Vapaaehtoiset päästö­kompensaatiot

Mitä vapaaehtoinen päästö­kompensaatio tarkoittaa?

Vapaaehtoisella päästökompensoinnilla tarkoitetaan sitä, että kumotaan tiettyyn päästömäärään liittyvä ilmastohaitta vähentämällä tai sitomalla kompensoitavia kasvihuonekaasupäästöjä vastaava määrä toisaalla.

Vapaaehtoisella kompensoinnilla yritykset, julkisyhteisöt ja kuluttajat voivat hyvittää tai kumota tuottamiansa päästöjä, joita niillä ei ole pakollista velvollisuutta vähentää. Pääasiassa päästökompensaatioita käyttävät organisaatiot, jotka tarvitsevat kompensointia toteuttaakseen ilmastoväittämänsä, kuten hiilineutraaliustavoitteen. Vapaaehtoista ilmastotoimintaa organisaation arvoketjun ulkopuolella (voluntary mitigation action) voidaan kuitenkin tehdä monenlaisten tavoitteiden toteuttamiseksi, jolloin kyse ei ole välttämättä kompensaatiosta.

Hyvä käytäntö on, että vapaaehtoisten ilmastotoimien tekijät ja päästökompensaation käyttäjät panevat etusijalle omat päästövähennystoimet. Kompensaatiota tulisi käyttää vain, jos päästöjä ei pystytä kohtuullisin toimin ja kustannuksin itse välttämään tai vähentämään.

Hiilidioksidipäästöjen vapaaehtoisen kompensoinnin suosio on kasvanut viime vuosina. Kotimaiset vapaaehtoisen kompensaation markkinat ja palveluntarjonta ovat merkittävässä kasvun ja kehittymisen vaiheessa. Palveluiden kysyntää ovat lisänneet yritysten ja muiden organisaatioiden asettamat hiilineutraalisuustavoitteet sekä kuluttajien huoli ilmastonmuutoksesta.

Miten vapaaehtoinen päästökompensaatio toimii?

Hiilidioksidipäästöjen vapaaehtoinen kompensointi tapahtuu yleensä rahoittamalla hankkeita, joissa päästöjä vältetään, tai hankkeita, jotka poistavat tai sitovat suoraan kasvihuonekaasuja ilmakehästä. Hankkeet voivat tuottaa myös muita hyötyjä, kuten lisätä luonnon monimuotoisuutta tai työllisyyttä tai vähentää terveyshaittoja.

Vapaaehtoinen päästökompensaatio on eri asia kuin ekologinen kompensaatio. Ekologisen kompensaation avulla ihmisen toiminnasta luonnon monimuotoisuudelle yhtäällä aiheutunut haitta hyvitetään lisäämällä luonnon monimuotoisuutta toisaalla.

Vapaaehtoinen päästökompensaatio helpottui rahankeräyslain muutoksen myötä vuonna 2021. Rahankeräyslain soveltamisalan ulkopuolelle on rajattu palvelut, joilla kasvihuonekaasupäästöjä kompensoidaan siten, että todennetulla ja lasketulla tavalla vähennetään tai poistetaan kasvihuonekaasuja ilmakehästä tai vältetään niiden pääsemistä ilmakehään. Soveltamisalan ulkopuolelle rajattu vapaaehtoinen päästökompensaatiotoiminta ei edellytä rahankeräyslupaa.

Minkälaista on hyvä päästökompensaatio?

Päästökompensaatioita koskevan tiedon saatavuus ja luotettavuus ovat avainasemassa. Kuluttajien tulee saada luotettavaa tietoa siitä, miten päästöt on kompensoitu ilman kohtuutonta vaivannäköä ja merkittäviä kustannuksia. Kuluttajasuojalain mukaan yritykset eivät saa antaa markkinoinnissaan tai asiakassuhteessa totuudenvastaisia tai harhaanjohtavia tietoja. Tämä koskee myös ympäristöväittämiä, joiden käytölle markkinoinnissa on kaksi pääperiaatetta:

  1. Väitteiden on oltava selviä, täsmällisiä ja ymmärrettäviä, eikä niillä saa johtaa kuluttajia harhaan.
  2. Yrityksellä on oltava näyttöä väittämiensä tueksi.

Hyvän päästökompensaation minimikriteereihin kuuluvat ainakin

  • Lisäisyys: Kompensaatioyksiköt ovat lisäisäisiä verrattuna tavanomaiseen tilanteeseen. Niitä ei siis syntyisi ilman kompensaatiohanketta tai kompensaatioyksiköiden myyntiä. Lisäisyyden arvioinnissa tulee ottaa huomioon nykyiset ja suunnitteilla olevat politiikkatoimet ja sen tulee perustua konservatiivisiin oletuksiin.
  • Vankka laskentamenetelmä: Kompensaatioyksiköiden laskentaan käytetään soveltuvia ja tunnustettuja laskentamenetelmiä, esimerkiksi kansainvälisten tai kansallisten hyvitysstandardien puitteissa kehitettyjä menetelmiä. Niitä ovat esimerkiksi kansainvälisiin kompensaatiostandardeihin kehitetyt laskentamenetelmät. 
  • Vankka perusura: Kompensaatioyksiköt lasketaan ja määritellään suhteessa hyvitysperusuraan, jonka tulee edustaa uskottavaa päästöskenaariota ilman hyvitystoimintaa. Vankan hyvitysperusuran asettaminen edellyttää nykyiset ja suunnitteilla olevat politiikkatoimien ja tavoitteiden huomioimista ja oletusten konservatiivisuutta.
  • Seuranta ja raportointi:  Kompensaatioyksiköitä seurataan (mitataan tai mallinnetaan) toimintakohtaisesti valitun menetelmän mukaisesti, ja tulokset raportoidaan. Kompensaatiotoiminnan tuottaman yksiköiden tulisi olla läpinäkyvästi raportoitu ja siihen liittyvän laskennan tarkistettavissa.
  • Pysyvyys: Päästökompensaatioyksiköiden tulisi olla mahdollisimman pysyviä, lähtökohtaisesti vähintään 100 vuotta (Nurmi, V. & Ollikainen, M. (2019).  Maankäyttösektorin päästövähennykset ja poistot ovat usein lyhyempikestoisia ja esim. hyvitysstandardien puitteissa on kehitetty erilaisia keinoja hallita maankäyttösektorin yksiköiden pysyvyysriskiä, mm. puskureilla ja peruuntumisen korvausvelvollisuudella.
  • Riippumaton todentaminen:  Kompensaatioyksiköiden toteutuminen on todennettavissa, ja todentamisen suorittaa puolueeton kolmas osapuoli hillintätuloksen toteutumisen jälkeen.
  • Läpinäkyvyys: Kompensointihankkeen tuottaman päästövähennyksen, hiilinielun tai hiilivaraston tulisi olla läpinäkyvästi raportoitu ja siihen liittyvän laskennan tarkistettavissa.
  • Ei aiheuta merkittävää haittaa (DNSH-periaate) toteutus ei saa tuottaa merkittäviä negatiivisia ympäristö- tai sosiaalisia vaikutuksia. Hillintätoimi ei saa vaarantaa kestävään kehitykseen liittyviä arvoja, kuten luonnon monimuotoisuutta tai sosiaalisia ja kulttuurisia arvoja. Hankkeen ympäristö- ja sosiaaliset vaikutukset täytyy huomioida hankkeen suunnittelussa
  • Kaksoislaskennan välttäminen: Samaa päästökompensaatioyksikköä ei tule käyttää useampaan kertaan, eikä sitä tulisi laskea hyödyksi useaan eri tavoitteeseen, jos valittu markkinointiväittämä ei sitä mahdollista.  
  • Hiilivuodon välttäminen: Kompensointihankkeen ei tulisi aiheuttaa päästöjen kasvua tai hiilinielun vähenemistä hankkeen ulkopuolella.

Sääntelyä kehitetään tutkimustiedon pohjalta

Ympäristöministeriö on yhdessä muiden ministeriöiden kanssa selvittänyt vapaaehtoisen päästökompensoinnin nykytilannetta ja sen mahdollista roolia ilmastonmuutoksen hillinnässä. Lisäksi on tarkasteltu erilaisia päästövähennysyksiköitä tuottavia hanketyyppejä ja niihin liittyviä kansainvälisiä standardeja, eurooppalaisia kompensaatiojärjestelmiä sekä hankkeiden laadunvarmistusta.

Kotimaisen maankäyttösektorin kompensaatiohankkeita on tutkittu muun muassa maa- ja metsätalousministeriön rahoittamassa hankkeessa. Siinä selvitettiin suomalaisten alan toimijoiden osalta, miten mitataan hiilinielun tai -varastojen lisäykset tai päästövähennykset, miten raportoidaan ja todennetaan, minkälainen vaikutus hankkeilla on ilmastonmuutoksen hillintään ja minkälaisia metodologioita hankkeissa käytetään nielu- ja päästövaikutusten laskentaan.

Ympäristöministeriön vuonna 2021 rahoittamassa Vapaaehtoisten päästökompensaatioiden sääntely -hankkeessa tutkittiin, miten kompensaatiopalveluiden tarjontaa olisi tarpeen säännellä Suomessa. Selvityksessä kartoitettiin, mitä ohjauskeinovaihtoehtoja olisi käytettävissä sekä arvioitiin eri keinojen soveltuvuutta ja vaikutuksia.

Selvityksen mukaan päästökompensaatioiden laatua voitaisiin parantaa merkittävästi informaatio-ohjauksella, kuten koostamalla ohjeistus kompensaation hyvistä käytännöistä ja kriteereistä, joiden noudattamiseen yritykset voisivat vapaaehtoisesti sitoutua. Markkinaan merkittävästi vaikuttavaksi keinoksi katsottiin myös kompensaatiopalveluiden tuottajien vapaaehtoisen rekisterin luominen, joka voisi tuoda luotettavuutta kompensaatioiden ostajille.

Selvityksestä käy ilmi, että uuden kansallisen erillislainsäädännön luominen vapaaehtoiseen kompensaatioon ei nykyisellään ole toteuttamiskelpoinen ohjauskeino. Kansallisissa ratkaisuissa tulee ottaa huomioon kansainvälinen ja EU:n lainsäädäntökehitys sekä sallia ohjauskeinojen joustavuus tulevaisuudessa, kun säännöt kehittyvät. Kansallisia nopeasti vanhentuvia erillisratkaisuja tulee välttää.

Ympäristöministeriön 2022 toteuttamassa hankkeessa tutkittiin vapaaehtoisiin päästökompensaatioihin liittyviä erityiskysymyksiä. Hankkeessa keskityttiin kahteen kokonaisuuteen:

  1. Kaksoislaskentaan liittyvät periaatteelliset, tekniset ja juridiset kysymykset.
  2. Vapaaehtoisten informaatio-ohjauksen keinojen ja vapaaehtoiseen kompensaatioon soveltuvan kansallisen sääntelyn, kuten kuluttajansuojalainsäädännön, suhteeseen.

Selvityksen mukaan vapaaehtoista päästökompensaatiota voidaan toteuttaa eri tavoin ja siten välttää kompensaatioyksiköiden kaksoislaskentaa. EU-lainsäädäntö ei kuitenkaan mahdollista kansallisten mukautusten tekemistä valtioiden kasvihuonekaasupäästöjen laskentaan.

Selvityksen tulosten perusteella kaksoislaskentaa voidaan tällä hetkellä välttää yksinkertaisimmin kiinnittämällä huomioita ilmastoväittämiin. Yritykset ja muut organisaatiot voivat esimerkiksi esittää, että kotimaassa toteutetun hankkeen avulla tuetaan Suomen hiilineutraalisuustavoitetta.

Toinen vaihtoehto yrityksille välttää kaksoislaskentaa on käyttää päästöjen ilmastohaitan kumoamiseen vain sellaisia yksiköitä, joita ei lasketa Suomen tavoitteen saavuttamiseen. Esimerkiksi suoraan ilmasta poistetun hiilidioksidin varastointi ja biohiilen käyttö maanparannusaineena eivät kuulu EU:n tai Suomen tämänhetkisten ilmastotavoitteiden tai laskennan piiriin.

Mahdollisuutena on myös ostaa kaksoislaskennan välttäviä kompensaatioyksiköitä kansainvälisiltä markkinoilta.

Tiedote 30.9.2022: Selvitys: Vapaaehtoisten päästökompensaatioiden kaksoislaskentaa voidaan välttää eri tavoin

Tulossa pelisäännöt kompensaatioiden käyttämiseen

Tehtyjen tutkimusten pohjalta ympäristöministeriössä yhteistyössä muiden ministeriöiden kanssa kehitetään markkinalle parhaiten soveltuvia ohjauskeinoja, joita viedään eteenpäin hankkeiden kautta.

Ohjeistus ilmastotavoitteiden asettamiseen ja vapaaehtoiseen päästökompensointiin

Hankkeessa laaditaan ohjeistus ilmastotavoitteiden asettamiseen ja vapaaehtoiseen päästökompensointiin eli pelisäännöt markkinalle. Ohjeistus tehdään etenkin ilmastoväittämiä esittäville ja vapaaehtoisia päästökompensaatioita käyttäville organisaatioille, mutta myös muille kompensaatiomarkkinoilla toimiville tahoille. Hankkeen tulokset esitellään 1. helmikuuta 2023.

Tiedote 26.8.2022: Vapaaehtoisen päästökompensoinnin suosio kasvussa – uudella hankkeella luodaan pelisäännöt päästöjen hyvittämiselle

Muita meneillään olevia ja tulevia hankkeita

Hiilikompensaatioiden kehityspolkujen vaikutukset - KolKom

Hankkeessa muun muassa selvitetään hiilikompensaatioiden vaikutuksia metsä- ja maataloussektorien tuotantoon ja arvoketjuihin. Hanke on osa Hiilestä kiinni -tutkimus- ja innovaatio-ohjelmaa. Hanke päättyy vuoden 2023 lopussa.

Hiilikompensaatioiden tietopalvelu - HIMA

Hankkeessa tuotetaan hiilikompensaatiosta tietoa jakava palvelu. Hanke päättyy vuoden 2022 lopussa.

Kuntien mahdollisuudet käyttää maankäyttösektorin nettohiilinieluihin perustuvaa kompensointia – KUNTANIELU

Hankkeen päätavoite on luoda kunnille edellytyksiä vahvistaa maankäyttösektorin nettonielua sekä luoda perusta kuntatason kompensaatiotoiminnalle, jolla kunta voi edetä kohti hiilineutraaliutta.
 

Lisää aiheesta

Lisätietoja

Ville Laasonen, erityisasiantuntija 
ympäristöministeriö, Ympäristönsuojeluosasto, Ilmasto 0295250250