Hyppää sisältöön
Valtioneuvosto ja ministeriöt
Media

Nuorten osallistaminen ilmastoa koskeviin päätöksiin vaatii kuulemistapojen tuuletusta

Ympäristöministeriö
11.11.2021 15.10
Kolumni

Jotta mahdollisimman monenlaiset nuoret saataisiin mukaan yhteiskunnalliseen keskusteluun, on kehitettävä monipuolisempia tapoja kuulla nuoria. Oppeja nuorten osallistamisesta ilmastolain valmisteluun summaavat ympäristö- ja ilmastoministeri Krista Mikkonen ja Nuorten Akatemian kehittämispäällikkö Heidi Rosbäck.

Nyt tehtävät päätökset ilmastokriisin hillitsemiseksi koskettavat erityisesti lapsia ja nuoria. He elävät pisimpään niin tehtyjen kuin tekemättä jätettyjen ilmastopolitiikan ratkaisujen kanssa. Siksi on keskeistä, että päättäjät keskustelevat lasten ja nuorten kanssa, kun näitä ratkaisuja tehdään.

Osa lapsista ja nuorista osallistuu ja kirittää ilmastopolitiikkaa lakkoilemalla, kirjoittamalla lausuntoja tai tekemällä kantaaottavaa taidetta. Nuoret ovat mukana myös virallisessa päätöksentekoprosessissa. Suomen kansainvälisten ilmastoneuvottelujen valtuuskunnassa ja valtioneuvoston ilmastopolitiikan pyöreän pöydän puheenjohtajistossa on mukana nuorten edustaja.

Lasten ja nuorten aktiivisuudella on myös vaikutusta. Eduskuntavaalit 2019 käytiin ilmastoteemalla, ja yksi iso syy tähän olivat lasten ja nuorten ilmastolakot. Niiden vaikutus oli vahva myös vaalien jälkeen asetettuun hiilineutraaliustavoitteeseen 2035.

Vuonna 2020 Nuorisojärjestöt antoivat järeän 50 järjestön yhteiskannanoton ilmastolakiin. Kannanotto sisälsi useita selkeitä vaatimuksia kunnianhimoisesta ilmastolaista ja nuorten osallistumisesta. Osa näistä vaatimuksista on huomioitu ilmastolain hallituksen esityksen luonnoksessa, joka oli lausuntokierroksella syksyllä 2021.

Nuorten ovat vaatineet lakiin sitovia välitavoitteita päästövähennyksille. Tällaiset välitavoitteet on nyt kirjattu lakiluonnokseen, ja ne on asetettu tieteeseen perustuen Suomen ilmastopaneelia kuullen. Lisäksi esitykseen on kirjattu nuorten kannanoton mukaisesti tavoite oikeudenmukaisuudesta ja kestävästä kehityksestä. Tärkeänä uudistuksena on nuorten toiveiden mukaisesti myös vuosittaisen ilmastovuosikertomuksen roolin vahvistaminen ja selkeyttäminen, mikä osaltaan helpottaa ilmastotoimien edistymisen seuraamista.

Nuorten osallistamisessa kysymyksenasetteluun on kiinnitettävä erityistä huomiota

Ilmastolain valmistelussa on tunnistettu myös tarve muulle kuin kirjalliselle kuulemismenettelylle. Jatkossa lain mukaan tulisikin huomioida muutkin osallistumisen muodot.

Erilaisia osallistumisen muotoja on kokeiltu, kun ilmastolakia on valmisteltu ympäristöministeriön johdolla. Lapsia ja nuoria on kuultu valmistelun aikaan lukuisin eri tavoin, myös lausuntovaiheessa, jossa yleensä lasten ja nuorten osallistuminen hankaloituu ja on siksi vähäisempää. Lausuntokierroksella hallituksen esityksen kommentointiin osallistettiin yli 100 lasta ja nuorta Nuorten Akatemian kanssa yhteistyönä.

Haasteeksi tunnistettiin ennakkoon se, että jos ilmastolakia pyrkii sanoittamaan lähelle nuorten arkea, voi herkästi saada vastauksia, jotka kohdentuvat lakitekstin ulottamattomiin. Tähän kiinnitettiin erityisen paljon huomiota, ja kysymyksenasettelu myös onnistui.

Nuoret, joita osallistettiin ilmastolain valmisteluun kouluissa ja leireillä, korostivat koulun merkitystä ja monipuolisia kuulemistapoja. Nuorisojärjestöt korostivat sen sijaan tarvetta erilliselle nuorten ryhmälle, joka mahdollistaisi nuorten edustajille vahvemman vaikuttamispaikan.

Aikuisten tehtävänä on näyttää todeksi se, että osallistumisella on vaikutusta

Yhteiskunnallinen osallistuminen kasaantuu usein aktiivisten nuorten joukolle. Olisi tärkeää saada mahdollisimman monenlaiset nuoret mukaan yhteiskunnalliseen keskusteluun, kehittämiseen ja päätöksentekoon. Koulu on niitä harvoja paikkoja, joissa tämä on mahdollista toteuttaa. Se vaatisi järjestelmän ja kuulemistapojen kehitystä, sillä nykyrakenteet eivät tue tällaista koulun roolia. Kuulemisten järjestäminen ja nuorten osallistaminen jäävät yksittäisten aktiivisten koulujen varaan. Kehittämällä malleja esimerkiksi opiskelijakuntien käyttöön, osallistumisen piiriä olisi mahdollista laajentaa mahdollisimman monen nuoren saataville.

Meidän aikuisten tehtävä on myös osoittaa nuorille sanoin ja teoin, että heidän mielipiteillään on aidosti merkitystä valmistelussa ja päätöksenteossa. Silloin vaikuttamiseen motivoituvat myös he, jotka eivät ole mukana edustuksellisissa rakenteissa ja ryhmissä.

Nyt tarvitaankin laajempaa keskustelua siitä, millä edellytyksillä nuorten kuuleminen voisi yleistyä lainvalmistelussa. Miten kouluille ja nuorisotyön toimijoille luodaan malleja ja valmiuksia toimia kuulemispaikkana nykyistä enemmän? Olisivatko erilliset nuorten kuulemisryhmät toimivia lainsäädännön valmistelussa?

Kirjoittajat

Krista Mikkonen
ympäristö- ja ilmastoministeri

Heidi Rosbäck
kehittämispäällikkö
Osallisuuden osaamiskeskus, Nuorten Akatemia
Näkökulma – ympäristöministeriön asiantuntijoiden kirjoituksia