Ympäristöministeriön selvitys: kaavojen digitoinnin käytännöt vaihtelevat eri puolilla Suomea
Suomessa on noin 57 500 voimassa olevaa asemakaavaa. Suuri osa näistä on jo eri tavoin digitaalisia, mutta kaavoja on paljon edelleen pelkkinä rasterikuvina (15 %) tai paperilla (13 %), jotka ovat kaavojen digitoinnin osalta suuritöisimmät. Tiedot käyvät ilmi ympäristöministeriön vuoden 2018 lopussa toteuttamasta kaavojen digitointia koskevasta selvityksestä.
Kyselyyn vastanneet sidosryhmät näkivät, että nykyisellään kaavojen digitaalisuus ei ole vaaditulla tasolla. Tulosten perusteella Suomeen tarvitaan yhtenäinen tekninen ohjeistus voimassaolevien kaavojen digitoimiseksi ja kytkemiseksi osaksi tulevaisuuden digitaalista kaavoitusprosessia. Tämän tueksi tarvitaan riittävän sitovaa lainsäädäntöä. Lopullisena tavoitteena tulisi olla, että vain yhteiseen kansalliseen tietomalliin viedyt kaavat saisivat lainvoiman.
Kaavojen digitoinnilla viitataan paperimuotoisten kaavojen muuntamiseen digitaaliseksi. Yksinkertaisimmillaan tämä tarkoittaa kaava-asiakirjojen skannaamista, kun taas laajimmassa merkityksessään kyse voi olla kaiken kaavasisällön muuntamisesta yhtenäisen tietorakenteen mukaiseksi paikkatiedoksi. Suomessa kaavojen digitointia on usein edistetty tapaus- ja kuntakohtaisesti vaihtelevien resurssein, ilman kansallista koordinointia ja kokonaiskuvaa.
Maankäyttö- ja rakennusasetuksessa (MRA 29 §) edellytetään, että kunnan on pidettävä karttaa tai karttayhdistelmää tai tietopalvelua, josta ilmenee kunnan koko asemakaava sellaisena kuin se on voimassa. Suuressa osaa kuntia onkin jo olemassa digitaalinen kaavaindeksi ja ajantasakaavat.
Selvityksen mukaan kustannustehokkain tapa edetä digitoinnissa olisi keskittyä yksittäisten kaavojen sijaan näihin ajantasakaavoihin ja niiden muodostamiseen yhtenäisellä tavalla. Tällä pystyttäisiin vastaamaan suurimpaan osaan kaavan käyttötapauksista. Kaavojen digitoinnissa voitaisiin edetä hierarkkisesti, jolloin ensimmäisellä tasolla digitoitaisiin vain kaavan ulkoraja ja siihen linkitettäisiin alkuperäinen aineisto. Tämä voitaisiin toteuttaa kansallisesti selvityksen arvion mukaan 1,5–2 miljoonalla eurolla. Seuraavalla tasolla digitoinnissa olisi myös aluevaraukset, kun taas korkeammilla hierarkian tasoilla kaava olisi kansallisen kaavan tietomallin mukainen koko sisällöltään.
Selvityksessä tehtiin myös lyhyt katsaus muiden maiden käytöntöihin. Samat odotusarvot ja ongelmat ovat läsnä muuallakin, ja esimerkiksi muissa Pohjoismaissa on käynnissä toimenpiteitä maankäyttöpäätösten digitalisoimiseksi tuotanto- tai suunnitteluvaiheessa.
Työn ympäristöministeriölle toteuttivat Ramboll Oy ja Ubigu Oy. Työn osana syntyi myös tekninen ohjeistus kaavojen digitoinnin tueksi. Selvityksen tulokset otetaan jatkokäyttöön ympäristöministeriön koordinoimassa Maankäyttöpäätökset-hankkeessa.
- Raportti ja liitemateriaalit (paikkatietoalusta.fi)
- Yhtenäiseen tietomalliin digitoitujen asemakaavojen demo (webigu.fi)
Projektipäällikkö Satu Taskinen, ympäristöministeriö p. 050 528 2813, [email protected]