Lainsäädäntöä vesienhoitosuunnitelmien laatimisesta täydennettiin asetuksella
Valtioneuvosto on tänään antanut asetuksen vesienhoidon järjestämisestä. Asetus liittyy laajempaan säädöskokonaisuuteen, jolla pannaan Suomessa täytäntöön EU:n vesipolitiikan puitedirektiivi. Tärkein säädös tässä kokonaisuudessa on laki vesienhoidon järjestämisestä eli vesienhoitolaki vuodelta 2004. Lainsäädännön tavoitteena on, että pinta- ja pohjavedet ovat vähintään hyvässä tilassa vuoteen 2015 mennessä eikä vesien tila huonone.
Tänään annettu asetus tulee voimaan 1.12.2006 ja se sisältää säännökset, jotka vaikuttavat vesienhoitosuunnitelmien sisältöön sekä säännökset suunnitelmissa tarvittavista selvityksistä, arvioinneista ja seurannasta. Lisäksi määritellään ekologiset ja kemialliset tekijät, joiden perusteella pintavedet ja pohjavedet luokitellaan. Valtioneuvosto antoi asetuksen kemiallisen tilan luokittelussa käytettävistä vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista ja niille asetettavista ympäristönlaatunormeista 23.11.2006.
Asetuksen mukaan vesienhoitosuunnitelma laaditaan kuudeksi vuodeksi kerrallaan kaikille Suomen vesienhoitoalueille. Ensimmäisen vesienhoitosuunnitelman on oltava valtioneuvostossa vahvistettavana viimeistään 21.12.2009 ja se on voimassa 2015 loppuun saakka. Ennen tätä alkaa kuitenkin jo suunnitelman tarkistus, jossa tehdään tarpeelliset muutokset vesienhoitosuunnitelmaan.
Vesienhoitosuunnitelma sisältää perustiedot alueen vesistöistä, vesienhoidon tavoitteista sekä tarvittavista käytännön suojelu- ja hoitotoimista alueella. Vesienhoitosuunnitelmissa tarkentuvat valtakunnallisesti asetetut tavoitteet vesiensuojelun suuntaviivoista vuoteen 2015 asti. Valtioneuvoston periaatepäätös asiasta hyväksyttiin 23.11.2006.
Asetus tuo useita selvitys- ja arviointivelvoitteita Suomen 13 alueelliselle ympäristökeskukselle. Niiden on selvitettävä toimialueellaan muun muassa pinta- ja pohjavesien sijainti, tiedot talousvesikäyttöön soveltuvista vesialueista, uimavesistä sekä vesialueista, jotka ovat tarpeen elinympäristön tai lajin suojelemiseksi ja jotka kuuluvat Natura-verkostoon. Vesienhoitosuunnitelmaan on lisättävä tiedot myös muun muassa kosteikoista, joilla on merkitystä asetettaessa vesien tilaa koskevia tavoitteita.
Alueellisten ympäristökeskusten on myös kerättävä tiedot toimialueensa pinta- ja pohjavesiin merkittävästi vaikuttavista ihmisen toiminnoista sekä arvioitava niiden vaikutukset vesien tilaan. Näitä ovat muun muassa tiedot asutuksen, teollisuuden, maa- ja metsätalouden ja muun elinkeinotoiminnan aiheuttamasta piste- ja hajakuormituksesta sekä vedenotosta ja vesistön rakentamisesta ja säännöstelystä.
Asetuksella säädetään myös perusteista, joilla pintavedet voidaan tietyissä tapauksissa nimetä vesienhoitosuunnitelmassa keinotekoiseksi tai voimakkaasti muutetuksi pintavesimuodostumaksi. Keinotekoisia vesiä ovat tekojärvet ja kanavat. Voimakkaasti muutetuksi pintavesi voi muuttua, jos jokea padotaan, perataan tai pengerretään, järveä säännöstellään voimakkaasti tai jos rannikkovesi padotaan niin, ettei sillä ole enää luontaista yhteyttä meriveteen.
Asetuksessa määritellään myös, mitkä ovat pintaveden ekologisessa luokittelussa käytettävät biologiset, hydrologis-morfologiset sekä kemialliset tekijät. Luokittelussa vedet jaotellaan näiden tekijöiden perusteella viiteen eri luokkaan erinomaisesta huonoon. Luokittelua päästään Suomessa testaamaan arvion mukaan vuoden 2007 alkupuolella.
Tämän asetuksen jälkeen vesipolitiikan puitedirektiivin täytäntöönpano vaati vielä lainsäädäntöä pohjavesien suojelusta. Pohjavesiä koskeva direktiivi valmistuu EU:ssa vuoden 2007 alussa.
Lisätietoja: Vesienhoidon järjestäminen:Ympäristöneuvos Jukka Matinvesi, ympäristöministeriö,
puh. (09) 1603 9452, [email protected]. Lainsäädäntö: Hallitussihteeri Satu Räsänen, ympäristöministeriö, puh. (09) 1603 9326, [email protected]