Vapaaehtoiset päästökompensaatiot

Mitä vapaaehtoinen päästökompensaatio tarkoittaa?

Vapaaehtoisella päästökompensoinnilla tarkoitetaan sitä, että aiheutettu ilmastohaitta pyritään kumoamaan hyvittämällä tai vähentämällä omia päästöjä vastaava määrä jossain toisaalla.

Vapaaehtoisen päästökompensaatiotoiminnan tarkoituksena on mahdollistaa esimerkiksi matkustamisesta tai hankittavan tuotteen valmistamisesta aiheutuneiden kasvihuonepäästöjen hyvittäminen maksua vastaan. Kompensaatiota voidaan käyttää täydentävänä keinona vain silloin kun oman toiminnan tehokkuuden parantaminen ei riitä hiilineutraaliuden saavuttamiseksi.

Vapaaehtoisia kompensaatioita voivat ostaa hiilineutraaliutta tavoittelevat kansalaiset, yritykset ja organisaatiot.

Miten vapaaehtoinen päästökompensaatio toimii?

Hiilidioksidipäästöjen vapaaehtoinen kompensointi tapahtuu yleensä rahoittamalla sellaisia hankkeita, joissa päästöjä vältetään, tai hankkeita, jotka poistavat suoraan kasvihuonekaasuja ilmakehästä.

Päästöjen vähentämisen lisäksi rahoitettavat hankkeet voivat tuottaa myös muita hyötyjä, kuten lisätä luonnon monimuotoisuutta tai työllisyyttä tai vähentää terveyshaittoja.

Vapaaehtoiset päästökompensaatiot ovat eri asia kuin ekologinen kompensaatio. Ekologisen kompensaation avulla ihmisen toiminnasta luonnon monimuotoisuudelle yhtäällä aiheutunut haitta hyvitetään lisäämällä luonnon monimuotoisuutta toisaalla.

Millaista on hyvä päästökompensaatio?

Kompensointipalvelujen käyttäjien näkökulmasta päästökompensaatioita koskevan tiedon saatavuus ja luotettavuus ovat tärkeitä. Kuluttajien tulisi saada luotettavaa tietoa kompensaation taustalla olevasta päästövähennyksestä ja sen laatuun vaikuttavista tekijöistä ilman kohtuutonta vaivannäköä ja merkittäviä kustannuksia.

Hyvä päästökompensaatio on sellaista, jossa huomioidaan ainakin seuraavat näkökulmat:

  • Lisäisyys: Päästövähennys, hiilinielu tai hiilivarasto on lisäinen verrattuna tavanomaiseen tilanteeseen. Se ei siis syntyisi ilman kompensaatiohanketta tai kompensaatioyksiköiden myyntiä.
  • Laskentametodologia: Päästövähennysten, hiilinielujen tai hiilivarastojen laskentaan käytetään kompensaatiohankkeisiin soveltuvia ja tunnustettuja laskentamenetelmiä. Tällaisia ovat esimerkiksi kansainvälisiin kompensaatiostandardeihin kehitetyt laskentamenetelmät.
  • Mittaus ja raportointi: Päästövähennys, hiilinielu tai hiilivarasto mitataan tai mallinnetaan hankekohtaisesti käytettävän tieteellisen menetelmän mukaisesti, ja tulos raportoidaan.
  • Riippumaton todentaminen: Päästövähennyksen, hiilinielun tai hiilivaraston toteutuminen on todennettavissa, ja todentamisen suorittaa puolueeton kolmas osapuoli.
  • Pysyvyys: Päästövähennyksen, hiilinielun tai hiilivaraston pitäisi olla mahdollisimman pysyvä, lähtökohtaisesti vähintään 100 vuotta. Maankäyttösektorilla osa hankkeista on lyhyempiä, jolloin pysyvyysriskin vähentämiseksi voidaan käyttää mm. ylimääräisiä kompensaatioita.
  • Läpinäkyvyys: Kompensointihankkeen tuottaman päästövähennyksen, hiilinielun tai hiilivaraston tulisi olla läpinäkyvästi raportoitu ja siihen liittyvän laskennan tarkistettavissa.
  • Kaksoislaskennan välttäminen: Samaa päästövähennystonnia ei tule käyttää useampaan kertaan, eikä sitä tulisi laskea hyödyksi useaan eri tavoitteeseen.  
  • Hiilivuodon välttäminen: Kompensointihankkeen ei tulisi aiheuttaa päästöjen kasvua tai hiilinielun vähenemistä hankkeen ulkopuolella.

Sääntelyä kehitetään tutkimustiedon pohjalta

Hiilidioksidipäästöjen vapaaehtoisen kompensoimisen eli hyvittämisen suosio on kasvanut viime vuosina. Myös Suomeen on perustettu lukuisia yrityksiä, joiden tarkoituksena on tarjota vapaaehtoisia päästökompensaatioita. Parhaillaan selvitetään, minkälaista sääntelyä kompensaatiotoiminta tarvitsee, jotta pelisäännöt ovat selvät sekä kompensaatioita tarjoaville että niitä ostaville.

Rahankeräyslakia päivitetään

Sisäministeriössä valmistellaan parhaillaan rahankeräyslain päivitystä. Sen tarkoituksena on, että vapaaehtoiset päästökompensaatiopalvelut rajattaisiin rahankeräyslain soveltamisalan ulkopuolelle.

Jatkossa vapaaehtoinen päästökompensaatiotoiminta ei edellyttäisi rahankeräyslupaa ja päästökompensaatioita tarjoavat toimijat olisivat yhdenvertaisessa asemassa.

Sääntelytarvetta selvitetään

Ympäristöministeriössä on käynnissä selvityksiä vapaaehtoisten päästökompensaatioiden sääntelyn nykytilasta ja tarpeista jatkossa. Ympäristöministeriö rahoitti Suomen ympäristökeskuksen hanketta, jossa luotiin kokonaisnäkemys päästökompensaatioiden käytön nykytilanteesta ja tarjottujen päästövähennysyksiköiden hyväksyttävyydestä.

Toisessa ympäristöministeriön rahoittamassa hankkeessa selvitetään tarkemmin, minkälaista sääntelytarvetta vapaaehtoisiin päästökompensaatiopalveluihin kohdistuu. Hankkeen aikana selvitetään eri sääntelyvaihtoehtoja ja päädytään ehdottamaan tarkoituksenmukaisimmaksi osoittautuvaa ratkaisua tai niiden yhdistelmää. Hanke valmistuu kesällä 2021.

Selvitysten pohjalta on tarkoitus päättää sääntelykehikosta, jota tarvitaan vapaaehtoisten päästökompensaatioiden luotettavuuden varmistamiseen.

Kotimaisen maankäyttösektorin hankkeita on jo tutkittu

Kotimaisen maankäyttösektorin kompensaatiohankkeita tutkittiin maa- ja metsätalousministeriön rahoittamassa hankkeessa. Siinä selvitettiin, miten hiilinielun tai -varastojen lisäykset tai päästövähennykset mitataan, raportoidaan ja todennetaan, millainen vaikutus hankkeilla on ilmastonmuutoksen hillintään ja millaisia metodologioita hankkeissa käytetään nielu- ja päästövaikutusten laskentaan.

Lisäksi on tehty kansainvälinen vertailu muista maankäyttösektorin kompensaatiojärjestelmistä ja miten niitä ohjataan sääntelyllä tai muulla ohjauksella eri maissa.

Lisää aiheesta

Lisätietoja

Ville Laasonen, erityisasiantuntija 
ympäristöministeriö, Ympäristönsuojeluosasto, Ilmasto 0295250046