Näkökulma
Kansainvälisellä muovisopimuksella on kiire, mutta ensimmäiset neuvottelut takkusivat

Suomi lähti osana Euroopan unionia realistisen toiveikkaana kansainvälisen muovisopimuksen neuvotteluihin. Kokouksen tulokset olivat osittain pettymys, joskin sopimuksen päätavoitteesta päästiin sentään orastavaan sopuun. Epäonnistuminen heijastelee globaaleja ongelmia, jotka eivät ole ratkaistavissa ympäristöpolitiikan neuvottelupöydissä.

YK:n ympäristökokous (UNEA) päätti keväällä käynnistää neuvottelut kansainvälisestä laillisesti sitovasta sopimuksesta muovisaastumisen lopettamiseksi. UNEA:n valtuuttamana YK-maat kokoontuivat hallitustenvälisen neuvottelukomitean ensimmäiseen kokoukseen (INC1) Uruguayn Punta del Esteen 28.11.-2.12.2022. 

Kokouksen tärkein tavoite oli käynnistää työ sujuvasti, mikä YK-maailmassa tarkoittaa neuvotteluiden muodollisista asioista sopimista. Neuvottelukomitealle tarvittiin puheenjohtaja ja johtoryhmä, jotka nauttivat neuvotteluosapuolten luottamusta. Yhteiset menettelysäännöt on myös syytä sopia heti alkuun, jotta edistyminen ei kovan paikan tullen kompastu muotoseikkoihin. 

Pidimme Pohjoismaiden, EU:n jäsenmaiden ja muiden kunnianhimoista muovisopimusta tavoittelevien maiden kesken selvänä, että ensimmäisen neuvottelukokouksen tulisi myös jo edetä sisältöneuvotteluihin.  UNEA:n määräaika sopimusneuvottelujen loppuun saattamiselle on vuoden 2024 loppu, eikä aikaa ole hukattavaksi. 

Politiikka näkyy neuvotteluissa

Neuvottelukomitean ensimmäinen istunto alkoi pienellä onnistumisella, kun komitea valitsi yksimielisellä päätöksellä puheenjohtajakseen Perun kokeneen neuvottelijan, suurlähettiläs Gustavo Meza-Cuadran. Kulisseissa tämänkin valinnan tiedettiin kuitenkin nojaavan kompromissiratkaisuun. Latinalaisen Amerikan ja Karibian maiden ryhmän sisällä käytiin kova kilpailu puheenjohtajuudesta Perun ja Ecuadorin kesken, jotka päätyivät jakamaan puheenjohtajuuden.

Puheenjohtajavalinnan jälkeen ajauduttiin haasteisiin, jotka heijastuivat keskusteluihin läpi kokousviikon. Neuvottelukomitea ei onnistunut valitsemaan johtoryhmää, sillä Venäjä ilmoitti vastustavansa EU-maihin lukeutuvia ehdokkaita. Myöskään neuvottelukomitean menettelysäännöistä ei saavutettu yhteisymmärrystä, vaikka niistä oli saavutettu alustava sopu jo aiemmin valmistelevassa kokouksessa. Epärakentavasti käyttäytynyt Venäjä ilmoitti haluavansa muutoksia äänestyssääntöihin ja sai tuekseen muun muassa Saudi-Arabian ja Kiinan. 

On erittäin harmillista, että Ukrainan sodasta johtuva Venäjän ja EU:n suhteiden kiristyminen vaikeuttaa monenvälistä ympäristöyhteistyötä. Kansainvälisen muovisopimuksen neuvottelujen kannalta tämä aiheuttaa vaikeasti ennakoitavia tilanteita. 

Kansainväliset vai kansalliset velvoitteet?

Toinen haastava rintama muodostui kansainvälisesti sitovia velvoitteita tavoittelevien maiden ja vain kansallisen tason toimia kannattavan USA:n johtaman pienemmän maajoukon välille. Ensin mainittuun ryhmään kuuluva EU ja muut kunnianhimoiset maat korostavat sitä, että yksin kansallisten ja alueellisesti toteutettavien toimien riittämättömyys oli syynä siihen, että neuvottelut kansainvälisestä sopimuksesta päätettiin käynnistää. Nämä maat kannattavat sitovia sopimusvelvoitteita sekä muovin käytön rajoitustoimia kansainvälisellä tasolla. 

USA harvalukuisine kumppaneineen on valmis sopimaan kansainvälisellä tasolla vain kansallisten muovisuunnitelmien laatimisesta ja kansallisista toimista raportoinnista. EU ja muut kunnianhimoiset maat eivät peräänny UNEA:n päätökseen kirjatusta toimeksiannosta laatia kansainvälinen laillisesti sitova muovisopimus, joka sisältää myös sitovia velvoitteita muovin koko elinkaaren ajalle.

Kokouksen täysistunnossa käytiin ensimmäiset keskustelut muun muassa tulevan sopimuksen soveltamisalasta ja tavoitteista, keskeisistä sopimusvelvoitteista ja vapaaehtoisista toimista, muovisopimuksen mahdollisesta raportointimekanismista ja tieteellisen tiedon hyödyntämisestä sekä sopimuksen toimeenpanon rahoituksesta ja tukimekanismeista. 

Muovisopimuksen päätavoite on yksi harvoista asioista, joista on löytymässä sopu. Tavoitteeksi on muotoutumassa muovisaastumisen lopettaminen vuoteen 2040 mennessä. Tieteellisen tiedon merkitystä sopimuksen pohjana korostettiin useissa puheenvuoroissa ja tämä osa-alue voisikin toimia jatkossa ponnahduslautana yhteisymmärryksen rakentamiselle. 

Kun kokoonnumme neuvottelukomitean toiseen kokoukseen Pariisiin ensi toukokuussa (22.-26.5.2023) uskon Suomen ja EU:n jälleen osallistuvan urakkaan realistisen toiveikkaana ja kunnianhimoista sitovaa muovisopimusta tavoitellen. 

Kirjoittaja