Näkökulma
Tiedesparraus vahvisti luonnonsuojelulain valmistelun tietopohjaa

Uudenlainen yhteistyö tutkijoiden kanssa vahvisti lainvalmistelijoiden ymmärrystä siitä, kuinka hyvin suunnitellut toimenpiteet vastaavat lain tavoitteisiin, kirjoittavat tiedesparraukseen osallistuneet Kirsi-Marja Lonkila ja Jaakko Kuosmanen.

Luonnonsuojelulain uudistus on esimerkki lakihankkeesta, jonka valmistelussa tarvitaan valtavasti tietoa eri aloilta. Sitä varten oli teetetty paljon selvityksiä, ja asiantuntijoita oli kuultu useista näkökulmista. Hankkeen laajuuden takia valmistelijat kokivat, että he hyötyisivät vielä syvemmästä, erityisesti lakiuudistuksen vaikutuksiin keskittyvästä vuoropuhelusta tutkijakentän kanssa.

Ympäristöministeriö ja tiedeneuvonnan kehittämishanke Sofi käynnistivät yhteistyössä kokeilun uudenlaisesta tiedeneuvonnan toimintamallista, tiedesparrauksesta. Kahdeksan eri alojen tutkijaa kutsuttiin mukaan pohtimaan erityisesti lakiehdotuksen vaikutuksia luonnon monimuotoisuuteen, ilmastoon, yhteiskuntaan sekä talouteen. Pohjamateriaalina käytettiin lakiuudistuksen alustavia muutosehdotuksia.

Vuorovaikutteista tutkijayhteistyötä vaikutusten arvioinnin tueksi

Työskentely perustui työpajoille, jotka koronatilanteen takia jouduttiin järjestämään kokonaan verkossa. Työpajoissa käsiteltiin aina yhtä vaikutusten lajia kerrallaan. Ministeriön edustaja ja asiaan perehtynyt tutkija alustivat aiheesta. Työpajojen päätteeksi ryhmä tiivisti johtopäätöksensä pääviesteihin, jotka esiteltiin perusteluineen uudistuksen laajalle projektiryhmälle.

Työtapa oli uusi sekä ministeriölle että useimmille mukana olleille tutkijoille. Tavoitteena oli, että tutkijaryhmä antaa tukeaan jo lainvalmistelun alkuvaiheessa, ennen varsinaisen vaikutusten arvioinnin laatimista.

Tutkijaryhmä nosti esiin vaikutuksiltaan merkittävimmät muutosehdotukset sekä merkittävimmät vaikutukset. Lisäksi he tunnistivat tietoaukkoja, joihin tarkempia selvityksiä olisi vaikutusten arvioinnin edetessä hyvä suunnata. Työn tulokset on julkaistu, ja niihin voi tutustua ympäristöministeriön verkkouutisessa.

Valmistelijoiden ja tutkijoiden kokemukset sparrauksesta positiivisia

Valmistelijoiden kokemukset tutkijayhteistyöstä olivat hyvin myönteiset. Valmistelijat, näkivät, että yhteistyötapa sopi hyvin lakiuudistuksen alkuvaiheeseen ja kokivat, että monitieteinen lähestymistapa oli oleellinen. Itse prosessi ja pidempiaikainen keskusteluyhteys tutkijoihin nähtiin arvokkaana. Valmistelijat kiittelivät tutkijoiden laajaa sektorit ylittävää tapaa pohtia uudistusta ja sen vaikutuksia.

Useimmille tutkijoista vuorovaikutus lainvalmistelijoiden kanssa oli uutta. Tehtävänanto oli motivoiva ja osin haastavakin, sillä lainsäädännön valmistelu tai siihen liittyvä vaikutusten arviointi ei ollut monelle heistä tuttua. Tutkijaryhmä koottiin yhteistyössä tiedeneuvonnan kehittämishanke Sofin kanssa, ja osaamisalueiden monipuolisuuteen kiinnitettiin valinnoissa paljon huomiota.

Tutkijoiden palaute tiedesparrauksesta oli valtaosin hyvin myönteistä. Kaikki vastanneet suosittelisivat vastaavaa yhteistyömuotoa tutkijakollegalleen. He pitivät kokemusta mielekkäänä ja kokivat, että heidän asiantuntemustaan aidosti kuultiin. Palautteiden mukaan eniten kehittämistä oli ministeriön toiveiden ja tarpeiden kommunikoinnissa sekä tehtävänannon tarkkuudessa. Tutkijat antoivat prosessille koulu-arvosanaksi 8,7.

Sekä tutkijat että valmistelijat suosittelisivat vastaavaa yhteistyömuotoa kollegalle ja muihin lainvalmisteluhankkeisiin.

Tiedesparrauksella vahvempaa tietopohjaa

Vaikutusten arviointi on tärkeää mutta samalla hyvin vaativaa työtä, jossa vaaditaan monialaista osaamista. Keskinäisriippuvaisuuksia täynnä olevassa maailmassa se on haastavaa, ja valmistelun aikapaine ei helpota asiaa. Lainvalmistelun vaikutusten arvioinnin vaativuus lisääntyy entisestään, sillä Sanna Marinin hallitusohjelmassa myös ilmastovaikutusten arviointi tulee valmistelijoiden tehtäväksi.

Tutkimusyhteisön asiantuntemuksen paremmalle hyödyntämiselle on lainsäädännön vaikutusten arvioinnissa tilaa. Vuorovaikutteiset, oikein ajoitetut ja valmisteluprosessiin tiiviisti kiinnittyvät tiedesparraukset ja vastaavat yhteistyömuodot voivat vahvistaa lainvalmistelun tietopohjaa ja tarjota valmistelijoiden kaipaamaa tukea laajoihin ja monimutkaisiin hankkeisiin.

Tutkijayhteistyön hyödyt voivat ulottua pitkälle

Parhaillaan ympäristöministeriössä pohditaan, miten tiedesparrauksen kaltaisia menetelmiä voidaan hyödyntää jatkossa. Uusia sparraushankkeita on jo sovittu. Esimerkiksi kansallisen kemikaalistrategian valmistelun tueksi on koottu tutkijaryhmä, joka aloittaa työnsä vielä vuoden 2020 aikana.

Vuorovaikutteisen tutkijayhteistyön edut ulottuvat tehtyä kokeilua pidemmälle. Yhteistyö rakentaa verkostoja ja luo pohjaa jatkuvalle vuoropuhelulle, joka saattaa myös poikia uusia tutkimusideoita. Kaikki luonnonsuojelulain tiedesparraukseen osallistuneet tutkijat kokivat, että prosessi oli joko erittäin hyödyllinen tai hyödyllinen heidän oman työnsä kannalta. He kokivat myös, että heidän ymmärryksensä lainvalmistelun etenemisestä parani merkittävästi.

Tiedesparraus tuo valmistelijoita ja tutkijoita yhteen ja rakentaa näiden välistä keskinäistä luottamusta, mikä luo pohjaa paremmalle politiikkavalmistelulle myös jatkossa. Keskinäiskytkeytyneet politiikan ongelmat vaativat myös keskinäiskytkeytyneiden yhteisöjen panosta.

Kirjoittajat