ- ja elinkeinoministeriössä.  

• Komission luonnos raportointistandardiksi, kommenteilla 7. heinäkuuta asti (Euroopan komissio)
• Yritysten kestävyysdirektiivin toimeenpanevan hallituksen esityksen valmistelu (Työ- ja elinkeinoministeriö) 

Yritysten väliset erot näkyviksi 

Direktiivi ohjaa yritystä miettimään suhdettaan kestävyystekijöihin ja arvioimaan niitä liiketoimintamahdollisuuksien näkökulmasta. Yrityksen on raportoitava muun muassa siitä, millä tavoin sen liiketoimintamalli on riippuvainen luonnonvaroista tai fossiilisista polttoaineista ja ylipäätään liiketoimintamallin ja -strategian yhteensopivuudesta kestävään talousjärjestelmään siirtymistä koskevan tavoitteen kanssa. 

Kestävyysraportointidirektiivi ei itsessään velvoita tekemään siirtymää tai laatimaan siirtymäsuunnitelmaa – suunnitelmien olemassaolo tai niiden puute vain pitää kertoa selvästi. Toiminnan läpivalaisu ja viestintä kuitenkin tuuppaavat kestävyystyötä yrityksissä eteenpäin. 

Jos yrityksellä ei ole ilmastotavoitteiden mukaista siirtymäsuunnitelmaa, sen on kuvattava aikeensa siirtymäsuunnitelman laatimisesta. Raportointi tietysti vaatii, että asia on aidosti perattu liiketoimintojen kanssa. Lähivuosina liiketoimintayksiköissä tutkitaan tarkasti tuotteiden päästöjä, laaditaan suunnitelmia niiden vähähiilistämiseksi ja kartoitetaan eri aikajänteillä ilmastonmuutoksesta aiheutuvia riskejä.

Komission ehdotuksessa raportoiminen siirtymäsuunnitelmasta biodiversiteettitavoitteiden suhteen ei ole pakollista.  Yritysten kannattaa kuitenkin laatia siirtymäsuunnitelma monestakin syystä. Erityisesti luonnonvaroista riippuvaisilla toimialoilla on tärkeää tunnistaa, miten yritykset voivat osaltaan torjua luontokatoa. Toisekseen paine tiedonsaannille yritysten luontovaikutuksista on kova. Jos ilmenee, ettei yrityksen strategia ole linjassa luontotavoitteiden kanssa eikä se tee mitään esimerkiksi metsäkadon vähentämiseksi, tiedot uivat suoraan sijoitustoiminnan indikaattoreihin. Raportointi tekee kuluttajille ja sijoittajille näkyväksi erot yritysten välillä – miten kestävää toiminta on – mikä toki vaikuttaa rahoitus- ja kulutuspäätöksiin.

Arvoketjujen kautta vaikutusta myös pieniin ja keskisuuriin yrityksiin 

Vaikka raportointivelvollisuus koskee pääsääntöisesti vain suuria yrityksiä, monet pk-yrityksistä ovat osa isompien firmojen arvoketjuja. Vahvistaakseen omaa kestävyyttään raportointivelvolliset yritykset saattavat alkaa karsia toimittajia ja alihankkijoita, joista ei ole saatavilla läpinäkyvästi tietoa. Siksi niidenkin yritysten, joita kestävyysraportointivelvollisuus ei suoraan koske, on hyvä valmistautua kestävyysvaikutustensa tunnistamiseen ja raportointiin. 

Raportoitavien tietojen kokoamiseen liittyy toki hallinnollista taakkaa ja kustannuksia, mutta pidemmällä aikajänteellä kestävyysraportointisääntely vaikuttaa positiivisesti niin yritykseen itseensä kuin ympäristöön, yhteiskuntaan ja kansantalouteen. Vihreä siirtymä luo kasvua, kun puhtaiden ratkaisujen kysyntä lisääntyy. Toisekseen kestävyystekijöiden huomioiminen liiketoiminnassa on riskienhallinnan näkökulmasta järkevää. Myös pk-yritysten kannattaa olla aktiivisesti osa yleistä liiketoiminnan kestävyyden kehitystä ja pyrkiä ottamaan etumatkaa kestävyystyössään ja -raportoinnissaan. 

Kirjoittaja