Usein kysyttyjä kysymyksiä tiettyjen muovituotteiden ympäristövaikutusten vähentämistä koskevasta direktiivistä

Mikä on direktiivin tavoite?

Tavoitteena on vähentää muoviroskan määrää ympäristössä, etenkin merenrannoilla sekä edistää kiertotaloutta ja yhtenäistää tuotesääntelyä EU:n sisämarkkinoilla.

Mitä muovituotteita direktiivi koskee? Mikä on muovituote?

Direktiivi koskee tiettyjä direktiivissä nimenomaisesti lueteltuja kertakäyttöisiä muovituotteita, kaikkia muovia sisältäviä kalastusvälineitä ja kaikkia oxo-hajoavaa muovia sisältäviä tuotteita. Direktiivistä käytetään usein nimitystä kertakäyttömuovidirektiivi tai SUP- direktiivi (joka tulee sanoista single use plastic), vaikka se koskee myös muita muovituotteita kuin kertakäyttömuovituotteita.

Direktiivin soveltamisen kannalta keskeisiä määritelmiä ovat muovin ja kertakäyttöisen muovituotteen määritelmät. Niiden perustella määräytyy se, kuuluuko tuote direktiivin soveltamisalaan vai ei. Niitä koskeva komission ohjeistus (guidelines) julkaistiin kesäkuussa 2021.

Miten muovi on määritelty direktiivissä?

Direktiivissä muovilla tarkoitetaan REACH-asetuksen (Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus 1907/2006 kemikaalien rekisteröinnistä, arvioinnista, lupamenettelyistä ja rajoituksista) mukaisesta polymeeristä koostuvaa materiaalia, johon on saatettu lisätä lisäaineita tai muita materiaaleja ja joka soveltuu lopputuotteen päärakenneosaksi, lukuun ottamatta luonnonpolymeerejä, joita ei ole kemiallisesti muunneltu. 

Muovin määritelmässä keskeisiä asioita ovat siten: mitä tarkoitetaan polymeerillä, luonnonpolymeerillä, jota ei ole kemiallisesti muunneltu sekä soveltumisella lopputuotteen päärakenneosaksi. Muun muassa näitä keskeisiä käsitteitä on selvennetty komission ohjeistuksessa (Guidelines), joka julkaistiin kesäkuun alussa  2021.

Luonnonpolymeerin katsotaan syntyvän luonnossa tapahtuvassa polymerisaatiossa. Toisin sanoen keinotekoisissa ja teollisissa käymisprosessien biosynteeseissä syntyvät polymeerit, kuten PHA (polyhydroksialkanoaatit) eivät olisi luonnon polymeerejä. 

Ei kemiallisesti muunnellun käsitteessä kriteerinä käytetään alku- ja lopputuotteen vertailua, joten regeneroitua selluloosaa ei katsota kemiallisesti muunnelluiksi. Tällöin esimerkiksi viskoosi ja lyocell sekä selluloosakalvot eivät ole SUP-direktiivin tarkoittamaa muovia ja ne jäävät SUP-direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle. Selluloosa-asetaatti sen sijaan katsotaan kemiallisesti muunnelluksi ja muoviksi, koska tuotantoprosessin aikana tapahtuneet muutokset säilyvät lopputuotteessa. Toisaalta esimerkiksi puusta ja viljasta mekaanisesti eroteltu selluloosa ja ligniini eivät sisältyisi muovin määritelmään.

Edellisten lisäksi muovin määritelmä edellyttää polymeerin soveltumista tuotteen päärakenneosaksi. Tällä tarkoitetaan polymeerin toiminnallista ominaisuutta tuotteessa, onko se tarpeen tuotteen aiottua käyttötarkoitusta varten, kuten kykyä eristää vettä tai rasvaa. Esimerkiksi muovipinnoitetut paperi- ja kartonkituotteet, kuten kartonkiset juomamukit sekä maito- ja mehutölkit, katsottaisiin osittain muovista tehdyiksi tuotteiksi ja olisivat siten direktiivin soveltamisalassa. Muovin osuudella (pitoisuudella) muihin valmistusmateriaaleihin verrattuna ei olisi merkitystä. 

Mitä direktiivissä tarkoitetaan kertakäyttöisellä muovituotteella?

Kertakäyttöisellä muovituotteella tarkoitetaan tuotetta, joka on tehty osittain tai kokonaan muovista, ja jota ei ole suunniteltu tai saatettu markkinoille kestämään useita käyttökertoja elinkaarensa aikana uudelleen täytettynä tai uudelleen alkuperäiseen tarkoitukseen käytettynä. 

Kertakäyttöisellä elintarvikepakkauksella tarkoitetaan pakkausta, jossa säilytettävät elintarvikkeet ovat tarkoitettu syötäväksi välittömästi ilman lisävalmistusta suoraan astiasta. Kertakäyttöiseksi ei kuitenkaan katsota elintarvikepakkauksia, jossa ruokaa on enemmän kuin yksi annos tai yhden annoksen elintarvikepakkauksia, jotka myydään osana yksikköä, jossa on useampi yhden annoksen pakkaus. 

Juomapakkausten osalta direktiivi koskee tilavuudeltaan enintään kolmen litran juomapakkauksia. 

Mitä vaatimuksia muovituotteille on direktiivissä?

Direktiivi edellyttää sen soveltamisalaan kuuluville tuotteille tuoteryhmästä riippuen eri toimia: kulutuksen vähentämistä, tuotekieltoja, tuotteiden ominaisuuksiin liittyviä vaatimuksia, merkintävaatimuksia, erilliskeräysvaatimuksia, laajennettua tuottajavastuuta, kuluttajavalistusta sekä tiedonkeruuta ja EU-raportointia. 

Kulutusta vähennettävä kansallisen tavoitteen mukaisesti vuosien 2022-2026 välisenä aikana

  • Seuraavat kertakäyttöiset muovituotteet:
    • juomamukit (ml. korkit ja kannet)
    • yhden annoskoon syömävalmiin ruoan elintarvikepakkaukset

Markkinoille saattaminen kielletään eli tuotekiellot

Tuotteen markkinoille saattaminen kiellettyä 3.7.2021 alkaen. (Sovelletaan kansallisesti vasta 23.8.2021 alkaen, eli eräitä muovituotteita koskevan valtioneuvoston asetuksen 771/2021 voimaantulopäivästä.) Tuotekieltojen piiriin kuuluvat seuraavat tuotteet: 

  • kaikki oxo-hajoavaa muovia sisältävät tuotteet
  • seuraavat kertakäyttöiset muovituotteet: 
    • muoviset aterimet, lautaset
    • muut kuin lääkelaitedirektiivien soveltamisalaan kuuluvat pillit
    • paisutetusta*  polystyreenistä valmistetut mukit ja juomapakkaukset (ml. korkit ja kannet) ja yhden annoskoon syömävalmiin ruoan elintarvikepakkaukset
    • muut kuin lääkelaitedirektiivien soveltamisalaan kuuluvat vanupuikot
    • juomien sekoitustikut, ilmapallojen varret 

*) Direktiivin suomenkielisessä versiossa käytetään termiä ” vaahdotettu”. Termi on virheellinen ja sen tulisi olla ”paisutettu”. Termin korjaamiseksi on tehtävä oikaisupyyntö direktiivin suomenkielisen version muuttamiseksi.

Tuotteiden ominaisuuksia koskevat vaatimukset

  • Korkkien kiinnipysymistä koskeva vaatimus 3.7.2024 alkaen
    • Koskee kaikkia enintään 3 litran muovisia juomapakkauksia, mukaan lukien yhdistelmämateriaalipakkaukset, kuten kartonkiset maito- ja mehutölkit
    • Muovista valmistetun korkin pysyttävä kiinni juomapakkauksen käyttövaiheen ajan.
  • Kierrätysmuovin osuutta koskeva vaatimus vuodesta 2025 ja vuodesta 2030 alkaen
    • Koskee enintään 3 litran muovisia juomapulloja niiden korkit ja kannet mukaan lukien
    • PET-muovipulloissa oltava vähintään 25 % kierrätysmuovia vuodesta 2025 alkaen ja 
    • kaikissa muovipulloissa vähintään 30 % kierrätysmuovia vuodesta 2030 alkaen suhteutettuna kaikkiin jäsenvaltiossa markkinoille saatettuihin vastaaviin pulloihin.

Merkintävaatimukset

Tuotteeseen tai sen pakkaukseen lisättävä roskaantumista ehkäisevät direktiivissä säädetyt ja komission täytäntöönpanoasetuksessa (EU) 2020/2151 vahvistetut merkinnät 3.7.2021 alkaen. (Sovelletaan kansallisesti vasta 23.8.2021 alkaen, eli eräitä muovituotteita koskevan valtioneuvoston asetuksen 771/2021 voimaantulopäivästä.) Merkintävaatimusten piiriin kuuluvat seuraavat kertakäyttöiset muovituotteet:

  • terveyssiteet, tamponit, tamponin asettimet,
  • kosteuspyyhkeet,
  • suodattimelliset tupakkatuotteet ja suodattimet,
  • juomamukit

Laajennettu tuottajavastuu

Muovia sisältävien kalastusvälineiden tuottajia ja tiettyjen kertakäyttöisten muovituotteiden tuottajia koskee direktiivin mukaan tuottajavastuu, jonka sisältö on hieman erilainen eri tuoteryhmille. Kaikkia tuoteryhmiä koskee kuitenkin kustannusvastuu valistuksen sekä tiedonkeruun ja EU-raportoinnin kustannuksista. Seuraavassa selostetaan direktiivin edellyttämän laajennetun tuottajavastuun sisältöä ja aikatauluja  tuoteryhmäkohtaisesti:

  • kaikki muovia sisältävät kalastusvälineet
    • jätelain 46 §:n mukainen erilliskeräystä edellyttävä jätehuollon järjestämis- ja kustannusvastuu
    • kustannusvastuu valistuksesta
    • kustannusvastuu tiedonkeruusta ja EU- raportoinnista
    • aikataulu: 31.12.2024 alkaen, ensimmäinen 13 artiklan mukainen raportointikausi kuitenkin jo 2022  

Tarkemmin asiasta kohdassa ”Miten direktiivi koskee muovia sisältäviä kalastusvälineitä?”

  • kertakäyttöisiin muovituotteisiin kuuluvat yhden annoskoon syömävalmiin ruuan elintarvikepakkaukset joustavasta materiaalista valmistetut kääreet, juomapakkaukset, kevyet muoviset kantokassit, juomamukit (ml. kannet ja korkit)
    • jätelain 46 §:n mukainen erilliskeräystä edellyttävä jätehuollon järjestämis- ja kustannusvastuu
    • kustannusvastuu tietyistä jätehuoltotoimista sekä jätteenkeräysinfrasta eräillä yleisillä alueilla; käytännössä kyse on roska-astioiden järjestämisestä, sekä niihin kerätyn jätteen kuljetuksesta ja käsittelystä
    • kustannusvastuu roskaantumisen siivoamisesta eräillä yleisillä alueilla
    • kustannusvastuu valistuksesta
    • kustannusvastuu tiedonkeruusta ja EU-raportoinnista
    • aikataulu: ennen 4.2.2018 perustettujen tuottajavastuujärjestelmien piiriin kuuluvien tuotteiden osalta 5.1.2023 alkaen, muiden tuotteiden osalta 31.12.2024 alkaen
  • kertakäyttöisiin muovituotteisiin kuuluvat ilmapallot ja kosteuspyyhkeet
    • kustannusvastuu roskaantumisen siivoamisesta eräillä yleisillä alueilla
    • kustannusvastuu valistuksesta
    • kustannusvastuu tiedonkeruusta ja EU-raportoinnista
    • aikataulu: 31.12.2024 alkaen
  • kertakäyttöisiin muovituotteisiin kuuluvat tupakkatuotteet ja suodattimet
    • kustannusvastuu tietyistä jätehuoltotoimista sekä jätteenkeräysinfrasta eräillä yleisillä alueilla, mukaan lukien erillisten tupakkaroskisten järjestäminen; käytännössä kyse on roska-astioiden järjestämisestä, sekä niihin kerätyn jätteen kuljetuksesta ja käsittelystä
    • kustannusvastuu roskaantumisen siivoamisesta eräillä yleisillä alueilla
    • kustannusvastuu valistuksesta
    • kustannusvastuu tiedonkeruusta ja EU- raportoinnista
    • aikataulu: 5.1.2023 alkaen, ensimmäinen 13 artiklan mukainen raportointikausi 2023 

Muovipullojen erilliskeräysvaatimus

Koskee enintään 3 litran muovisia juomapulloja (sekä pantillisia että pantittomia) niiden korkit ja kannet mukaan luettuna

  • Vuonna 2025 muovipulloista on erilliskerättävä vähintään 77 % ja
  • vuonna 2029 vähintään 90 % suhteutettuna kyseisenä vuonna markkinoille saatettujen pullojen määrään.

Kuluttajavalistus

Tuotteista aiheutuvan roskaantumisen vähentämiseksi järjestettävä kuluttajavalistusta.  Kuluttajavalistuksen piiriin kuuluvat seuraavat tuotteet:

  • kaikki muovia sisältävät kalastusvälineet
  • seuraavat kertakäyttöiset muovituotteet:
    • yhden annoskoon syömävalmiin ruoan elintarvikepakkaukset
    • joustavasta materiaalista valmistetut kääreet
    • juomamukit (ml. korkit ja kannet)
    • juomapakkaukset (max 3 litraa)
    • juomapullot 
    • terveyssiteet, tamponit ja tamponin asettimet
    • kosteuspyyhkeet
    • tupakkatuotteet ja suodattimet

Lähes kaikki kuluttajavalistuksen piiriin kuuluvat tuotteet ovat myös laajennetun tuottajavastuun piirissä. Näin ollen kuluttajavalistuksen soveltaminen alkaa niiden osalta sitä mukaan, kuin niitä koskevan laajennetun tuottajavastuusääntelyn soveltaminen alkaa. 

Missä aikataulussa direktiivin vaatimukset toteutetaan Suomessa? Miksi valmistelu on viivästynyt?

Direktiivi tulisi saattaa osaksi kansallista lainsäädäntöä viimeistään kesällä 2021. Työ on viivästynyt muun muassa sen vuoksi, että se tarvitsee tuekseen lukuisan joukon komission ohjeita ja täytäntöönpanosäädöksiä. Ne eivät ole valmistuneet direktiivissä säädetyssä aikataulussa. Esimerkiksi muovin ja muovituotteiden määrittelyyn liittyvät komission ohjeet (quidelines) julkaistiin kesäkuussa 2021, vaikka ne olisi direktiivin mukaan pitänyt antaa jo heinäkuussa 2020. 

Työ on viivästynyt myös sen vuoksi, että samanaikaisesti SUP- direktiivin täytäntöönpanon kanssa on valmisteltu myös EU:n jätesäädöspaketin täytäntöönpanoa. SUP- direktiivin täytäntöönpanon edellyttämiä muutoksia ei ole voitu tehdä jätelakiin ennen kuin EU:n jätesäädöspaketin edellyttämät jätelain muutokset on saatu voimaan. EU:n jätesäädöspaketin täytäntöönpano puolestaan viivästyi vuodella. 

Tuotekieltoja ja merkintävaatimuksia koskevat lakimuutokset (lähinnä ns. valtuussäännöksen muutos)  ja Tukesin valvontatoimivaltuus on kuitenkin jo sisällytetty EU:n jätesäädöspaketin täytäntöön panemiseksi laadittuun jätelain ja eräiden muiden lakien muuttamista koskevaan hallituksen esitykseen (HE 40/2021 vp). Mainitun esityksen mukainen jätelain muutoslaki (714/2021) saatiin voimaan vasta 19.7.2021. Jätelain muutoslaki sisältää valtuussäännöksen, jonka nojalla on 19.8.2021 annettu valtioneuvoston asetus tuotekieltoihin ja merkintävaatimuksiin liittyvistä yksityiskohtaisista vaatimuksista.  Kyse on eräitä muovituotteita koskevasta  valtioneuvoston asetuksesta, joka tulee voimaan 23.8.2021 alkaen eli hieman myöhässä direktiivin edellyttämästä aikataulusta (joka oli 3.7.2021).

Muista SUP-direktiivin edellyttämistä lakimuutoksista laaditaan heti perään uusi jätelain muuttamista koskeva hallituksen esitys. Se on tarkoitus lähettää lausunnoille lokakuussa 2021 ja antaa eduskunnalle kevätkaudella 2022.  Lisäksi tarvitaan lakitason vaatimuksia täydentävää asetustason sääntelyä. 

Kulutuksen vähentämistä koskevia toimia on tarkoitus panna toimeen vapaaehtoisella green deal -sopimuksella toimialojen ja ympäristöministeriön välillä. Lisäksi valtionhallintoa sitovat kulutuksen vähennystoimet on tarkoitus sisällyttää valtakunnalliseen jätesuunnitelmaan, jonka päivitys on käynnissä (tavoitteena on saada päivitys toteutettua vuoden 2021 aikana). Green deal -sopimus on tarkoitus allekirjoittaa syksyn 2021 aikana. 

Miten suuri ongelma merenrantojen muoviroskat ovat EU:ssa ja Suomessa?

EU:n alueella merenrannoilta löytyvistä roskista noin 80 prosenttia on muovia. Ympäristöministeriön teettämän direktiivin toimeenpanon vaihtoehtoja koskeneen selvityksen mukaan Suomen merien rantaroskan koostumus eroaa merkittävällä tavalla EU:n keskimääräisestä rantaroska-koostumuksesta. SUP-direktiivin täytäntöönpanon myönteiset ympäristövaikutukset jäävät siten Suomessa arviolta vähäisemmiksi kuin useissa muissa Euroopan maissa, koska jo nykyisin Suomessa valtaosa SUP-direktiivin soveltamisalaan kuuluvista muovituotteista päätyy jätehuollon piiriin ja hyödynnettäväksi.

Selvityksen mukaan kaikki direktiivissä luetellut tuotteet, kuten ilmapallot ja terveyssiteet, eivät ole Suomessa yleisiä rantaroskia. Sen sijaan merenrannoiltamme löytyy paljon SUP- direktiivin piiriin kuuluvia tupakantumppeja sekä SUP-direktiivin piiriin kuulumattomia styrox- ja polyuretaanieristeitä. Myös SUP-direktiivin piiriin kuuluvia yhden annoskoon syömävalmiin ruuan elintarvikepakkauksia ja joustavasta materiaalista valmistettuja kääreitä sekä juomamukeja löytyy jonkun verran.

Onko Suomen mahdollista lieventää direktiivin vaatimuksia? Missä asioissa Suomella on kansallista joustovaraa ja miten Suomi hyödyntää tätä mahdollisuutta?

Suomen on toteutettava suurin osa direktiivin vaatimuksista sellaisenaan, esimerkiksi tuotteiden myyntikiellot, tuotteiden merkintävaatimukset   ja tuotesuunnittelua koskevat vaatimukset. Joissakin vaatimuksissa Suomella on liikkumavaraa. Eniten liikkumavaraa on kulutuksen vähennystoimissa. Niissä kukin jäsenvaltio voi määritellä toimet kulutuksen kunnianhimoisen ja pysyvän vähentämisen saavuttamiseksi haluamallaan tavalla ja samalla myös määritellä tavoitellun kulutuksen vähentämisen oman tilanteensa mukaisesti.  

Vapaaehtoinen green deal -sopimus, jolla kansallisia vähennystoimia on tarkoitus osin toimeenpanna, mahdollistaa esimerkiksi tiedonkeruun ennen kansallisten vähennystavoitteiden asettamista, sekä yritysten toimien kohdentamisen joustavammalla tavalla niiden vaikuttavuus huomioiden. Tämä luo huomattavaa joustoa verrattuna toimien toteuttamiseen lainsäädännön kautta. Direktiivin asettamat vähimmäisvaatimukset on kuitenkin täytettävä. 

Direktiivin mukainen tuottajan määritelmä mahdollistaa kansalliset valinnat sen suhteen, mitkä toimijat määritellään uusien tuottajavastuullisten tuotteiden tuottajiksi. Tarkoitus on, että tuottajiksi määritellään tuotteiden valmistaja tai maahantuoja, kuten jätelain tuottajamäärittelyä koskevassa sääntelyssä jo nykyisin on pääsääntönä.

Lisäksi laajennetun tuottajavastuun käytännön toteuttamisessa on liikkumavaraa, kunhan direktiivin mukaiset vähimmäisvaatimukset toteutuvat. Liikkumavaraa on esimerkiksi muovia sisältävän kalastusvälinejätteen erilliskeräysverkoston määrittelyssä. Suomi voi myös itse määritellä mitkä yleiseen käyttöön tarkoitetut alueet kuuluvat direktiivin edellyttämän tiettyjä kertakäyttömuovituotteiden tuottajia koskevan kustannusvastuun piiriin ja määritellä minkälaisella mekanismilla kustannusvastuu käytännössä toteutetaan.

Miksi ja mitä direktiivissä säädetään juomapakkausten korkeista?

Direktiivin mukaan juomapakkausten korkkien on pysyttävä muovipulloissa kiinni pullon käytön ajan, jotta korkit eivät jäisi roskaamaan luontoa. Pullon korkit ovat kymmenen yleisimmän muoviroskan joukossa Euroopassa. Suomessa juomapakkauksiin kuuluvien juomapullojen korkit päätyvät pääosin pullojen mukana palautusautomaatteihin ja muovipullojen palautusaste on Suomessa jo nyt 90 prosenttia, joten tilanne on niiden osalta jo valmiiksi hyvä. 

Komissio on direktiivin sääntelyn mukaisesti pyytänyt eurooppalaista standardisointijärjestöä laatimaan teknisen standardin, joka liittyy korkkien kiinnipysymisen vaatimukseen. 

Direktiivin täytäntöönpanon aikana on tuotu esiin, että korkkien kiinnipysymistä koskeva vaatimus voisi pahimmillaan johtaa siihen, että esimerkiksi juomapullojen palautusautomaattilinjastoja tulisi laajamittaisesti uusia. Edellä mainitun teknisen standardin valmistelun yhteydessä on kuitenkin tehty testejä, joiden mukaan nykyiset palautuslinjastot toimisivat myös pulloilla, joiden korkit täyttäisivät kiinni pysymisen vaatimuksen. Tällä hetkellä vaikuttaa siis siltä, että suuria ongelmia ei ko. palautuslinjastojen osalta olisi tulossa. Vaikutukset tuotantolinjoihin ja kuljetuskennostoihin on vielä epäselvää ja niiden osalta vaikutuksia tulee täytäntöönpanon valmistelun ja tuotekehittelyn edetessä arvioida erikseen.

Minkälaisia juomamukeja direktiivi koskee?

Direktiivin soveltamisalaan kuuluvat sekä kokonaan että osittain muoviset juomamukit (ja niiden korkit ja kannet). Tämä tarkoittaa, että myös kartonkiset juomamukit, joissa on ohut muovipinnoite, ovat direktiiviin soveltamisalaan kuuluvia kertakäyttöisiä muovituotteita. Toistaiseksi kertakäyttöiselle muoviselle tai muovia sisältävälle juomamukille ei ole kosteutta kestävää muovitonta vaihtoehtoa. Katso myös kohta ”Mikä on muovituote?” 

Kuka on velvollinen antamaan kuluttajavalistusta ja miten se järjestetään? 

Direktiivin edellyttämä kuluttajavalistus tullaan säätämään kansallisesti tuottajien järjestämis- ja kustannusvastuun piiriin eli osaksi tuottajavastuuta. Tämä tarkoittaa, että tuottajat saavat vapaat kädet järjestää direktiiviin edellyttämän roskaantumisen vähentymiseen tähtäävän kuluttajavalistuksen. Kuluttajavalistuksen sisällön on kuitenkin täytettävä direktiivissä säädetyt yksityiskohtaiset vaatimukset. Tuottajille tullaan säätämään velvollisuus toimittaa vuosittain tiedot järjestämästään kuluttajavalistuksesta tuottajavastuun valtakunnallisena valvontaviranomaisena toimivalle Pirkanmaan ELY-keskukselle.

Miten toteutetaan tiettyjen kertakäyttöisten muovituotteiden tuottajia koskeva kustannusvastuu tietyistä jätehuoltotoimista ja jätteenkeräysinfrasta sekä roskaantumisen siivoamisesta eräillä yleisillä alueilla?

Direktiivin edellyttämä kustannusvastuu kustannustehokkaasti toteutetuista tietyistä jätehuoltotoimista ja jätteenkeräysinfrasta eräillä yleisillä alueilla koskee seuraavia kertakäyttöisiä muovituotteita: yhden annoskoon syömävalmiin ruoan elintarvikepakkaukset, joustavasta materiaalista valmistetut kääreet, juomapakkaukset, kevyet muoviset kantokassit, juomamukit (ml. kannet ja korkit), tupakkatuotteet ja suodattimet 

Direktiivin edellyttämä kustannusvastuu kustannustehokkaasti toteutetusta roskaantumisen siivoamisesta eräillä yleisillä alueilla koskee seuraavia kertakäyttöisiä muovituotteita: yhden annoskoon syömävalmiin ruoan elintarvikepakkaukset, joustavasta materiaalista valmistetut kääreet, juomapakkaukset, kevyet muoviset kantokassit, juomamukit (ml. kannet ja korkit), tupakkatuotteet ja suodattimet, ilmapallot ja kosteuspyyhkeet 

Kustannusvastuu koskisi sellaisia yleiseen käyttöön tarkoitettuja alueita, joilla kunnat ovat velvollisia toteuttamaan kustannusvastuun piiriin kuuluvat toimet kadun ja eräiden yleisten alueiden kunnossa- ja puhtaanapidosta annetun lain (669/1978) sekä jätelain 76 §:n ja 74 §:n nojalla. Tällaisia alueita ovat mm. kaavoitetuilla alueilla sijaitsevat katualueet sekä yleiset alueet kuten torit, puistot, leikkikentät ja virkistysalueet. Virkistysalueita, mm. uimarantoja ja vaikkapa ulkoilureittejä, jotka ovat kuntien jätehuolto- ja siivousvastuulla, sijaitsee myös asemakaavoitettujen alueiden ulkopuolella.

Kustannusvastuun toteuttamiseksi tullaan määrittelemään korvaukset, jotka tuottajat maksavat kunnille. Tämän korvausmekanismin suunnittelu on käynnissä ja se edellyttää mm. käytännössä edellä mainituilla alueilla tehtäviä roska-astioihin kerättyjen ja maasta siivottujen roskien koostumusselvityksiä. Kustannusvastuu on direktiivissä rajattu kustannustehokkaasti toteutettuihin toimiin.

Miten lääkelaitedirektiivien soveltamisalaan kuuluvat sallitut vanupuikot ja pillit erotetaan tuotekieltojen piiriin kuuluvista vanupuikoista ja pilleistä?

Lääkelaitedirektiivien soveltamisalaan kuuluvia tuotteita valvoo Suomessa Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus eli Fimea. Kyseisille laitteille on haettava CE-merkintää ja CE-merkitty tuote liikkuu vapaasti EU-alueella. CE-merkintä siis erottaa lääkelaitedirektiivien soveltamisalaan kuuluvat sallitut vanupuikot ja pillit SUP-direktiivin soveltamisalaan kuuluvista kielletyistä vanupuikoista ja pilleistä.  Kotimaisen valmistajan on ilmoitettava lääkelaitedirektiivien soveltamisalaan kuuluvat tuotteensa Fimean laiterekisteriin. Fimealta direktiviin täytäntöönpanon valmistelun aikana saadun tiedon mukaan laiterekisteristä löytyy CE-merkittyjä muovia sisältäviä vanupuikkoja yhdeltä kotimaiselta valmistajalta.

Millaisia merkintöjä muovituotteisiin tulee?

Jokaiselle merkintävaatimusten piiriin kuuluvalle tuoteryhmälle on komission täytäntöönpanoasetuksessa (EU) 2020/2151 säädetty tietty kuvanmerkintä ja tietty teksti, joka ilmaisee, että tuotteessa on muovia tai että tuote on tehty muovista.  Komission täytäntöönpanoasetuksessa on säädetty myös yksityiskohtaiset säännökset siitä, missä kohtaa ja missä pakkauksissa merkinnän on kunkin tuoteryhmän osalta oltava ja millä kielellä, sekä käytettävät fonttikoot ja värit.

1. Terveyssiteet, tamponit ja tamponien asettimet

Terveyssiteitä koskevan merkinnän on oltava kuluttajapakkauksessa ja ryhmäpakkauksessa.

Tamponeja ja tamponien asettimia koskevan merkinnän on oltava kuluttajapakkauksessa ja ryhmäpakkauksessa.

2. Kosteuspyyhkeet eli henkilökohtaiseen hygieniaan ja kotitalouksien käyttöön tarkoitetut esikosteutetut pyyhkeet

Merkinnän on oltava kuluttajapakkauksessa ja ryhmäpakkauksessa.

3. Suodattimelliset tupakkatuotteet ja suodattimet, joita pidetään kaupan käytettäväksi yhdessä tupakkatuotteiden kanssa

Merkinnän on oltava vähittäismyyntipakkauksessa ja myyntipäällyksessä.

4. Juomamukit

Merkinnän on oltava juomamukissa.

Kuka valvoo SUP- direktiivin edellyttämien tuotekieltojen, merkintävaatimusten ja korkkien kiinnipysymistä koskevan vaatimuksen noudattamista? Kuka valvoo muiden SUP-direktiivin edellyttämien uusien vaatimusten noudattamista?

Tuotekieltojen, merkintävaatimusten ja korkkien kiinnipysymistä koskevan vaatimuksen noudattamisen osalta toimivaltainen valvontaviranomainen tulee olemaan Tukes. Muiden direktiivin vaatimusten noudattamisen osalta toimivaltainen valvontaviranomainen tulee olemaan tuottajavastuun valtakunnallinen valvontaviranomainen eli Pirkanmaan ELY-keskus

Saako varastossa olevat kielletyt ja merkitsemättömät tuotteet myydä 23.8.2021 jälkeen? 

Kuten jo edellä on todettu, tuotekiellot ja merkintävaatimukset sisältävä valtioneuvoston asetus eräistä muovituotteista saadaan kansallisesti voimaan vasta 23.8.2021, eli hieman myöhässä direktiivissä säädetystä aikataulusta, joka oli 3.7.2021.

Tukes on jo keväällä 2021 aloittanut valmistautumisen valvontatehtävään ja koonnut verkkosivuilleen tietoa tuotekielloista ja merkintävaatimuksista. Verkkosivuilla on myös julkaistu ympäristöministeriön ja Tukesin yhdessä laatimia vastauksia siihen, milloin tuotteet katsotaan markkinoille saatetuiksi ennen 3.7.2021 ja siitä, saadaanko eri toimijoiden varastossa olevat tuotekieltojen ja merkintävaatimusten piiriin kuuluvat tuotteet myydä 3.7.2021 jälkeen. Tukesin verkkosivustolla olevat tekstit tullaan tarvittavilta osin päivittämään, kun valtioneuvoston asetus eräistä muovituotteista saadaan voimaan.  

Miten direktiivi koskee muovia sisältäviä kalastusvälineitä?