Uusiutuvan energian ympäristöhaitat ja -riskit hallittavissa
Ympäristöministeriö, työ- ja elinkeinoministeriö sekä maa- ja metsätalousministeriö tiedottavat
Suomessa on ensi kertaa laajasti selvitetty uusiutuvan energian tuotantoon ja käyttöön liittyviä ympäristöhaittoja ja -riskejä. Selvityksen mukaan uusiutuvan energian kielteiset ympäristövaikutukset ovat hallittavissa, joskin tutkimustietoa tarvitaan lisää. Tutkijaryhmän mukaan tärkeintä on saada kattavaa ja vertailukelpoista tutkimustietoa eri tuotantomuotojen elinkaaren aikaisista kokonaisvaikutuksista.
Ympäristöministeriön, työ- ja elinkeinoministeriön sekä maa- ja metsätalousministeriön teettämästä selvityksestä vastasivat Suomen ympäristökeskus, Metsäntutkimuslaitos, Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus sekä Teknologian tutkimuskeskus VTT. Tulokset perustuvat kirjallisuuskatsaukseen ympäristövaikutuksista, asiantuntijahaastatteluihin sekä laadullisiin arviointeihin.
Kansallisessa uusiutuvan energian toimintasuunnitelmassa esitetään, millä tavalla Suomi lisää EU-velvoitteen mukaisesti uusiutuvan energian osuutta 38 prosenttiin energian loppukulutuksesta vuoteen 2020 mennessä. Ympäristöhaittoja ja -riskejä voidaan välttää, kun ne tunnistetaan mahdollisimman varhain. Samalla voidaan sovittaa yhteen energiapolitiikan sekä luonnon- ja ympäristönsuojelun tavoitteet.Tarkastelussa oli mukana 14 uusiutuvan energian tuotantomuotoa. Tutkijat arvioivat niiden koko elinkaaren aikaisia ympäristövaikutuksia muun muassa ilmastonmuutokseen, vesistöjen rehevöitymiseen, pienhiukkasiin ja luonnon monimuotoisuuteen. Ympäristövaikutusten lisäksi tarkasteltiin muitakin vaikutuksia, kuten melua, maisemahaittaa ja esteettistä haittaa, jotka voivat vaikuttaa esimerkiksi uusiutuvan energian yleiseen hyväksyttävyyteen.
Myönteiset vaikutukset ympäristöön, työllisyyteen, talouteen ja energiaomavaraisuuteen rajattiin tarkastelun ulkopuolelle. Selvityksessä ympäristövaikutuksia suhteutettiin kansallisen uusiutuvan energian toimintasuunnitelman mukaisiin vuoden 2020 uusiutuvien tuotantomääriin. Metsäenergian lisääminen on Suomessa keskeinen keino päästä vuodelle 2020 asetettuihin tavoitteisiin.
Metsäenergian ilmasto- ja monimuotoisuusvaikutuksiin huomiota
Metsäbiomassan kasvatukseen, korjuuseen ja energiakäyttöön liittyviä kasvihuonekaasupäästöjä ja hiilen sidontaa voidaan tarkastella eri näkökulmista. Tarkasteluja voidaan tehdä eripituisille ajanjaksoille. Lisäksi tarkasteltavan alueen koko voi vaihdella koko maan kattavasta taselaskennasta yksittäisen metsätilan tasolle. Tarkastelunäkökulma vaikuttaa merkittävästi tuloksiin. Tutkijoiden mukaan tutkimustietoa tarvitaan lisää muun muassa metsien ilmastovaikutusten ja hiilivarastojen laskennasta sekä ilmastonmuutoksen vaikutuksista metsien kasvuun ja kehitykseen.
Metsäbiomassan energiakäyttö vuoden 2020 tuotantomäärillä ei nykytiedon mukaan lisää merkittävästi monimuotoisuudelle aiheutuvia vaikutuksia verrattaessa muuhun metsätaloustoimintaan. Vaikutuksia tulee kuitenkin seurata hakkuutähteiden, kantojen ja pieniläpimittaisen energiapuun korjuumäärien kasvaessa. Vastaavasti toiminnan pitkäaikaisvaikutuksista tarvitaan lisää tietoa.
Energiakasvien viljely rehevöittää vesistöjä, mitä voidaan vähentää oikeilla viljelymenetelmillä. Viljely energiakäyttöön ei kuitenkaan aiheuta enempää ympäristövaikutuksia kuin muu vastaava kasvinviljely. Kasvihuonekaasupäästöjen määrä voi olla huomattava, kun viljelyssä käytetään runsaasti typpilannoitteita tai kun viljellään turvemailla. Turvemaiden raivaus metsämaasta energiakasvien tuotantoon kasvattaa päästöjä merkittävästi. Nykyiset ja suunnitellut energiakasvien viljelymäärät ovat kuitenkin niin pieniä, etteivät ympäristövaikutukset ole kovin merkittäviä.
Biokaasun tuotannon ympäristövaikutukset riippuvat raaka-aineesta. Jätepohjaisten raaka-aineiden ympäristövaikutukset ovat pienet. Viljelykasveista monivuotinen nurmi on yksi biokaasutuotannon potentiaalinen raaka-aine, ja sen viljelyn ympäristövaikutukset ovat huomattavasti pienemmät kuin yksivuotisten viljelykasvien. Biokaasun tuotannossa syntyy energian lisäksi myös typpi- ja fosforipitoista mädätettä, jolla voidaan korvata fossiilisten lannoitteiden käyttöä.
Tuulivoiman käytölle tavoitellaan huomattavaa lisäystä vuoteen 2020 mennessä. Tuulivoimaloiden merkittävimmät vaikutukset ovat paikallisia ja liittyvät esimerkiksi voimaloiden aiheuttamaan meluun ja varjostukseen sekä maisemahaittoihin. Lämpöpumppujen ja aurinkoenergian osalta ei minkään ympäristövaikutusluokan arvioitu nousevan vuoden 2020 tuotantomäärillä merkittäväksi.
Lisätietoja:
Tutkimusprofessori, selvityshankkeen koordinaattori Pekka Leskinen, Suomen ympäristökeskus, p. 0295 251 1370, [email protected]
Neuvotteleva virkamies Maarit Loiskekoski, ympäristöministeriö, p. 0295 250 169, [email protected]
Ylitarkastaja Aimo Aalto, työ- ja elinkeinoministeriö, p. 0295 064 793, [email protected]
Ylitarkastaja Veli-Pekka Reskola, maa- ja metsätalousministeriö, p. 0295 16 2193, [email protected]