Näkökulma
Muovisaaste on koko maailman yhteinen ongelma mutta yhdistävätkö myös ratkaisut neuvotteluissa?

Kansainvälistä muovisopimusta koskevien neuvottelujen haasteena on löytää toimet, joihin kaikki maat voivat yhteisesti sitoutua. Muovin aiheuttamat ongelmat ovat globaaleja ja koskettavat kaikkia maita, mutta maiden olosuhteissa ja huolissa sekä tavoitteissa ja odotuksissa on suuria eroja. 

Neuvottelukomitea kokoontuu toisen kerran jatkamaan neuvotteluja Pariisissa 29.5.-2.6.2023. Sopimuksen päätavoitteesta on yhteisymmärrys: muovisaastumisen lopettaminen vuoteen 2040 mennessä. Sen sijaan sitoutumisesta toimiin tämän tavoitteen saavuttamiseksi vaaditaan paljon valmisteluja, neuvotteluja ja näkemysten yhteensovittamista.

YK:n ympäristökokous (UNEA) päätti käynnistää kansainvälisen muovisopimuksen valmistelun vuonna 2022. Tavoitteena on, että keväällä 2025 on voimassa kansainvälisesti hyväksytty sopimus, joka kattaa muovin koko elinkaaren ja muovin aiheuttaman pilaantumisen ympäristössä, meriympäristö mukaan lukien. 

Tarvitsemme toimia tuotesuunnittelusta jätevaiheeseen

Neuvottelujen edistämiseksi neuvottelukomitean sihteeristö on koonnut erilaisia vaihtoehtoja sekä sitoviksi että vapaaehtoisiksi toimiksi, joita tuleva kansainvälisesti sitova sopimus voisi mahdollisesti sisältää.  

Sopimukseen on ehdotettu hyvin monenlaisia toimia, jotka kohdistuvat muovin elinkaaren eri vaiheisiin. Näiden toivotaan vähentävän muovien ja muovituotteissa käytettävien haitallisten aineiden määrää sekä mikromuovien aiheuttamia ongelmia. Toiseksi, toimenpiteillä haluttaisiin vaikuttaa muovituotteiden suunnitteluun, jotta ne olisivat paremmin uudelleenkäytettäviä ja kierrätettäviä ja niissä käytettäisiin vähemmän fossiilisia raaka-aineita edellyttämällä kierrätetyn muovin käyttöä. Kolmanneksi esitetään toimia, jotka kohdistuvat muovituotteiden jätevaiheeseen.

Toimilla halutaan edistää muovien keräystä ja lajittelua sekä varmistaa, että ne päätyvät kierrätykseen. Toimet linkittyvät muihin jo olemassa olevin kansainvälisiin sopimuksiin, kuten jätteen siirtoja sääntelevään Baselin sopimukseen.

Yhtenä vaihtoehtona on esitetty tuottajavastuun laajentamista, eli tuotteiden valmistajilla ja maahantuojilla olisi enemmän vastuuta tuotteidensa jätehuollosta. Tuottajien vastuulla olisi edistää kierrätystä ja parempaa tuotesuunnittelua, antaa valistusta ja estää roskaantumista. Tuottajavastuu voitaisiin ottaa kansallisiin toimintasuunnitelmiin tai sille voitaisiin sopimuksessa määritellä kriteerit. Tuottajavastuussa ei kuitenkaan nähdä yhtä kaikille sopivaa mallia, vaan on tärkeätä ottaa huomioon kansalliset erityispiirteet.

Kehittyvissä maissa epävirallinen sektori tärkeä muovien jätehuollossa

Eri maiden lähtötilanteiden eroja kuvastaa muun muassa se, että kehittyvissä maissa epävirallinen sektori vastaa pitkälti jätteiden keräyksestä. Yksi ratkaistava kysymys on, miten se saadaan integroitua mahdollisiin tulevin järjestelmiin. Myös muovijätteiden käsittelyssä on suuria eroja maiden välillä, ja ongelmana on muovijätteiden avopoltto tai laiton jätteiden kaato maalle tai mereen.

Neuvottelujen kolmas kierros marraskuussa

EU-maat neuvottelevat ja sopivat keskenään yhteiset tavoitteensa. Suomi lähtee mukaan toiseen neuvottelukokoukseen realistisen luottavaisena ja tavoittelee osana EU:ta kunnianhimoista sitovaa kansainvälistä sopimusta.

Yksi tavoite Pariisin  neuvotteluille on, että kokous antaisi perulaiselle puheenjohtajalle mandaatin valmistella ensimmäinen sopimusluonnos  kolmanteen kokoukseen, joka pidetään Nairobissa marraskuussa. 

• Muovisaastumista estävästä sopimuksesta neuvottelut Pariisissa (ympäristöministeriön tiedote 26.5.2023)

Kirjoittaja