Vesien- ja merenhoito Suomessa

Vesienhoito

Vesienhoidon tavoitteena on turvata ja saavuttaa pinta- ja pohjavesien vähintään hyvä tila. Vesienhoitoa suunnitellaan ja toteutetaan ELY-keskusten johdolla Manner-Suomen seitsemällä vesienhoitoalueella.

Valtioneuvoston hyväksymissä vesienhoitosuunnitelmissa ja niihin sisältyvissä toimenpideohjelmissa kerrotaan, mitä toimia tarvitaan vesien hyvän tilan saavuttamiseksi. Toimenpideohjelmien toteutumista seurataan myös tiiviisti.

EU:n vesipuitedirektiivi velvoittaa kaikkia EU-valtioita laatimaan alueilleen vesienhoitosuunnitelmat. Vesienhoidon kansainvälistä yhteistyötä tehdään EU-maiden kesken yhteisen toimeenpanostrategian puitteissa. EU-komissio laatii säännöllisesti arviointiraportteja vesipuitedirektiivin toimeenpanon edistymisestä eri EU-maissa.

Kansallisesti vesienhoidosta on säädettylaissa vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä (272/2011), valtioneuvoston asetuksessa vesienhoidon järjestämisestä (1040/2006) ja valtioneuvoston asetuksessa vesienhoitoalueista (1303/2004).

Ympäristöministeriö ohjaa vesienhoidon järjestämistä maa- ja metsätalousministeriön kanssa. Alueelliset ELY-keskukset ovat vesienhoidon toimivaltaisia viranomaisia. Vesienhoitoon osallistuu sen lisäksi lukuisia muita viranomaisia ja tutkimuslaitoksia.

Merenhoito

Merenhoidon päämääränä on meriympäristön hyvä tila – sen saavuttaminen ja ylläpitäminen. Meriympäristön hyvälle tilalle on laadittu tarkat määritelmät ja sen saavuttamiseksi on asetettu yleisiä tavoitteita.

Suomi ja kaikki EU:n merenrantavaltiot ovat velvoitettuja laatimaan EU:n meristrategiapuitedirektiiviin (2008/56/EY, EUR-Lex) nojalla merialueilleen merenhoitosuunnitelmat. Suomessa merenhoidosta on säädetty laissa vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä (272/2011) ja valtioneuvoston asetuksessa merenhoidon järjestämisestä (980/2011).

Meriympäristön tilaa arvioidaan seuraamalla meriekosysteemiä ja meriympäristöä useilla mittareilla, ja tilasta julkaistaan säännöllisesti arviointiraportteja. Tilan parantamista ja hyvän tilan ylläpitämistä varten on laadittu merenhoidon toimenpideohjelmaa, jonka toteutumista seurataan tiiviisti.

Merenhoitoon liittyvä kansainvälinen yhteistyö Itämeren alueella tapahtuu Itämeren suojelukomissiossa, HELCOM:ssa.

Ympäristöministeriö vastaa merenhoidosta Suomessa yhteistyössä maa- ja metsätalousministeriön ja liikenne- ja viestintäministeriön kanssa. Merenhoitoon osallistuu lukuisia eri viranomaisia ja tutkimuslaitoksia.

Lisätietoja vesienhoidosta

Turo Hjerppe, erityisasiantuntija 
ympäristöministeriö, Luontoympäristöosasto, Vedet ja meret 0295250204  


Juhani Gustafsson, neuvotteleva virkamies 
ympäristöministeriö, Luontoympäristöosasto, Vedet ja meret 0295250338  

Lisätietoja merenhoidosta

Maria Laamanen, ympäristöneuvos 
ympäristöministeriö, Luontoympäristöosasto, Vedet ja meret 0295250359  


Jan Ekebom, neuvotteleva virkamies 
ympäristöministeriö, Luontoympäristöosasto, Vedet ja meret 0295250363  

Ajankohtaista

null Jokihelmisimpukan suojelulle askelmerkit

Jokihelmisimpukan suojelulle askelmerkit

Ympäristöministeriö
22.1.2021 13.31
Tiedote

Jokihelmisimpukan eli raakun suojelun strategia ja toimenpidesuunnitelma on valmistunut. Tavoitteena on, että elinvoimaisia raakkukantoja on koko lajin luontaisella esiintymisalueella ja ne saavuttavat suotuisan suojelun tason. Raakku on erittäin uhanalainen laji, jonka häviämisuhka on ilmeinen.

”Jokihelmisimpukka on Suomen luonnon pitkäikäisin eläinlaji, mutta enää muutamassa joessa se voi hyvin. Suurin osa esiintymistä on häviämässä, joten on korkea aika vahvistaa suunnitelmallisia toimia lajin elvyttämiseksi. Raakku on niin sanottu sateenvarjolaji, jonka elinvoimainen esiintyminen kertoo virtavesiekosysteemin hyvästä tilasta. Siellä missä raakku viihtyy, voi moni muukin virtavesilaji hyvin. Raakku ja vaeltavien lohi- ja taimenkantojen elvyttäminen kulkevat käsi kädessä”, ympäristö- ja ilmastoministeri Krista Mikkonen sanoo.

Raakun suojelun kannalta keskeistä on, että tieto raakkuesiintymistä ja elinympäristön tilasta tarkentuu ja että tieto on toimijoiden ja kansalaisten tiedossa ja saatavilla. Näin laji voidaan ottaa huomioon raakkuun vaikuttavissa toimissa ja valuma-alueiden maankäytössä. Heikentyneitä raakkupuroja ja -jokia tulee kunnostaa, jotta raakun ja sen vaeltavien isäntäkalojen elinympäristöjen tila paranee. Lisäksi on tarpeen lisätä tutkimustietoa raakusta.  

Tavoitetilana elinvoimainen raakkukanta

Strategian ja toimenpideohjelman tavoitteena on, että elinvoimaisia raakkukantoja on koko lajin luontaisella esiintymisalueella ja lajin suotuisan suojelun taso saavutetaan. Raakun suojelu vaatii pitkäjänteisyyttä, joten välitavoitteeksi on asetettu, että nykyiset kannat säilyvät ja heikentyneiden kantojen elinkelpoisuus paranee.

Suunnitelman toteuttaminen edellyttää monien tahojen hyvää yhteistyötä, mihin työryhmätyönä tehty valmisteltu ja lausuntokierroksella saatu myönteinen palaute antavat hyvän pohjan.

Jokihelmisimpukka voi hyvin enää muutamassa joessa

Raakku elää vain virtavesissä ja tarvitsee lisääntymiseen väli-isännäksi taimenen tai lohen. Valtaosa Suomen tunnetuista raakkuesiintymistä sijaitsee nykyisin pohjoisessa Luton, Kemijoen ja Iijoen vesistössä. Etelä-Suomessa laji esiintyy enää muutamassa joessa, ja sen luontainen lisääntyminen on todennäköisesti loppunut useimmissa eteläisissä raakkujoissa. Raakkuyksilöt voivat kuitenkin sinnitellä heikentyneissä elinympäristöissä pitkään, sillä raakku on Suomen luonnon pitkäikäisin eläinlaji: se voi elää yli 200-vuotiaaksi. Raakku on erityisesti suojeltava laji ja se on rauhoitettu jo vuonna 1955.

Raakun taantumisen syitä ovat olleet helmenkalastus, jokien uittoperkaukset, vesivoimarakentaminen sekä metsä- ja maatalouden jokia ja puroja heikentävä kuormitus. Tällä hetkellä raakkuesiintymiä tiedetään olevan jäljellä noin 130:ssa virtavedessä, mutta suurimmassa osassa niistä populaatiot ovat heikentyneet ja raakku on häviämässä. Elinvoimainen ja lisääntymiskykyinen raakkukanta on harvinaisuus. Kartoitusten jatkaminen kuitenkin kannattaa, sillä edellisenäkin kesänä uusia raakkuvirtoja löytyi toistakymmentä.

Lisätietoja:

Raakkutyöryhmän puheenjohtaja, päällikkö Tuula Kurikka, Metsähallitus, p. 0206 395 923, [email protected]

Ympäristöneuvos Esko Hyvärinen, ympäristöministeriö, p. 0295 250 094, [email protected]

Kuva: Panu Oulasvirta