Kirkonkylien yhdyskuntarakenteen eheyttäminen on yhteispeliä
Eheyttävä yhdyskuntasuunnittelu on perinteisesti ollut kaupunkisuunnittelun työväline, jota ei juurikaan ole maaseudulla käytetty. Ympäristöministeriön Itä-Suomen yliopistolta tilaamassa tutkimuksessa selvitetään, mitä eheyttävä yhdyskuntasuunnittelu tarkoittaisi kirkonkylissä ja maaseudulla ylipäätänsä.
Kirkonkylissä onnistuneen eheyttävän suunnittelun edellytys on tutkimuksen mukaan laaja yhteistyö ja vuoropuhelu. Onnistuminen saattaa olla kiinni siitä, kuinka asukkaat, yhdistykset sekä kunnanhallinnon edustajat onnistuvat määrittelemään paikalliset tarpeet kylän tulevalle rakentamiselle.
Kirkonkylien houkuttelevuus on riippuvainen myös palvelujen, työpaikkojen ja harrastusten saavutettavuudesta. Kirkonkyliä kannattaa kehittää lähiliikkumista suosivaksi. Eheyttävässä suunnittelussa kirkonkylä olisi ymmärrettävä myös historiallisena paikkana sekä maisemana. Uudistuvalla rakennetulla ympäristöllä on aina laajempia ja syvempiä merkityksiä sekä vanhoille että uusille asukkaille.
Tutkimuksessa eheyttäminen nähdään kestävän kehityksen periaatteista ja ilmastonmuutoksen hillinnästä kumpuavan rakenteellisen tiivistämisen lisäksi kulttuurisena, sosiaalisena ja laadullisena käsitteenä. Tutkimuksessa tarkasteltiin neljää erilaista kylää: Liperin, Mäntyharjun ja Pohjan kirkonkyliä sekä Fiskarsin ruukkia. Työ palvelee kuntien ja maakuntaliittojen aluekehitystyötä ja kaavoitusta ja sen tuloksia voivat hyödyntää paikallisyhteisöt, kunnat ja maakuntaliitot omassa toiminnassaan.