Miksi muovisaastumisen lopettamisestakin sopiminen on niin hidasta?

Muovisopimuksen neuvottelut kuvastavat sitä, kuinka haastavaa monenvälinen ympäristöyhteistyö voi olla, vaikka mailla on yhdessä tunnistettu tarve löytää globaali ratkaisu vakavaan ympäristöongelmaan. Kansainvälisen muovisopimuksen neuvottelukomitea kokoontui marraskuussa Nairobissa. Kokouksen tulokset olivat kaksijakoiset.

Nairobissa 13.-18.11. käsitellystä sopimusluonnoksesta laadittiin päivitetty versio Kanadassa huhtikuussa 2024 järjestettävien neuvotteluiden pohjaksi. Valitettavasti sopua ei saavutettu istuntojen välisen asiantuntijatyön käynnistämisestä, mikä on omiaan hidastamaan sopimuksen laatimista jatkossa. 

YK-neuvotteluprosessi on väistämättä pitkä mutta sisältää aina yllätyksiä 

Muovisaastumisen merkittäviä ja laajoja haittoja ekosysteemeille ja ihmisen hyvinvoinnille on hyvin hankala kiistää, eikä yksikään maa avoimesti vastusta pyrkimyksiä ratkaista saastumisongelmia. Kun ongelmaan etsitään aidosti globaalia ratkaisua, kaikki maat on pidettävä mukana. Yhdessä joudutaan ”kiiruhtamaan hitaasti”. Tämän seurauksena neuvotteluprosessi on väistämättä pitkäkestoinen: jo päätös neuvotteluiden käynnistämisestä oli monen vuoden työn tulos. 

Tuloksellisten sopimusneuvotteluiden yksi tärkeä ainesosa on neuvotteluiden riittävä kesto, jonka aikana maille kehittyy aito omistajuus sopimustekstistä. Hyvääkin pohjadokumenttia, kuten Nairobissa sopimusluonnosta, on käsiteltävä perusteellisesti – ja YK-neuvotteluissa kuudelle kielelle simultaanitulkattuna. Yhtäkään maata ei voida pakottaa neuvotteluihin tai sopimuksen toimeenpanoon.

Muovisopimuksen neuvotteluprosessi, Nairobin kokous mukaan luettuna, on kuitenkin ajoittain edennyt yllättävänkin hitaasti. Konsensukseen perustuvassa prosessissa yksikin maa tai pieni maajoukko voi halutessaan helposti jumiuttaa neuvottelut. Lisäksi yllätyksiä mahtuu aina matkaan, eikä nykyinen geopoliittinen tilanne helpota neuvotteluasetelmia, joissa eri mailla on jo valmiiksi laajasti eroavat intressit. 

Maiden eroavat näkemykset sopimuksen luonteesta ja sisällöstä on nyt kartoitettu

Nairobin kokousviikon jälkeen mailla oli yhä laajasti eroavia näkemyksiä muun muassa sopimuksen soveltamisalasta, velvoitteiden sitovuudesta sekä siitä, millaisia rajoituksia ja toimia kohdistuisi muovin tuotantoon sekä muovituotteiden suunnitteluun ja valmistamiseen. Kierrätykseen ja jätehuoltoon liittyvistä toimista löytyy enemmän yhteisymmärrystä.

Nairobissa kävi muun muassa selväksi, että osa maista tulkitsee hyvin eri tavoin aiemmin sovittua neuvotteluprosessin lähestymistapaa, jonka tulee kattaa muovin koko elinkaari. Harvalukuinen, pääasiassa öljyntuottajamaista koostuva ryhmittymä vastustaa muovin tuotannon sisällyttämistä soveltamisalaan. Neuvotteluissa Suomi osana Euroopan unionia sekä yli 60 maan korkean kunnianhimon tason koalitiota voi vaikuttaa siihen, millaisiksi muovin kiertotalouden mahdollisuudet sopimuksen myötä kehittyvät globaalisti.

Neuvotteluissa on sovittava paitsi toimenpiteistä muovisaastumisen estämiseksi, myös siitä, kuinka tuetaan maita, jotka eivät muuten kykene panemaan täytäntöön sopimusvelvoitteita. Muutoin sopimusta ei synny tai sen tehokkuus kärsii. Kuten monissa muissakin ympäristösopimuksissa, rahoituskysymys on vaikea ja herkkä aihe. Kyse on siitä, mistä lähteistä rahoitusta saadaan, mitä kautta rahoitusta ohjataan, millaisia toimia rahoitetaan ja mitkä maat saavat rahoitusta. Suomen ja EU:n prioriteetteja ovat esimerkiksi rahoituspohjan laajentaminen sekä nykyisten kansainvälisen ympäristörahoituksen rakenteiden tehokas hyödyntäminen.

Askelmerkit kohti sopimusta ovat selvät, mutta harha-askeliin ei ole varaa 

Nairobin kokouksen aikana maat lähettivät yli 400 ehdotusta luonnostekstin parantamiseksi – kukin omista, osittain keskenään täysin vastakkaisista lähtökohdista. Jotta jokaisesta artiklasta päästään lopulta sopuun, on edessä runsaasti näkemysten yhteensovittamista. Vaikka Nairobissa ei saavutettu läpimurtoja, on prosessin ansiosta mailla nyt aito omistajuus tuotetusta luonnostekstistä. Nairobin epäonnistuminen saavuttaa yhteisymmärrystä seuraavaa kokousta edeltävästä asiantuntijatyöstä lähettää kuitenkin huolestuttavan signaalin: tietopohjaa parantava asiantuntijatyö jäi lukkiutuneiden neuvotteluasetelmien uhriksi.

Nairobissa tieteentekijöiden, kansalaisyhteiskunnan ja lukuisien maiden yhteinen viesti oli selvä. Jatkossa viivytyksiin ei ole varaa, jotta neuvottelukomitea voi vastata muovisaastumisen ongelmiin ja pysyä YK:n ympäristökokouksen asettamassa aikataulussa saattaa neuvottelut päätökseen vuoden 2024 loppuun mennessä. Neuvottelukomitean uusi puheenjohtaja Luis Vayas Valdivieso (Ecuador) muistutti osuvasti kokouksen lopuksi, että ympäristöasioiden parissa työskennellessä ei ole varaa menettää toivoa. Suomi, Pohjoismaat ja EU jatkavatkin määrätietoista työtä kohti oikeudellisesti sitovaa, kunnianhimoista muovisopimusta ja muovisaastumisen lopettamista globaalisti. 

Kirjoittaja