Valtioneuvosto hyväksyi esityksen luonnonsuojelulain sujuvoittamiseksi – muutokset koskevat liito-oravaa ja luonnonsuojelualueiden maastomerkintää

Valtioneuvosto hyväksyi tänään hallituksen esityksen luonnonsuojelulain muuttamiseksi. Esityksessä ehdotetaan luopumista liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkojen rajausta koskevasta päätösmenettelystä. Lisäksi ehdotetaan kevennyksiä siihen, miten luonnonsuojelualueiden rajat merkitään maastoon. Muutoksilla helpotetaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten työtaakkaa niiden voimavarojen vähentyessä sekä edistetään normien purkamista hallitusohjelman mukaisesti. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen resursseja suunnattaisiin hallintopäätösten tekemisestä toimijoiden neuvontaan ja liito-oravaa koskevien rekisteritietojen parantamiseen.

Rajausmenettelyn vaikuttavuus liito-oravan suojeluun on ollut marginaalinen. Luonnonsuojelulain 72 a §:n voimassaolon aikana metsien käsittelyn yhteydessä tehdyt liito-oravien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen rajauspäätökset ovat koskeneet vain noin 1-2 prosenttia Suomen liito-oravista. Esimerkiksi vuonna 2014 yli 60 prosenttia päätöksistä ei sisältänyt metsänkäytön rajoituksia.

Liito-orava on suunnitellusta muutoksesta huolimatta edelleen EU:n tiukasti suojelema laji. Suomessa esiintyy liito-oravan lisäksi 48 muuta EU:n luontodirektiivin liitteen IV eläinlajia, joiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kiellettyä. Liito-orava on ainoa laji, jota rajausmenettely koskee, ja sitäkin vain metsätalousalueilla. Rajausmenettelyn piirissä ovat ne lisääntymis- ja levähdyspaikat, joista viranomaisilla on järjestelmissään tieto. Hävittämis- ja heikentämiskielto on kuitenkin voimassa aina ja kaikkialla.

Muutoksella ei olisi vaikutusta maanomistajan oikeusturvaan. Maanomistajalla säilyisi oikeus saada valtiolta täysi korvaus, jos liito-oravan tai jonkin muun luontodirektiivin liitteen IV eläinlajin lisääntymis- ja levähdyspaikan hävittämis- ja heikentämiskiellosta aiheutuu merkityksellistä haittaa. Haitan korvaaminen ei edellytä rajauspäätöstä.

Lisäksi esityksessä ehdotetaan kevennyksiä siihen, miten luonnonsuojelualueet merkitään maastoon. Kansallis- ja luonnonpuistojen maastomerkintä säilyisi ennallaan. Muut valtion ja yksityiset luonnonsuojelualueet merkittäisiin jatkossa maastoon vain, jos niillä on rajoitettu liikkumista tai maihinnousua. Merkinnän keventymisestä koituisi valtiolle useiden miljoonien säästöt.

Lisäksi viranomaisten toimivaltasäännöksiä yksityisillä luonnonsuojelualueilla täsmennettäisiin. Jatkossa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus myöntäisi ympäristöministeriön sijasta oikeuden poiketa rauhoitusmääräyksistä kaikilla yksityisillä suojelualueilla.

• päätösliitteet löytyvät sivulta www.valtioneuvosto.fi/paatokset
• norminpurku.fi (Valtioneuvosto)

Lisätietoja:

Hallitusneuvos Satu Sundberg, ympäristöministeriö, p. 0295 250 278, [email protected]