Uuden ilmastosopimuksen neuvottelut loppusuoralle
Kansainväliset ilmastoneuvottelut jatkuivat avainvuoden kolmannella virallisella neuvottelukokouksella Bonnissa 31.8.–4.9. Bonnissa pyrittiin hahmottelemaan uuden ilmastosopimuksen pohjaa mahdollisimman ymmärrettävään ja selkeään muotoon siten, että poliittiset valinnat saataisiin esille ministeritason neuvotteluja varten. Viikon päätteeksi maat antoivat puheenjohtajille valtuuden laatia uuden sopimuksen pohjatekstin 19.–23.10. Bonnissa pidettävään, viimeiseen neuvottelukokoukseen ennen Pariisin ilmastokokousta. Teksti julkaistaan lokakuun ensimmäisellä viikolla.
”Kaarroimme neuvotteluissa loppusuoralle. Tämän viikon aikana varsinaisia tuloksia vasta kypsyteltiin, ja kaikki riippuu nyt lokakuun uudesta pohjatekstistä ja sen saamasta vastaanotosta. Monissa asiakysymyksissä näkemykset lähenivät toisiaan, mutta toisaalta aika käy vähiin ja joissain isoissa poliittisissa kysymyksissä, kuten ilmastorahoituksessa, näkemyserot ovat vielä suuria”, pääneuvottelija Harri Laurikka ympäristöministeriöstä kertoo.
Bonnissa neuvoteltiin pienissä ryhmissä jaoteltuina sopimuksen eri teemoihin, kuten hillintään, sopeutumiseen ja rahoitukseen. Osapuolten näkemykset esimerkiksi ilmastonmuutoksesta aiheutuvien vahinkojen ja menetysten käsittelystä sopimuksessa lähenivät toisiaan. Laurikan mukaan hyviä keskusteluja käytiin myös maiden erilaisista vastuista ja vaihtoehdoista niin sanotulle palomuurille eli maiden tiukalle jaolle kehitysmaihin ja kehittyneisiin maihin.
Neuvottelujen tavoitteena on solmia joulukuussa Pariisissa kunnianhimoinen sopimus, johon kaikki maailman maat sitoutuisivat. Sopimuksella vähennettäisiin päästöjä vuodesta 2020 alkaen. Lähes 60 maata, jotka edustavat jo yli 60 % maailman päästöistä, on tähän mennessä esittänyt omat panoksensa Pariisin sopimusta varten.
”Maiden toistaiseksi ilmoittamat toimet eivät riitä rajoittamaan maapallon lämpenemistä alle kahden asteen, mutta ne eivät ole ainoa mittari arvioida Pariisin sopimusta. Sopimuksen tulisi olla lähtölaukaus seuraavien vuosikymmenten ilmastotoimille – myös sopeutumistoimille - maailmanlaajuisesti ja siinä pitäisi sopia, miten ilmastotoimien kunnianhimoa voidaan säännöllisesti arvioida ja parantaa. Samalla korostuu se, että tarvitsemme pitkän aikavälin tavoitteita, joita vasten edistystä voidaan verrata”, Laurikka sanoo.
Lisätietoja
Pääneuvottelija Harri Laurikka, ympäristöministeriö, p. 0295 250 156, [email protected], @paaneuvottelija