Jätteen kaatopaikkakelpoisuus selvitettävä aiempaa tarkemmin
Valtioneuvoston tänään antamassa asetuksessa hyväksyttiin yksityiskohtaiset periaatteet ja menettelytavat jätteen kaatopaikkakelpoisuuden arviointiin. Asetuksella myös täsmennetään biohajoavien yhdyskuntajätteiden seurantaa ja niihin liittyvää raportointia. Uudistukset perustuvat EU:n kaatopaikkoja koskeviin säädöksiin ja ne täsmentävät nykyistä valtioneuvoston päätöstä kaatopaikoista. Uusi asetus tulee voimaan syyskuun alussa 2006.
Asetuksen mukaan kaatopaikoille saa sijoittaa ainoastaan kaatopaikan luokituksen mukaisia jätteitä. Asetuksella rajoitetaan myös yhdyskuntien ja yritysten tiettyjen jätteiden sijoittamista kaatopaikalle ja annetaan raja-arvot jätteiden sisältämille haitallisille aineille, kuten raskasmetalleille ja polyaromaattisille hiilivedyille (PAH-yhdisteet).
Jäte voidaan hyväksyä kaatopaikalle vain, jos se täyttää kyseistä kaatopaikkaluokkaa varten säädetyt kelpoisuusperusteet. Jos jätteelle ei ole asetettu yleisiä kelpoisuuskriteerejä, päätetään niistä vastedeskin tapauskohtaisesti kaatopaikan lupamenettelyn yhteydessä.
Jätteen tuottajan tai haltijan on toimitettava kaatopaikan pitäjälle tiedot muun muassa jätteen koostumuksesta, orgaanisen aineksen määrästä ja hajoavuudesta sekä haitallisten aineiden määrästä ja liukoisuudesta.
Liitteessä on yksilöity yhtenäiset menettelyt jätteen kaatopaikkakelpoisuuden arviointia varten. Menettely on kolmivaiheinen ja siihen kuuluvat perusmäärittely, vastaavuustestaus ja jätteen tarkastus kaatopaikalla. Arvioinnissa käytettävät analyysit ja näytteenottomenetelmät on myös lueteltu liitteessä. Perusteellinen opas arviointimenettelystä on valmisteilla ja se on saatavilla ennen asetuksen voimaan tuloa 1.9.2006.
Asetus myös tehostaa vuosittain tehtävää raportointia kaatopaikkojen valvonnasta ja tarkkailusta. Tarkoituksena on saada entistä paremmin tietoa biohajoavan jätteen määrästä ja siten helpottaa seurantaa näiden jätteiden kaatopaikkakäsittelyn vähennystavoitteiden toteutumisesta. Mikäli seuranta osoittaa, että vähennystavoitteita ei saavuteta toivotulla tavalla, voidaan nykyisiä velvoitteita tarvittaessa myöhemmin täsmentää.
Vuonna 2004 hyväksytyn kansallisen biojätestrategian mukaan biohajoavaa yhdyskuntajätettä saa sijoittaa kaatopaikalle vuonna 2006 enintään 75 %, vuonna 2009 enintään 50 % ja vuonna 2016 enintään 35 % vuonna 1994 kaatopaikalle sijoitetun biohajoavan jätteen määrästä. Vähentämistavoitteet perustuvat EU:n kaatopaikkadirektiiviin. Biohajoavaa jätettä ovat muun muassa elintarvike-, puutarha-, paperi- ja kartonkijäte. Tällaista jätettä vietiin kaatopaikoille 1,1 miljoonaa tonnia vuonna 2003, kun vuonna 2000 määrä oli vielä 2,1 miljoonaa tonnia.