Vähähiiliseen rakentamiseen on monta reittiä

Ilmaston huomioiva rakentaminen edellyttää uusia, vähähiilisiä materiaaleja ja sitä, että koko ala alkaa tehdä yhteistyötä.

Rakentamisen hiilijalanjälkeen vaikuttavat monet asiat. Hiilijalanjälki muodostuu esimerkiksi siitä, millainen rakenne on, kuinka paljon valittuja materiaaleja käytetään ja miten materiaaleja tuotetaan.

"Myös materiaalityyppien sisällä on huomattavaa vaihtelua", kertoo vähähiilisen rakentamisen asiantuntija, tekniikan tohtori Tarja Häkkinen.

Esimerkiksi kaikki valmisbetoni ei ole ilmastovaikutuksiltaan samanlaista, vaan betonia luokitellaan vähähiilisyyden perusteella.

"Kaikkien luokkien betonia ei ole vielä helposti saatavilla, mutta asiat etenevät."

Kaikkia materiaaleja pitää kehittää

Kaikkia materiaaleja pitää kehittää – ja kehitetäänkin – vähähiilisiksi.

Valmistajien on tietenkin järkevää laajentaa tuotantoa vasta sitten, kun vähähiiliselle materiaaleille on riittävästi kysyntää. Tuotekehitys vaatii isoja investointeja.

Esimerkiksi vähähiilisen sementin valmistaminen vaatisi miljardien eurojen satsauksia.

Häkkinen ymmärtää, että yrityksen on hankalaa lähteä ottamaan niin isoja sijoitusriskejä.

Myös Green Building Council Finland -järjestön tuore toimitusjohtaja, tekniikan tohtori Antti Ruuska ymmärtää sen.

Toisaalta Ruuska painottaa, että rakennus- ja kiinteistöalalla on niin valtava rooli ilmastokriisin ratkaisijana, että investointeja on pakko alkaa tekemään nopeasti.

"Samalla pitää varmistaa, että ne kuljettavat meitä oikeaan suuntaan. Epäonnistumiseen ei kellään ole varaa."

Kiinteistö- ja rakentamisala tarvitsee yhteistyötä

Mikään yritys ei ratkaise rakentamisen hiilipäästöihin liittyvää ongelmaa yksin. Sitä ei ratkaise myöskään mikään kiinteistö- ja rakentamisalan osa, vaan alalla tarvitaan yhteistyötä.

Kyse ei näet ole vain siitä, että rakentamisalan pitää saada vähähiilistä terästä, sementtiä ja betonia.

Lisäksi pitää rakentaa energiatehokkaita rakennuksia ja kehittää keinoja, joilla voidaan hyödyntää hiilidioksidia, ennallistaa luontoa, varmistaa hiilinielujen riittävä taso ja niin edelleen.

Jotta vähähiilinen rakentaminen voi yleistyä, kaikkien osapuolten tilaajista ja viranhaltijoista rahoittajiin pitää kantaa vastuunsa.

Antti Ruuskan mielestä esimerkiksi pankkien pitäisi lainaa antaessaan varmistaa, että hankkeen hiilijalanjälki on laskettu.

"Jos ei ole, niin rahaa ei pidä antaa, ei ainakaan sitä halvinta."

Vähähiilinen voi tulla halvemmaksi

Antti Ruuska patistaa rakennusyhtiöitä ja koko alaa ryhdistäytymään.

"Pitkään on kilpailtu halvalla hinnalla. Nyt pitää heittää vanhat mapit roskakoriin ja alkaa miettimään uusia rakentamisen periaatteita."

Vähähiilinen rakentaminen ei edes automaattisesti ole muita vaihtoehtoja kalliimpaa. Se voi olla myös halvempaa, Tarja Häkkinen sanoo.

Hintalappu muodostuu monista asioista, kuten käytettyjen materiaalien määristä. Ja kun markkinat toimivat, vähähiilinen rakentaminen ei enää olekaan kallista. 

Vähähiilisesti rakennettu talo menee todennäköisesti paremmalla hinnalla kaupaksi kuin rakennus, jossa vähähiilisyyttä ei ole huomioitu.

Kyse on myös siitä, miten paljon tilaaja painottaa vähähiilisyyttä.

Antti Ruuska kertoo nähneensä tonttikilpailutuksen, jossa vähähiilisyydestä sai sadasta kokonaispisteestä yhden pisteen. Toisaalta hän tietää myös kilpailutuksen, jossa vähähiilisyyttä painotettiin ilmastokriisin edellyttämällä tavalla.

Se tosin oli Ruotsissa, jossa E4-valtatiehankkeen hinnalle ja hiilipäästöille oli asetettu samat pisteet.

Vanhentunutta tietoa käyttämisen päästöistä

Hiilijalanjälkeen vaikuttaa myös se, miten valmista rakennusta käytetään. Käytössä merkittävintä on se, miten energia on tuotettu.

Aikaisemmin pidettiin nyrkkisääntönä, että rakentamisen päästöistä jopa 80 prosenttia syntyy silloin, kun rakennuksessa asutaan, työskennellään tai vaikka urheillaan.

Näin ollen rakennusvaiheen päästöt vaikuttivat kokonaisuudessa vähäisiltä.

Nykyään tilanne on kuitenkin täysin erilainen kuin vaikka kymmenen vuotta sitten. Nykyään myös kiinnitetään entistä paremmin huomiota rakennuksen koko elinkaareen.

"Iso osa päästöistä voi humpsahtaa ilmaan ennen kuin rakennusta on käytetty sekuntiakaan", Antti Ruuska sanoo.

Ruuskan mukaan lähempänä totuutta on, että ainakin 50 prosenttia päästöistä syntyy materiaaleista ja työmaalta. Sitä paitsi nykyään kiinteistöjen on mahdollista ostaa kaikki energia päästöttömänä.

Jos kiinteistö todella tekee niin, niin mitä silloin tapahtuu päästöjen alkulähteelle?

Silloin kaikki päästöt syntyvät rakentamisvaiheessa.

Uudet opit jakoon

Entä osataanko Suomessa rakentaa vähähiilisesti? Antti Ruuska ei ole osaamisesta huolissaan. Hänen mukaansa osaamista kyllä on. Samat ihmiset pystyvät suunnittelemaan ja rakentamaan perinteisesti tai vähähiilisesti, eikä sitä varten tarvitse ensin kouluttaa ihmisiä viittä vuotta.

"Tarvitsemme hankkeita, joissa kokeillaan erilaisia tapoja rakentaa vähähiilisesti. Siten opit leviävät."

Ruuskan mielestä arkkitehtuurilla on tässä iso rooli.

"Ympäristötietoinen pääsuunnittelija voi vaikuttaa merkittävästi siihen, millaiset tavoitteet suunnittelua ohjaavat."

Työkaluja päästöjen arvioimiseksi

Tarja Häkkinen on samoilla linjoilla: vähähiilistä suunnittelua opitaan vähitellen. Oleellista hänen mielestään on se, että vähähiilisyyden arvioimiseksi on olemassa selkeät raja-arvot ja säännöt. Lisäksi tarvitaan tietoa siitä, millaiset hiilidioksidipäästöt mikäkin rakennusaine ja -tapa aiheuttaa.

"Järkeviä ja vertailukelpoisia laskelmia ei voida tehdä ilman hyvää lähtödataa."

Ratkaisuja eli uusia laskureita ja apuvälineitä on jo olemassa. Suomen ympäristökeskus on tehnyt ympäristöministeriön toimeksiannosta tietokannan, johon on koottu materiaalien, kuljetusten, energian, rakentamisen ja purkamisen aiheuttamat päästöt. Kaikille avoimeen tietokantaan pääsee osoitteessa co2data.fi.

Myös Vähähiilisen rakennetun ympäristön ohjelmassa on mukana hankkeita, jotka kehittävät menetelmiä rakennusalan hiilidioksidipäästöjen mittaamiseen ja analysoimiseen.

Esimerkiksi Green Building Partners on luomassa työkalua, joka auttaa taloyhtiöitä pienentämään hiilijalanjälkeään. Loikka-hankkeen päätavoite on puolittaa betoninvalmistuksen hiilidioksidipäästöt.

Ohjelmassa on myös hankkeita, joissa perehdytään pitkäikäiseen puurakentamiseen ja luonnonmateriaalien, kuten saven, käyttöön rakentamisessa.

Aluksi raja-arvot on helppo saavuttaa

Myös viranhaltijoilla ja poliittisilla päättäjillä on merkittävä rooli siinä, että rakentamisen hiilijalanjälki pienenee. Tuorein merkittävä päätös on uusi, vuonna 2025 voimaan tuleva rakentamislaki, joka tuo vähähiilisyyden ja elinkaariominaisuudet kokonaan uusina vaatimuksina mukaan säädösohjaukseen.

Osalle rakentamista asetetaan myös hiilidioksidipäästöjen raja-arvo. Tarja Häkkinen veikkaa, että aluksi raja-arvo tulee olemaan sellainen, joka on helppo saavuttaa.

Jotkut tilaajat ja rakentajat haluavat asettaa myös omia numerotavoitteita vähähiilisyydelle. Samalla he kokoavat lähtötietoa nykytasosta ja pohtivat keinoja vähähiilisyyteen.

Häkkisen mukaan tällä hetkellä näyttää siltä, että energiatehokkuus ja omavaraisenergioiden hyödyntäminen nähdään helpoimpina keinoina. Vähitellen hiilijalanjälkeen pyritään varmasti vaikuttamaan myös valitsemalla vähähiilisiä tuotteita.

Kiinnostus kasvaa vähitellen

Tarja Häkkinen on työskennellyt koko uransa vähähiilisen rakentamisen edistämiseksi. Hän iloitsee siitä, että kiinteistö- ja rakentamisala on viime vuosina alkanut kiinnostua vähähiilisestä rakentamisesta selkeästi aikaisempaa enemmän.

Kiinnostus näkyy niin uudis- kuin korjausrakentamisessa. Hänestä muutos on merkittävä, vaikka kiinnostus ei vielä tarkoita sitä, että se näkyisi käytännöissä.

Mutta tekoja voi syntyä piankin. Häkkinen pitää täysin mahdollisena, että vähähiiliselle rakentamiselle tulee käymään niin kuin energiatehokkuudelle. Nykyään asuinrakennuksien markkinoinnissa energiatehokkuus on myyntivaltti.

Tulevaisuudessa rakennuksia voidaan markkinoida myös sillä, että ne kuuluvat vähähiilisyyden A-luokkaan.

Kiinteistö- ja rakentamisalalla on keskeinen rooli ilmastokriisin ratkaisussa.  Vähähiilisen rakennetun ympäristön ohjelma julkaisee kirailmasto.fi-sivustolla artikkelisarjan, jossa ääneen pääsevät kestävän rakentamisen asiantuntijat. Artikkeleissa nostetaan myös esiin Vähähiilisen rakennetun ympäristön ohjelmassa rahoitettuja hankkeita, jotka edistävät rakennetun ympäristön vihreää siirtymää eri keinoin. Tämä on sarjan toinen artikkeli, ja sen on kirjoittanut Anne Ignatius, Noon Kollektiivista.

• Sarjan ensimmäinen artikkeli