Vapaa­ehtoiset hiili­markkinat 

Mitä ovat vapaaehtoiset hiili­markkinat?

Vapaaehtoisten hiilimarkkinoiden suosio on kasvanut viime vuosina. Kotimaiset markkinat ja palveluntarjonta ovat merkittävässä kasvun ja kehittymisen vaiheessa. Palveluiden kysyntää ovat lisänneet yritysten ja muiden organisaatioiden asettamat ilmastotavoitteet, kuten hiilineutraalius, sekä kuluttajien huoli ilmastonmuutoksesta.

Vapaaehtoiset hiilimarkkinat voivat vauhdittaa globaaleja ilmastotalkoita kanavoimalla tukea sellaisille vapaaehtoisille kasvihuonekaasujen päästövähennyksille ja hiilenpoistoille (”hillintätuloksille”), jotka eivät muuten toteutuisi lainkaan tai joihin ei ole tarvittavaa rahoitusta. Ne voivat auttaa kunnianhimoisten ilmastotavoitteiden toteuttamisessa ja ylittämisessä ja siten tasoittaa tietä yhä kunnianhimoisemmille ilmastotoimille. Kaupankäynnin kohteena ovat sertifioidut ilmastoyksiköt, jotka täyttävät vakiintuneet minimikriteerit.

Miten tehdä ilmastotekoja ilmastoyksiköiden avulla?

Vapaaehtoiset ilmastoteot ovat kasvattaneet suosiotaan yritysten ja useiden muiden toimijoiden keskuudessa varsinkin Pariisin sopimuksen solmimisen jälkeen. Vapaaehtoisilta hiilimarkkinoilta on mahdollista ostaa ilmastoyksiköitä, joita käytetään ilmastoväittämien tekemiseen organisaatioiden, tuotteiden ja palveluiden markkinoinnissa. 

Sertifioituihin ilmastoyksiköihin perustuvalle vapaaehtoiselle tuelle on vakiintunut vapaaehtoisilla hiilimarkkinoilla alan toimijoiden luomat kansainväliset ilmastoyksiköiden minimikriteerit, joiden tavoitteena on mm. varmistaa vapaaehtoisten ilmastotekojen tuottama aito, lisäinen, laskettu ja pysyvä ilmastohyöty ja kestävyys. Useat eri kansainväliset, itsenäiset ja kansalliset ohjelmat myöntävät sertifioituja ilmastoyksiköitä tällaiset vakiintuneet minimikriteerit täyttäville hillintätuloksille. 

Vapaaehtoiset ilmastoteot, jotka eivät täytä kaikkia minimikriteerejä, voivat tuottaa tärkeitä ilmasto- ja muita hyötyjä, ja niiden tukeminen on tärkeää ja kannustettavaa. Niitä ei kuitenkaan tulisi käyttää kumoutumisväittämiin, kuten organisaation hiilineutraalius.

Hyvä käytäntö on, että vapaaehtoisten ilmastotoimien tekijät ja ilmastoyksiköiden käyttäjät laittavat etusijalle omat päästövähennystoimensa ja hiilijalanjälkensä pienentämisen. Vapaaehtoisilta hiilimarkkinoilta tulisi hankkia ilmastoyksiköitä vain, jos päästöjä ei pysty omin toimin ja kohtuullisin kustannuksin itse välttämään tai vähentämään. Omia ilmastotoimia voi täydentää tukemalla muiden tahojen sellaisia vapaaehtoisia ilmastotekoja, jotka eivät muuten toteutuisi.

Onko päästökompensaatio enää suositeltava termi?

Vapaaehtoisten hiilimarkkinoiden oikeudelliset ja poliittiset puitteet muokkautuvat tällä hetkellä nopeasti ja useista aiemmin vakiintuneista käsitteistä käydään vilkasta keskustelua. Tämä koskee erityisesti engl. compensation- ja offsetting -termejä, joita on tähän asti käytetty usein synonyymeinä, ja jotka on usein suomennettu päästöjen kompensaatioksi tai hyvittämiseksi. 

Tällä hetkellä ei ole kuitenkaan saavutettu kansainvälistä yhteisymmärrystä, ovatko termit synonyymejä. Varsinkin kompensaatio-sanan käyttö (sekä suomeksi että muilla kielillä) on kirjavaa, ja se voidaan ymmärtää usealla eri tavalla. Siksi kompensaatio-sanan käyttöä ei enää suositella väittämänä. Sama koskee hyvitys-sanan käyttöä, koska sitä on usein käytetty synonyyminä kompensaatiolle.

Vapaaehtoinen ilmastopäästöjen kompensaatio on myös eri asia kuin ekologinen kompensaatio. Ekologisen kompensaation avulla ihmisen toiminnasta luonnon monimuotoisuudelle yhtäällä aiheutunut haitta hyvitetään lisäämällä luonnon monimuotoisuutta toisaalla.

Mitä ilmastoväittämiä tulisi käyttää?

Vapaaehtoisilta hiilimarkkinoilta yksiköitä hankkivat organisaatiot tekevät tavallisesti myös niiden käyttöön liittyviä väittämiä. Tässä esitetyt hyvät käytännöt määrittelevät kaksi väittämätyyppiä: kumoutumisväittämän ja kansallisen ilmastotukiväittämän. 

1. Kumoutumisväittämä tarkoittaa tietyn kohteen tai tahon (organisaatio, tuote, palvelu) päästöistä aiheutuvan ilmastohaitan kumoamista käyttämällä vähintään kyseisiä päästöjä vastaava määrä sellaisia ilmastoyksiköitä, joiden perustana olevia hillintätuloksia ei lasketa mukaan minkään maan ilmastotavoitteen seurantaan ja tilipitoon. Kumoutumisväittämä voi kattaa kohteen tai toimijan päästöt osittain tai kokonaan. Hiilineutraaliusväittämä on kumoutumisväittämä, joka kattaa kohteen päästöt kokonaan.
2. Kansallinen ilmastotukiväittämä tarkoittaa vapaaehtoisten ilmastotekojen tukemista käyttäen ilmastoyksiköitä, joiden perustana olevat hillintätulokset lasketaan mukaan jonkin maan kansallisten ilmastotavoitteiden seurantaan ja tilinpitoon ja jotka siten auttavat kyseisen maan ilmastotavoitteiden saavuttamista. Ilmastotukiväittämä tarkoittaa, että sen esittäjä on vauhdittanut kansallisia ilmastotavoitteita ostamalla minimikriteerit täyttäviä ilmastoyksiköitä. Ilmastotukiväittämän esittäjä ei siis laske yksiköiden hillintätuloksia omien päästöjensä ilmastovaikutuksen kumoamiseen.

Käytettyjen ilmastoyksiköiden osalta on niitä koskevan tiedon saatavuus ja luotettavuus avainasemassa. Kuluttajien tulee saada luotettavaa tietoa siitä, mitä ja miten päästöjä on pyritty kumoamaan ilman kohtuutonta vaivannäköä ja merkittäviä kustannuksia. Kuluttajasuojalain mukaan yritykset eivät saa antaa markkinoinnissaan tai asiakassuhteessa totuudenvastaisia tai harhaanjohtavia tietoja. Tämä koskee myös ympäristöväittämiä, joiden käytölle markkinoinnissa on kaksi pääperiaatetta:

1. Väitteiden on oltava selviä, täsmällisiä ja ymmärrettäviä, eikä niillä saa johtaa kuluttajia harhaan.
2. Yrityksellä on oltava näyttöä väittämiensä tueksi.

Hyvien käytäntöjen mukaiset minimikriteerit yksiköille

Hyvien käytäntöjen mukaiset, vakiintuneet kansainväliset minimikriteerit ovat:

1. Lisäisyys
2. Vankka perusura
3. Vankka laskentamenetelmä
4. Seuranta ja raportointi
5. Pysyvyys
6. Hiilivuodon välttäminen
7. Aitous, riippumaton todentaminen ja sertifiointi
8. Kaksoislaskennan välttäminen
9. Merkittävän haitan välttäminen (DNSH-periaate)

Joissain sertifiointiohjelmissa on lisäksi kriteerinä positiivisten kestävän kehityksen vaikutusten toteutuminen, seuranta, raportointi ja todentaminen.

Lisätietoa minimikriteereistä saa valtioneuvoston julkaisemasta oppaasta vapaaehtoisten hiilimarkkinoiden hyviin käytäntöihin. Opas pyrkii kansainvälisten hyvien käytäntöjen kokoamiseen ja niiden selventämiseen kotimaisessa kontekstissa, jotta kotimaisten hiilimarkkinoiden luotettavuutta voidaan parantaa ja ilmastoväittämiin ja niihin liittyvien ilmastoyksiköiden tuottamiseen liittyvää epävarmuutta voitaisiin välttää.

Kotimaisia hiilimarkkinoita kehitetään tutkimustiedon pohjalta

Ympäristöministeriö on yhdessä muiden ministeriöiden kanssa selvittänyt vapaaehtoisen hiilimarkkinan nykytilannetta ja sen mahdollista roolia ilmastonmuutoksen hillinnässä. Lisäksi on tarkasteltu erilaisia päästövähennysyksiköitä tuottavia hanketyyppejä ja niihin liittyviä kansainvälisiä standardeja, eurooppalaisia järjestelmiä sekä hankkeiden laadunvarmistusta.

Kotimaisen maankäyttösektorin hankkeita on tutkittu muun muassa maa- ja metsätalousministeriön rahoittamassa hankkeessa. Siinä selvitettiin suomalaisten alan toimijoiden osalta, miten mitataan hiilinielun tai -varastojen lisäykset tai päästövähennykset, miten raportoidaan ja todennetaan, minkälainen vaikutus hankkeilla on ilmastonmuutoksen hillintään ja minkälaisia metodologioita hankkeissa käytetään nielu- ja päästövaikutusten laskentaan.

Ympäristöministeriön vuonna 2021 rahoittamassa Vapaaehtoisten päästökompensaatioiden sääntely -hankkeessa tutkittiin, miten kompensaatiopalveluiden tarjontaa olisi tarpeen säännellä Suomessa. Selvityksessä kartoitettiin, mitä ohjauskeinovaihtoehtoja olisi käytettävissä sekä arvioitiin eri keinojen soveltuvuutta ja vaikutuksia.

Selvityksen mukaan vapaaehtoisen hiilimarkkinan laatua voitaisiin parantaa merkittävästi informaatio-ohjauksella, kuten koostamalla ohjeistus markkinan hyvistä käytännöistä ja kriteereistä, joiden noudattamiseen yritykset voisivat vapaaehtoisesti sitoutua. Selvityksestä käy ilmi, että uuden kansallisen erillislainsäädännön luominen vapaaehtoiseen kompensaatioon ei nykyisellään ole toteuttamiskelpoinen ohjauskeino. Kansallisissa ratkaisuissa tulee ottaa huomioon kansainvälinen ja EU:n lainsäädäntökehitys sekä sallia ohjauskeinojen joustavuus tulevaisuudessa, kun säännöt kehittyvät. Kansallisia nopeasti vanhentuvia erillisratkaisuja tulee välttää.

Ympäristöministeriön 2022 toteuttamassa hankkeessa tutkittiin vapaaehtoisiin hiilimarkkinoihin liittyviä erityiskysymyksiä. Hankkeessa keskityttiin kahteen kokonaisuuteen:

1. Kaksoislaskentaan liittyvät periaatteelliset, tekniset ja juridiset kysymykset.
2. Vapaaehtoisten informaatio-ohjauksen keinojen ja vapaaehtoiseen hiilimarkkinaan soveltuvan kansallisen sääntelyn, kuten kuluttajansuojalainsäädännön, suhteeseen.

Selvityksen mukaan vapaaehtoista ilmastoväittämiä voidaan tehdä eri tavoin ja siten välttää ilmastoyksiköiden kaksoislaskentaa. EU-lainsäädäntö ei kuitenkaan mahdollista kansallisten mukautusten tekemistä valtioiden kasvihuonekaasupäästöjen laskentaan.

Selvityksen tulosten perusteella kaksoislaskentaa voidaan tällä hetkellä välttää yksinkertaisimmin kiinnittämällä huomioita ilmastoväittämiin. Yritykset ja muut organisaatiot voivat esimerkiksi esittää, että kotimaassa toteutetun hankkeen avulla tuetaan Suomen hiilineutraalisuustavoitetta.

Toinen vaihtoehto yrityksille välttää kaksoislaskentaa on käyttää päästöjen ilmastohaitan kumoamiseen vain sellaisia yksiköitä, joita ei lasketa Suomen tavoitteen saavuttamiseen. Esimerkiksi suoraan ilmasta poistetun hiilidioksidin varastointi ja biohiilen käyttö maanparannusaineena eivät kuulu tällä hetkellä EU:n tai Suomen ilmastotavoitteiden tai laskennan piiriin.

Mahdollisuutena on myös ostaa kaksoislaskennan välttäviä kompensaatioyksiköitä kansainvälisiltä markkinoilta.

Markkinoiden pelisäännöt julkaistu

Opas vapaaehtoisen hiilimarkkinoiden hyviin käytäntöihin - Vapaaehtoisten ilmastotekojen edistäminen ilmastoyksiköillä

Opas kattaa hyvät käytännöt ilmastoyksiköiden tuottajille, yksiköiden käyttäjille ja yksityisille kuluttajille. Hyviä käytäntöjä tukee taustakartoitus ilmastoväittämien nykytilanteesta Suomessa ja vapaaehtoisia ilmastotekoja ja väittämiä koskevasta lainsäädännöstä. Oppaassa esitetyt hyvät käytännöt ja kansainväliset ohjeistukset perustuvat tilanteeseen kirjoitushetkellä. Kansainväliset ja kansalliset hyvät käytännöt, ohjeet ja sääntely kehittyvät jatkuvasti ja nopeasti.

Hankkeen tulokset esiteltiin 1. helmikuuta 2023. 

Muita meneillään olevia ja tulevia hankkeita

VN TEAS - Vapaaehtoisten ilmastotoimien kehittyvä kansainvälinen viitekehys

Valtioneuvoston rahoittamassa maaliskuussa 2023 alkavassa ja 1,5 vuotta kestävässä hankkeessa tullaakin selvittämään, miten kansallista lainsäädäntöä, ohjeistuksia ja hiilidioksidipäästöjen raportointia tulisi päivittää pidemmällä aikavälillä sekä kansainvälisten sääntelykehikon muutoksien vaikutuksia kansallisiin päästövähennyksiin, kuluttajansuojaan ja yritysten toimintaedellytyksiin.

Hiilikompensaatioiden kehityspolkujen vaikutukset - KolKom

Hankkeessa Linkki toiselle sivustollemuun muassa selvitetään hiilikompensaatioiden vaikutuksia metsä- ja maataloussektorien tuotantoon ja arvoketjuihin. Hanke on osa Hiilestä kiinni -tutkimus- ja innovaatio-ohjelmaa. Hanke päättyy vuoden 2023 lopussa.

Hiilikompensaatioiden tietopalvelu - HIMA

HankkeessaLinkki toiselle sivustolle tuotetaan hiilikompensaatiosta tietoa jakava palvelu. Hanke päättyy vuoden 2022 lopussa.

Kuntien mahdollisuudet käyttää maankäyttösektorin nettohiilinieluihin perustuvaa kompensointia – KUNTANIELU

HankkeenLinkki toiselle sivustolle päätavoite on luoda kunnille edellytyksiä vahvistaa maankäyttösektorin nettonielua sekä luoda perusta kuntatason kompensaatiotoiminnalle, jolla kunta voi edetä kohti hiilineutraaliutta.