Suomi ja Norja sopivat rajavesien hoitamisesta
Suomi ja Norja ovat sopineet suomalais-norjalaisen vesienhoitoalueen perustamisesta. Sopimus luo puitteet maiden väliselle vesienhoidon yhteistyölle Tenojoen, Näätämöjoen ja Uutuanjoen alueella sekä Paatsjoen Suomen ja Norjan puoleisilla alueilla.
Sopimuksella pannaan toimeen EU:n vesipolitiikan puitedirektiivin vaatimuksia. Suomi on jo muodostanut kansallista vesienhoitoa varten seitsemän vesienhoitoaluetta. Nyt Suomi perusti Norjan kanssa kansainvälisen vesienhoitoalueen, mihin EU velvoittaa, kun vesistö ulottuu usean jäsenvaltion alueelle.
EU:n jäsenvaltioiden on laadittava vesienhoitosuunnitelmat ja toimenpideohjelmat vesien hyvän tilan saavuttamiseksi ja ylläpitämiseksi. Suomi ja Norja laativat kumpikin omalle alueelleen vesienhoitosuunnitelman ja toimenpideohjelman, jotka sopimus velvoittaa sovittamaan yhteen. Tulevaisuudessa pyritään laatimaan yhteinen vesienhoitosuunnitelma. Lisäksi sopimus määrää tiedottamisesta, kansalaisten ja suomalais-norjalaisen rajavesistökomission kuulemisesta sekä erimielisyyksien ratkaisemisesta.
Suomessa Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on suomalais-norjalaisen vesienhoitoalueen toimivaltainen viranomainen, joka huolehtii yhteistyöstä Finnmarkin fylkeskommunin kanssa.
Vesistöjen tila pääosin erinomainen
Jäämereen laskevat Tenon, Näätämöjoen ja Paatsjoen vesistöt ovat lähes kaikki ekologiselta tilaltaan erinomaisia. Teno- ja Näätämöjoen vesistöt ovat maamme merkittävimpiä luonnonvaraisia lohijokia. Tenojoki on myös maailmanlaajuisesti tunnettu vesistö, sillä se on yksi tuottoisimpia Atlantin lohen lisääntymisjokia.
Ravinnekuormitus on rajan molemmin puolin pientä harvan asutuksen ja vähäisen teollisuuden takia. Ongelmat veden laadussa ovat olleet satunnaisia ja paikallisia asutuskeskusten alapuolisissa vesistöissä.
Paatsjoen vesistöön tulee Venäjältä metalliteollisuuden päästöjä. Suomen puolella ei ole todettu ympäristölaatunormeja ylittäviä pitoisuuksia vesiympäristölle haitallisia tai vaarallisia aineita. Norjan puolella kohonneita pitoisuuksia on havaittu sedimenteistä ja kaloista, mutta pitoisuudet eivät ole ylittäneet ympäristölaatunormeja.
Suomen puolella säännöstellään kahta järveä voimatalouden tarpeisiin. Inarijärveä säännöstellään Kaitakosken padolla Venäjän puolella. Säännöstely aiheuttaa rantojen eroosiota ja vähentää rantavyöhykkeen luonnon monimuotoisuutta. Teiden rakentamisen seurauksena pieniin jokiin on syntynyt kalojen kulkua haittaavia vaellusesteitä.
Gyrodactylus salaris -loinen on vakava ekologinen riski lohikannoille alueella. Atlantin lohella ei ole vastustuskykyä loiselle. Myös mädin mukana kulkeutuvat kalataudit ovat riski alueella.
Rajavesistökomissio turvannut yhteistyötä
Suomalais-norjalainen rajavesistökomissio perustettiin vuonna 1980. Sen tavoitteena on säilyttää vesistöalueiden ainutlaatuiset luonnonolot sekä varmistaa molempien maiden ja rajaseudun asukkaiden edut vesistöjen käytössä. Rajavesistökomissio osallistuu myös vesienhoidon suunnitteluun.
Suomella ja Norjalla on ollut yhteinen veden laadun seurantaohjelma Tenojoella vuodesta 1988 lähtien. Vuonna 2006 Suomi, Norja ja Venäjä laativat yhteisen seurantaohjelman Paatsjoelle. Komission toimeksiannosta on laadittu vesistöjen monikäyttösuunnitelmat Tenolle, Näätämöjoelle ja Paatsjoelle. Paatsjokea koskevissa asioissa Venäjän viranomaiset ovat olleet mukana yhteistyössä.