Uutta tietoa energiaköyhyydestä
Energiaköyhyys tarkoittaa tilannetta, jossa ihmisellä on vaikeuksia ylläpitää tai tyydyttää perustarpeita energian kustannusten takia. Energian korkea hintavoi esimerkiksi estää asukasta pitämästä asunnossa haluamaansa lämpötilaa.
Ympäristöministeriön tuore selvitys valaisee asuntojen perusparannusten ja lämmitystavan muutosten yhteyttä energiaköyhyyteen. Selvitys on rajattu koskemaan omistusasuntoja, sillä vuokralaiset eivät investoi asuntojen perusparannuksiin. Tarkastelu painottuu erityisesti pienituloisiin talouksiin.
Energiaköyhyys on Suomessa vielä melko harvinaista kattavan sosiaaliturvan ansiosta. Selvitystä varten tehdyistä haastatteluista selviää kuitenkin, että energiaköyhyyttä esiintyy meilläkin paikoitellen erityisesti vanhusten keskuudessa, sillä kaikilla vanhuksilla ei välttämättä ole varaa lämmittää taloaan riittävästi.
Selvityksen mukaan Suomessa on yhteensä 60 000–100 000 energiaköyhyyden riskiryhmiin kuuluvaa omistusasunnossa asuvaa kotitaloutta. Riskiryhmiä ovat:
- 1960- ja 1970-luvun perusparantamattomissa kerrostaloissa asuvat pienituloiset
- suurissa, mutta myös pienemmissä öljylämmitteisissä pientaloissa asuvat pieni- ja alle keskituloiset
- muissa isoissa ennen vuotta 1980 rakennetuissa perusparantamattomissa pientaloissa asuvat pienituloiset kotitaloudet
Alueellisesti suurin energiaköyhyyden riski on väestöä menettävillä alueilla, joissa on suhteellisesti eniten pieni- ja alle keskituloisia talouksia. Tällaisia alueita ovat erityisesti Etelä-Savo, Pohjois-Karjala ja Kainuu. Absoluuttisesti eniten pieni- ja alle keskituloisia asunnon omistajia on Uudellamaalla. Pientalojen energiakustannukset kuitenkin vaihtelevat paljon. Erityisen suuret lämmityskustannukset ovat Pohjois-Suomessa sijaitsevassa suuressa ja vanhassa öljylämmitteisessä omakotitalossa.
Energiaköyhyydestä voi tulla tulevina vuosikymmeninä Suomessa nykyistä vakavampi ongelma. Tähän voi johtaa sinänsä maltillinenkin energian reaalihinnan nousu, joka kuitenkin pitkällä aikavälillä nostaa energiakustannuksia merkittävästi. Ongelmia seuraa, jos energiaköyhyyden riskiryhmiin kuuluvien ihmisten reaaliansiot eivät nouse samaan tahtiin energian reaalihintojen nousun kanssa.
Energiakustannuksiin voi vaikuttaa helpoiten lämmitystapamuutoksilla, kuten luopumalla öljylämmityksestä. Myös omia käyttötapoja ja tottumuksia muuttamalla voidaan energiakustannuksiin vaikuttaa varsinkin tilapäisessä energiaköyhyystilanteessa. Tällaisia keinoja ovat esimerkiksi sisälämpötilan alentaminen, veden säästäminen, ilmaisella puulla lämmittäminen ja sähkön kilpailuttaminen. Esimerkiksi omakotitaloissa näillä muutoksilla voi säästää energiankulutuksessa 5-35 prosenttia. Suurempien lämmitystapamuutosten esteenä ovat usein niiden suuret investointikustannukset. Usein lämmitysjärjestelmä uusitaankin vasta sitten, kun se on täysin välttämätöntä.
Yhteiskunnallisesti energiaköyhyyden riskiä voidaan pienentää ja energiaköyhyyttä ennaltaehkäistä parhaiten kehittämällä uusia rahoitusmuotoja. Mahdollisia ovat esimerkiksi rahoitusinstrumentit, joissa investointikustannukset maksetaan syntyvillä energiakustannusten säästöillä sekä valtion takaamat lainat. Lisäksi tulisi panostaa siihen, että energianeuvonta ja rahoitus olisivat energiaköyhyyden riskiryhmien saavutettavissa nykyistä paremmin.
Lisätietoja
hallitussihteeri Juha Post, p. 0295 250 067, [email protected]