Näkökulma
Ministeriöissä tarvitaan uusia keinoja tutkimustiedon hyödyntämiseen

Tutkittu tieto on ensiarvoisen tärkeää ministeriöiden ydintyölle – laadukkaalle lainvalmistelulle, ohjaukselle ja strategiselle suunnittelulle. Ympäristöministeriössä kehitämme tapoja hyödyntää tutkimustietoa entistä paremmin. Tulevaisuudessa tarvitsemme tiiviimpää yhteistyötä ja uusia rahoituskeinoja.

Ministeriöiden tutkimuksen ja kehittämisen (T&K) toimintaympäristö on ollut myllerryksessä. Myös ympäristöministeriön ja koko ympäristösektorin T&K-rahoitusta leikataan. Samaan aikaan suoraan valtioneuvoston päätöksentekoa tukeva tutkimusinstrumentti, VN TEAS, on lakkautettu. Toisaalta tällä hallituskaudella T&K-rahoituslaki tuo lisäpanoksia tutkimuksen kentälle.

Muutosten keskellä ympäristöministeriön T&K-toiminnassa korostuu yhteistyön vahvistaminen, ulkoisen rahoituksen hyödyntäminen ja tehokkaampi vaikuttaminen T&K-rahoituksen suuntaamiseen. Työtä on tehtävä pitkäjänteisesti.

Päivitämme parhaillaan ympäristöministeriön T&K-strategiaa, joka ulottuu vuoteen 2035. Ennen kaikkea työssä korostuvat pitkän aikavälin tavoitteet ja ministeriön strategiatyön kärkiteemat: ekologisen kestävyyskriisin kokonaisvaltaiset ratkaisut, vihreän siirtymän johtaminen sekä hyvinvointia tukevat elinympäristöt.

Päivitystyön yhteydessä olemme käyneet runsaasti keskusteluja ministeriön sisällä, hallinnonalalla ja eri sidosryhmien kanssa. Eri tahojen kanssa keskustellessa on syntynyt pitkälti jaettu kuva siitä, mitä ministeriön tulisi jatkossa painottaa T&K-toiminnassaan. Keskusteluissa saatuja nostoja tiivistämme alla.

1) Poikkihallinnollisen yhteistyön lisääminen

Lainvalmistelu vaatii yhä enemmän ennakoivaa yhteistyötä ja koordinaatiota ministeriöiden välillä sekä monipuolista ja vahvaa tietopohjaa. Vaikka VN TEAS -rahoitusta ei enää ole, tarvitaan edelleen suoraan päätöksentekoa tukevaa yhteisrahoitteista tiedontuotantoa, jossa eri ministeriöiden tietotarpeet tuodaan yhteen. Tällaista yhteistyötä ympäristöministeriö voi omasta näkökulmastaan edistää ministeriöiden välillä, esimerkiksi kutsumalla koolle tutkijoita monitieteisesti ja ilmiöpohjaisesti valmisteluhankkeidensa tueksi.

2) EU-rahoituksen vivuttaminen ministeriön tietotarpeisiin ja yksityisen sektorin mukaan saaminen

EU:n rahoituslähteitä voitaisiin hyödyntää paremmin. Tämä on tärkeää sekä ministeriön tarpeisiin, mutta myös EU-rahoituksen Suomeen kotiuttamisen maksimoimiseksi. EU-rahan hakeminen on vaikeaa ja kuormittavaa monille toimijoille ja se vaatii erityisosaamista. Ministeriölle luonteva rooli on toimia aktiivisesti niin, että rahoitusta ohjautuu strategisesti tärkeisiin aiheisiin ja tukea hakijoita, kuten tutkimuslaitoksia ja yliopistoja.

Yksityissektori on tärkeä saada mukaan T&K-rahoitukseen ympäristöteemoissa entistä vahvemmin ja yhteistyötä on syytä tiivistää kestävyysmurroksen ja vihreän siirtymän edistämiseksi. Esimerkiksi ekologisessa kompensaatiossa löytyy yhteisiä intressejä.

3) Virkahenkilöiden ja tutkijoiden osaamisen kasvattaminen

Ministeriöiden virkahenkilöiden ja tutkijoiden osaamista ja ymmärrystä toistensa toimintakentistä tulisi kasvattaa. Hallinnossa tulisi yhä paremmin ymmärtää, miten tutkimusta parhailla tavoilla hyödynnetään. Tutkijoiden olisi hyödyllistä saada selkeämpää kuvaa hallinnon toiminnasta, meneillään olevista politiikkaprosesseista ja -syklistä. Tutkijoiden ymmärrystä voisi lisätä esim. tutkijakoulutuksen yhteydessä – tähän erinomaisia askeleita onkin Suomessa otettu (alla linkkejä). Henkilöiden ja osaamisen liikkuvuutta tulisi edistää tutkimuslaitosten, yliopistojen, hallinnon ja yritysten välillä esimerkiksi virkavaihdon kautta myös valtioneuvostossa

• Vaikuttavuuskoulutus | Suomalainen Tiedeakatemia
• Uusi verkkokurssi tarjoaa tehokkaita työkaluja tutkimuksen vaikuttavuuden lisäämiseen | Helsingin yliopisto

Kirjoittajat