Suomessa syntyy rakennus- ja purkujätettä noin 1,6 miljoonaa tonnia vuodessa, josta suunnilleen puolet päätyy hyötykäyttöön. EU:n jätedirektiivi edellyttää, että 70 prosenttia rakennusjätteestä tulisi kierrättää. Tavoite on mahdollista kiriä kiinni rakentamisen kiertotalousratkaisuilla. Raahen Kummatin asuinalue ja Helsingin Vattuniemi ovat esimerkkejä siitä, mitä kiertotalous rakentamisessa tarkoittaa käytännössä. 

Raahelainen Kummatin kerrostalolähiö kylpee alkusyksyn auringossa. Värikkäiden kerrostalojen katoilla hohtavat aurinkopaneelit ja pihamaalla notkuvat nuoret omenapuut. Jos ei tietäisi, voisi luulla olevansa uudella asuinalueella. Valtaosa rakennuksista on rakennettu kuitenkin jo 1960- ja 1970-luvulla, mutta korjausrakennettu vuosien 2008-2014 aikana.

Korjaukset toteutettiin kiertotalouden periaatteiden mukaan saneeraamalla vanhaa ja hyödyntämällä purkumateriaalia uudelleen toisessa käyttötarkoituksessa. Rakennusmateriaalien uudelleenkäyttö ja kierrätys säästi luonnonvaroja sekä vähensi uusien tuotteiden valmistuksessa syntyviä päästöjä ja jätettä.

Kummatin kerrostalot rakennettiin alun perin terästehdas Rautaruukin työntekijöille ja näiden perheille. Valtaosa asunnoista oli suuria perheasuntoja, jotka jäivät 2000-luvulla tyhjilleen muuttoaallon hiivuttua ja väestön vanhetessa. Suurten asuntojen sijaan asukkaat kysyivät yksiöitä ja kaksioita. Asunnot eivät vastanneet 2000-luvun tarpeita myöskään taloteknisesti, vaan kaipasivat laajaa saneerausta. Etenkin kiinteistöjen energiatehokkuutta haluttiin parantaa.

Muutostöillä pyrittiin vaikuttamaan myös alueen imagoon, sillä vielä 2000-luvun vaihteessa raahelaiset tunsivat Kummatin ongelmalähiönä. Peruskorjausten jälkeen asunnot ovat lähes sataprosenttisesti käytössä. Entinen hylkiö muuttui halutuksi asuinalueeksi. 

"Täällä todella tykätään asua. Asukkaiden vaihtuvuus on pientä ja esimerkiksi alueella toimiviin erityisryhmille tarkoitettuihin asuntoihin on jonoa", sanoo rakennukset omistava Kiinteistö Oy Kummatin toimitusjohtaja Päivi Ilmarinen.

Tarkka purkusuunnitelma nopeutti yhteistyötä

Kummatin uudistaminen käynnistyi 2006 järjestetystä suunnittelukilpailusta, jossa muutostöiden lähtökohdaksi valittiin uudisrakentamisen sijaan purkava rakentaminen.

Tavoite oli, että 350 asunnosta noin kolmasosa purettaisiin ja asuntojen keskipinta-alaa laskettaisiin niin, että jäljelle jäävien asuntojen keskimääräinen pinta-ala olisi noin 50 neliötä.

"Yhtään kerrostaloa ei haluttu kuitenkaan purkaa kokonaan", kertoo alueen arkkitehti Harri Hagan.

Peruskorjaaminen aloitettiin kolmikerroksisista lamellitaloista, joista purettiin yksi tai kaksi ylintä kerrosta. Rakennusten soluasunnot muutettiin yksiöiksi ja kaksioiksi. Osa puretusta rakennusmateriaalista pystyttiin käyttämään sellaisenaan, mutta valtaosa niistä päätyi uusiokäyttöön esimerkiksi betonimurskana.

"Yhteistyö rakennusvalvonnan kanssa sujui hyvin. Toimitimme urakan alussa kolmet piirustukset: rakennusten lähtötilanteesta, purkusuunnitelmasta ja lopputuloksesta, mikä auttoi heitä projektin hahmottamisessa", Hagan sanoo.

Projektin seuraava vaihe keskittyi alueen korkeimpiin kerrostaloihin. Kahdeksankerroksisissa rakennuksien kerrosmäärään ei haluttu koskea, vaan muutostyöt tehtiin poistamalla huoneita ylimpien kerroksien pohjoispuolelta. Samalla rakennusten seiniin lisättiin lisälämmöneristys, joka verhoiltiin uudella julkisivulla. Energiatehokkuutta parannettiin lisäämällä katoille aurinkopaneelit.

"Puretut umpielementit löysivät uuden käyttötarkoituksen samasta pihapiiristä. Niistä rakennettiin grilli- ja pyöräkatoksia sekä huoltorakennus kiinteistöhuollon ajoneuvoille", Hagan kertoo.

Vattuniemessä purettu materiaali etsii uutta käyttötarkoitusta

Purku- ja rakentamismateriaalin uudelleenkäyttön mahdollisuuksia tutkitaan myös Helsingissä. Kaupunki on käynnistänyt kiertotalouden klusteriohjelman, joka keskittyy erityisesti rakentamiseen. Klusteri kokoaa yhteen rakennusalan toimijat rakennuttajista purkajiin.

"Toimimme sillanrakentajina rakennusalan toimijoiden välillä. Tavoitteemme on luoda yhteistyötä kiertotalouden ympärille suuressa kaupungissa, jossa eri tahot eivät entuudestaan tunne toisiaan", kertoo Kiertotalousklusterin projektipäällikkö Mira Jarkko.

Klusterin ensimmäisiä pilottihankkeita on Vattuniemen yritysalue, jolla sijaitsee 16 purettavaa olevaa toimitilaa. Niiden tilalle suunnitellaan rakennettavaksi asuinrakennuksia. Pilottihankkeen tavoite on ohjata purkutoimintaa ja materiaalien uudelleenkäyttäjiä kiertotalouden mukaiseen rakentamiseen. Vattuniemen kokemusten ohjaamana rakennetaan alusta, jossa sekä purkajat että rakentajat voivat vaihtaa tietoa saatavilla olevasta materiaalista.

"Vattuniemessä tulee syntymään etenkin betonimurskaa, jota ei voida hyödyntää samassa paikassa. On ratkaistava, missä materiaali varastoidaan ennen uudelleenkäyttöä. Siksi on tärkeää, että tieto eri toimijoiden välillä liikkuu sujuvasti ja materiaali löytää uuden käyttäjän nopeasti", Jarkko sanoo.

Jarkon mukaan kiertotalous vaatii onnistuakseen rakennusprosessin uudelleen ajattelua. Rakennusurakkaa suunniteltaessa on raivattava aikaa perusteellisen purkukartoituksen tekemiselle rakentamisen ja purkamisen välissä. 

"Ne osaajat, joita aikaisemmin tarvittiin vasta purkuvaiheessa, tulee ottaa suunnitteluun mukaan jo alusta arvioimaan mitä ja miten purettavasta rakennuksesta voidaan irrottaa", Jarkko sanoo.

Uusi rakentamislaki vahvistaa kiertotaloutta

Rakennus- ja purkumateriaalin uudelleenkäyttöä säännellään kansallisesti ja EU:n taholta. EU:n rakennustuoteasetus (CPR) ohjaa rakennustuotteiden tuomista markkinoille. Rakennustuoteasetuksen uusiminen on käynnissä, ja yksi uudistuksen päätavoitteista on luoda edellytyksiä kiertotaloudelle. Haaste on, ettei nykyinen asetus ota kantaa tuotteiden uudelleenkäyttöön. EU:n komission mukaan uudelleenkäytettävälle rakennustuotteelle ei kuitenkaan tarvitse hakea uutta CE-merkintää, jos rakennustuote on jo kerran saatettu EU:n markkinoille.

"Rakennusmateriaalien uudelleenkäyttö on siis Suomessakin aivan mahdollista, jos materiaalia tai sen käyttötarkoitusta ei olennaisesti muuteta", sanoo ympäristöministeriön yliarkkitehti Harri Hakaste. Hän kuitenkin arvioi, että ehdotus uudeksi rakennustuoteasetukseksi on varsin kunnianhimoinen, ja sen uudistamisessa voi kestää vuosia.

Uudelleenkäyttötuotteen markkinoille saattamisen ohella keskeistä on määritellä menettelytavat, joilla materiaalin kelpoisuus uuteen käyttöön osoitetaan. Etenkin rakennusvalvonta tarvitsee keinoja purkumateriaalin kelpoisuuden todentamiseen.

"Nykyistä maankäyttö- ja rakentamislakia uudistetaan parhaillaan. Jatkossa uusi rakentamislaki velvoittaa rakennuttajaa tekemään purkumateriaali- ja rakennusjäteselvityksen digitaaliseen tietokantaan. Uudistus helpottaa paitsi purkumateriaalin tilastointia, myös kiertotalouden kohtaanto-ongelmaa", Hakaste sanoo.

Kohtaanto-ongelma tarkoittaa, ettei tieto uudelleenkäytettävästä materiaalista kulje riittävän hyvin ja ajoissa purkajien ja hyödyntäjien välillä. Myös tilastoinnista tulee tietokannan käyttöönoton myötä tarkempaa, mikä tehostaa rakennus- ja purkumateriaalin kierrätyksen ja uudelleenkäytön seurantaa ja ohjausta.

"Tällä hetkellä rakennus- ja purkujätteen hyödyntämisaste materiaalina on noin 54 prosenttia. Nykyiset tilastointimenetelmät ovat kuitenkin epätarkkoja. Etenkin betonia hyödynnetään hyvin uudelleen betonimurskana, mutta myös muissa materiaaleissa on hyödyntämispotentiaalia", Hakaste sanoo.

Hakaste ajattelee, että yksi suurimmista esteistä materiaalin uudelleen käytölle on asenteissa. Purettava materiaali tulisi hänestä nähdä ennen kaikkea raaka-aineena, ei jätteenä.