Kysymyksiä ja vastauksia ilmastolain uudistuksesta

Uusi ilmastolaki lyhyesti

Uuden lain tavoitteena on varmistaa, että Suomi saavuttaa hiilineutraaliuden vuoteen 2035 mennessä Sanna Marinin hallituksen ohjelman mukaisesti. Hiilineutraaliustavoite tarkoittaa, että kasvihuonekaasupäästöjen sekä päästöjä ilmakehästä poistavien nielujen on oltava tasapainossa vuoteen 2035 mennessä.

Laissa säädettäisiin uusista ilmastotavoitteista. Vuoden 2035 hiilineutraaliustavoitteen lisäksi asetettaisiin päästövähennystavoitteet vuosille 2030 ja 2040. Nykyisen lain pitkän aikavälin päästövähennystavoitetta vuodelle 2050 päivitettäisiin ja säädettäisiin myös nielujen vahvistamisen tavoitteesta. 

Lisäksi säädettäisiin uudesta maankäyttösektorin suunnitelmasta, jonka avulla ilmastolaissa jatkossa huomioitaisiin maankäyttösektorin päästöt ja nielut.

Esitys uudeksi ilmastolaiksi on lausuntokierroksella 6.9.2021 saakka. Kaikki halukkaat voivat jättää lausunnon esityksestä lausuntopalvelussa.

Mikä on ilmastolaki?

Nykyinen ilmastolaki tuli voimaan vuonna 2015. Laissa säädetään ilmastopolitiikan suunnitelmista, joiden avulla Suomen kasvihuonekaasupäästöjä vähennetään ja ilmastonmuutokseen sopeudutaan. Lisäksi laissa säädetään seurannasta, jonka avulla tarkastellaan Suomen ilmastotavoitteiden saavuttamista ja lisätoimien tarvetta. 

Laissa ei suoraan aseteta toimia päästöjen vähentämiseksi tai ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi, vaan ne määritetään vasta lain nojalla laadittavissa suunnitelmissa. Nykyinen ilmastolaki velvoittaa valtion viranomaisia, ei esimerkiksi yksilöitä tai yrityksiä. 

Ilmastolain ohella on muita lakeja, joiden nojalla tehdään ilmastotoimia. Esimerkiksi hiilen energiakäytön kieltämisestä annetulla lailla kielletään hiilen käyttäminen sähkön tai lämmön tuotannon polttoaineena toukokuusta 2029 lähtien. 

Ilmastolaki on kansallinen laki, ja siinä asetetaan kansalliset ilmastotavoitteet. Sen ohella EU:n ja kansainvälisen sääntelyn ilmastovelvoitteet sitovat Suomea. 

Miksi säädetään uusi ilmastolaki?

Suomen hallituksen tavoitteena on, että Suomi on hiilineutraali vuonna 2035. Sanna Marinin hallituksen hallitusohjelmassa linjataan, että ilmastolakia päivitetään niin, että tavoite hiilineutraaliudesta saavutetaan. Vuoden 2035 jälkeen tähdätään hiilinegatiivisuuteen, mikä tarkoittaa, että päästöjä edelleen vähennetään ja nieluja vahvistetaan. Hallitusohjelmassa todetaan lisäksi muun muassa, että ilmastolakiin lisätään uudet päästövähennystavoitteet vuosille 2030 ja 2040.

Nykyinen ilmastolaki sisältää päästövähennystavoitteen ainoastaan vuodelle 2050, ja hallitusohjelman mukaan tätä tavoitetta päivitetään. Lisäksi hallitusohjelmassa linjataan, että lain suunnitelmia täydennetään erillisellä maankäyttösektorin suunnitelmalla ja lakiin sisällytetään hiilinielujen vahvistamista koskeva tavoite.

Hallitusohjelman ohella myös eduskunta on edellyttänyt muutoksia ilmastolakiin. Eduskunnan ympäristövaliokunta totesi mietinnössään ensimmäisestä ilmastovuosikertomuksesta, että ilmastolaki on tarkistuksen tarpeessa, sillä se perustuu tavoitteisiin ja lainsäädäntöön, jotka asetettiin ennen Pariisin ilmastosopimuksen hyväksymistä. Ympäristövaliokunta piti tärkeänä ilmastovuosikertomuksen kehittämistä niin, että se tarkastelee ilmastopolitiikkaa laajana kokonaisuutena ja mahdollistaa kaikkien päästöjen kehityksen tarkastelun. 

Ilmastovuosikertomuksen merkitys päästövähennys- ja sopeutumistoimien seurannassa ja raportoinnissa vahvistuu uudessa ilmastolaissa, kun vuosikertomukseen sisällytetään kaikkien päästöjen raportointi ja arviointi toimien riittävyydestä suhteessa tavoitteisiin.

Mitkä ovat lain tavoitteet?

Uuden lain keskeisenä tavoitteena on varmistaa, että Suomi saavuttaa hiilineutraaliuden viimeistään vuonna 2035. Vuoden 2035 jälkeen tähdättäisiin hiilinegatiivisuuteen vähentämällä edelleen päästöjä ja kasvattamalla poistumia. Päästövähennystavoitteet ovat linjassa Pariisin sopimuksen kanssa.

Vuodelle 2030 laissa asetetaan 60 prosentin päästövähennystavoite ja vuodelle 2040 80 prosentin päästövähennystavoite verrattuna vuoden 1990 päästöjen tasoon. Voimassa olevaan ilmastolakiin sisältyvää vuoden 2050 tavoitetta päivitettäisiin siten että päästövähennystavoite olisi 90 prosentin päästövähennys, kuitenkin pyrkien 95 prosenttiin vuoden 1990 tasosta.

Ilmastonmuutoksen eteneminen edellyttää kunnianhimoisten päästövähennystavoitteiden lisäksi myös tehokkaita sopeutumisen toimia. Tämän vuoksi lain tavoitteissa on täsmennetty, että sopeutumisen toimissa tavoitellaan ilmastoriskien hallinnan ja ilmastokestävyyden edistämistä.  
Päästövähennys- ja sopeutumistavoitteiden lisäksi lain tavoitteena olisi osaltaan varmistaa ilmastotoimien oikeudenmukaisuus ja kestävä kehitys.

Ilmastonmuutos etenee nopeammin pohjoisilla leveysasteilla. Näin ollen ilmastonmuutos vaikuttaa erityisellä tavalla saamelaisiin, joiden kulttuuri ja perinteiset elinkeinot ovat kytköksissä arktiseen luontoon. Uuden ilmastolain yhtenä tavoitteena olisi osaltaan turvata saamelaisten edellytykset ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan. Tämän takia uudessa ilmastolaissa halutaan turvata saamelaisten oikeudet ja vahvistaa heidän osallistumisoikeuksiaan.  

Saamelaisten oikeuksia edistettäisiin käytännössä esimerkiksi niin, että viranomaisten on neuvoteltava saamelaiskäräjien kanssa, kun ilmastolain suunnitelmia valmistellaan. Lisäksi perustettaisiin saamelainen ilmastoneuvosto, jonka tehtävänä olisi tunnistaa saamelaisten oikeuksien edistämisen kannalta keskeisiä kysymyksiä suunnitelmien valmistelussa.

Lakiin on tehty myös kielellisiä täsmennyksiä ja tarkennuksia lain ymmärrettävyyden parantamiseksi. Jatkossa laissa säädettäisiin esimerkiksi muutoksenhausta. Muutoksenhakumahdollisuus on olemassa jo voimassa olevan sääntelyn perusteella, mutta tuomalla säännös muutoksenhausta ilmastolakiin muutoksenhakumahdollisuus selkeytyisi. 

Miten lakiuudistus on valmisteltu?

Ympäristöministeriö asetti tammikuussa 2020 ministeriöiden virkahenkilöistä koostuvan työryhmän valmistelemaan ilmastolain uudistusta. Työryhmän tehtävänä oli valmistella tarvittavia keskeisiä muutoksia ilmastolakiin. Työryhmän työskentely päättyi maaliskuussa 2021 ja työryhmän työstä julkaistiin muistio. Työryhmän toimikauden päätyttyä uuden lain valmistelu on jatkunut ympäristöministeriössä. Valmistelu on pohjautunut hallitusohjelman kirjauksiin, kuulemisissa esiin nostettuihin näkemyksiin, taustaselvityksiin sekä vaikutusten arviointeihin.

Kansalaisia ja muita sidosryhmiä on otettu mukaan valmisteluun eri tavoin. Kuulemisten tavoitteena on ollut kerätä kansalaisten ja sidosryhmien näkemyksiä valmistelun tueksi. Kuulemisten erityisenä kohderyhmänä ovat olleet saamelaiset ja nuoret. Kuulemisissa on nostettu esiin muun muassa lain kunnianhimon tason nostamisen tarvetta, esitetty maankäyttösektorin sisällyttämistä lakiin sekä korostettu välitavoitteiden asettamisen tärkeyttä. Kuulemisissa on myös kannettu huolta ilmastotoimien oikeudenmukaisuudesta.

Tiivistelmä ilmastolain uudistamistarpeita kartoittaneen verkkokyselyn vastauksista.

Lakiuudistuksen valmistelun tueksi on teetetty kaksi selvitystä. UUSILMA-hankkeessa tarkasteltiin ilmastosääntelyn uusia keinoja, kuten kompensaatiota ja hiilibudjetteja. Professori Ari Ekroosin johtamassa hankkeessa puolestaan tarkasteltiin ilmastolain kytkentöjä muuhun lainsäädäntöön sekä perus- ja ihmisoikeuskysymyksiin. 

Lisäksi valmistelun aikana SYKE ja VTT ovat tehneet uudistukseen liittyviä vaikutusarviointeja. Valmistelussa on huomioitu myös Suomen ilmastopaneelin selvitykset ilmastolakiin kirjattavista tavoitteista. Lisäksi eduskunnan huomiot ilmastolain uudistamisen suhteen on huomioitu uuden lain valmistelussa.

Miksi kansalaiset on otettu mukaan ilmastolain valmisteluun, kun laki koskee vain viranomaisia?

Vaikka ilmastolaki velvoittaa vain viranomaisia, ilmastonmuutos koskettaa kaikkia. Ilmastolain nojalla laadittavissa suunnitelmissa määritetään toimet, joilla päästöjä vähennetään ja ilmastonmuutokseen sopeudutaan. Ilmastolaissa asetetut päästövähennystavoitteet heijastuvat yhteiskunnan eri toimijoihin, esimerkiksi yrityksiin ja yksittäisiin kansalaisiin. Tämän vuoksi on nähty tärkeänä, että ilmastolain valmistelussa otetaan huomioon myös kansalaisten ja sidosryhmien näkemykset uuden lain sisällöstä. 

Kansalaisten osallistaminen on osa demokratiaa ja vahvistaa lain hyväksyttävyyttä. Valmistelussa on erityisesti haluttu huomioida ilmastonmuutokselle haavoittuvia ryhmiä sekä ryhmiä, jotka eivät perinteisesti osallistu kuulemisiin. 

Yhteenveto ilmastolain valmistelun kansalaiskuulemisista

Keitä on kuultu kansalaisten lisäksi?

Kansalaiskuulemisten lisäksi valmistelun tueksi on järjestetty useita sidosryhmäkuulemisia. Keväällä 2020 sidosryhmille järjestettiin neljä kohdennettua kuulemistilaisuutta. Tilaisuuksissa kiinnitettiin huomiota siihen, että osallistujat edustaisivat laajasti eri sidosryhmiä. Jokaiseen tilaisuuteen kutsuttiin myös edustaja nuorisojärjestöstä. Sidosryhmätilaisuudet käsittelivät maataloutta ja maankäyttösektoria, elinkeinoelämää, kuntia ja alueita sekä oikeustieteellisiä kysymyksiä ilmastolain uudistuksessa. 

Laajempien kuulemis- ja osallistamistilaisuuksien lisäksi ympäristöministeriö on toteuttanut useita eri sidosryhmille suunnattuja tapaamisia, joiden viestejä on hyödynnetty lainvalmistelussa. 

Yhteenveto ilmastolain valmistelun sidosryhmäkuulemisista.

Miten kuulemiset ovat vaikuttaneet lain sisältöön?

Kansalaisilta ja sidosryhmiltä on tullut runsaasti palautetta siitä, miten ilmastolakia tulisi uudistaa. Palaute on ollut arvokasta valmistelussa ja kuulemisten viestit on pyritty huomioimaan lakiluonnoksessa.

Kuulemisissa on nostettu esiin esimerkiksi, että uuden lain sekä ilmastotoimien olisi perustuttava tieteeseen. Lakiehdotuksessa tieteenmukaisuus on huomioitu muun muassa lain tavoitteenasettelussa. Lakiesityksen päästövähennystavoitteet asetetaan niin, että ne ovat linjassa Pariisin sopimuksen tavoitteiden ja Suomen ilmastopaneelin suositusten kanssa.  Lisäksi valmistelun tietopohja on kytketty tuoreimpaan tutkimustietoon.

Myös päästövähennystavoitteiden kiristämistä on toivottu kuulemisissa. Esityksen päästövähennystavoitteet ovat aiempaa kunnianhimoisemmat. Vuoden 2050 päästövähennystavoite on nykyisessä laissa vähintään 80 prosenttia verrattuna vuoden 1990 päästötasoon – uudessa laissa tavoite nostettaisiin 90 prosenttiin, pyrkien 95 prosenttiin. Kunnianhimoa lisää myös se, että lakiin lisätään uudet lyhyemmän aikavälin, ilmastopaneelin suositusten mukaiset päästövähennystavoitteet vuosille 2030 ja 2040.

Toisaalta osassa kuulemisista nousi esiin pelko ilmastotoimien mahdollisista haitallisista vaikutuksista ja epäoikeudenmukaisesti jakautuvasta taloudellisesta taakasta. Ilmastolain esitykseen on lisätty uutena tavoitteena ilmastotoimien oikeudenmukaisuuden varmistaminen. Käytännössä uusi tavoite tarkoittaa muun muassa sitä, että suunnitelmat ja mahdolliset lisätoimet olisi valmisteltava oikeudenmukaisella ja läpinäkyvällä tavalla. Suunniteltujen toimien laajalla ja eri väestöryhmiä huomioivalla vaikutusten arvioinnilla edistettäisiin ilmastotoimien oikeudenmukaisuutta.

Saamelaisten oikeudet ja osallistuminen nousivat esiin erityisesti saamelaiskäräjien kanssa käydyissä neuvotteluissa ja saamelaisille järjestetyissä kuulemisissa. Lakiin sisällytetään useita kirjauksia saamelaisten oikeuksien turvaamiseksi, millä konkretisoidaan saamelaisten huomioita lakiuudistuksesta.

Miten lain avulla saavutetaan Suomen tavoite olla hiilineutraali vuonna 2035?

Lain tärkein keino tavoitteiden saavuttamiseksi ovat ilmastopolitiikan suunnitelmat, joissa päästövähennystavoitteet ja sopeutumistoimet määritellään. Tavoitteiden etenemistä seurataan vuosittain julkaistavan ilmastovuosikertomuksen avulla. Jos seurannan perusteella näyttää siltä, että tavoitteisiin ei päästä, valtioneuvosto voi asettaa lisätoimia.

On tärkeää muistaa, että ilmastolaki yksin ei ratkaise ilmastonmuutoksen aiheuttamia haasteita, vaan rinnalla on myös muuta sääntelyä.

Mikä kuntien rooli laissa on?

Voimassa oleva ilmastolaki velvoittaa vain valtion viranomaisia. Kunnalliset viranomaiset tekevät kuitenkin merkittäviä ilmastotoimia ja tätä työtä halutaan tukea laissa. Näin ollen uudistettavaan lakiin lisättäisiin kunnallisille viranomaisille velvoite edistää ilmastolain tavoitteita. Varsinaisia uusia tehtäviä kunnille ei kuitenkaan tulisi. Käytännössä edistämisvelvoite tarkoittaa, että ilmastolain tavoitteet mahdollisuuksien mukaan huomioitaisiin kunnissa esimerkiksi uusien suunnitelmien valmistelussa.

Milloin laki tulee voimaan?

Lausuntokierroksen jälkeen laki menee eduskunnan käsittelyyn. Tarkka voimaantulon päivämäärä määräytyy sen mukaan, kuinka pitkään lakia käsitellään eduskunnassa. Tavoitteena on, että laki tulisi voimaan vuonna 2022.

Mikä on ilmastolain yhteys keskipitkän aikavälin ilmastopolitiikan suunnitelmaan?

Ympäristöministeriössä on aloitettu keväällä 2021 ilmastolain mukaisen keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelman valmistelu. Suunnitelman on tarkoitus valmistua syksyllä 2021. Suunnitelma valmistellaan voimassa olevan ilmastolain mukaisesti, mutta valmistelussa on otettu huomioon ilmastolain uudistuksen reunaehdot, kuten esimerkiksi hiilineutraaliustavoite. 

Mikä on ilmastolain yhteys ilmasto- ja energiastrategiaan?

Ilmasto- ja energiastrategian valmistelusta on päätetty erikseen vaalikausittain. Ilmasto- ja energiastrategiasta ei säädetä voimassa olevassa ilmastolaissa, eikä siitä säädettäisi erikseen uudessakaan ilmastolaissa.  

Työ- ja elinkeinoministeriössä valmistellaan tällä hetkellä uutta ilmasto- ja energiastrategiaa. Strategia valmistellaan koordinoidusti uuden keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelman kanssa. Strategiatyötä koordinoi ilmasto- ja energiapolitiikan ministerityöryhmä. Uuden strategian on tarkoitus valmistua syksyllä 2021. 

Mikä on ilmastolain yhteys EU-lainsäädäntöön?

Ilmastolaki on Suomen kansallinen ilmastolaki ja laissa asetetaan Suomelle kansalliset kasvihuonekaasujen päästövähennystavoitteet ja sopeutumisen tavoitteet. Kansallisen lain ohella myös EU:n tavoitteet velvoittavat Suomea. Jos EU:sta tai muusta kansainvälisestä sääntelystä tulee Suomen tavoitteita kunnianhimoisempia velvoitteita, kansalliset tavoitteet perustuvat niihin.

Keskeisiä ilmastolakiin liittyviä käsitteitä

Hiilineutraaliustavoite 2035 

Sanna Marinin hallitusohjelman mukaisesti Suomen tulee olla hiilineutraali vuoteen 2035 mennessä. Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin IPCC:n määritelmän mukaisesti hiilineutraalius saavutetaan, kun ihmisten aiheuttamat kasvihuonekaasupäästöt ovat laskennallisesti yhtä suuret kuin kasvihuonekaasujen poistumat. Toisin sanoen kasvihuonekaasujen poistumat kumoavat aiheutetut päästöt ja yhteiskunta ei nettomääräisesti tuota päästöjä.

Päästökauppasektori 

Päästökauppasektoriin kuuluvat suuret teollisuus- ja energiantuotantolaitokset sekä Euroopan sisäinen lentoliikenne. Päästökauppasektorin päästövähennyksiä ohjataan pääasiassa markkinaehtoisesti EU:n päästökauppajärjestelmän kautta. 

Taakanjakosektori

Taakanjakosektorilla tarkoitetaan päästökauppasektorin ulkopuolisia sektoreita. Taakanjakosektoriin kuuluvat liikenne, maatalous, rakennusten erillislämmitys, jätehuolto, työkoneet ja fluoratut kasvihuonekaasut sekä päästökaupan ulkopuoliset pienet teollisuus- ja lämpölaitokset. Taakanjakosektorin päästövähennyksiä ohjataan sekä kansallisella että EU-tason sääntelyllä. 

Maankäyttösektori 

Maankäyttösektorilla tarkoitetaan maankäyttö, maankäytön muutokset ja metsätalous -sektoria (engl. land use, land use change and forest, LULUCF). Maankäyttösektori koostuu kuudesta maankäyttöluokasta: metsämaasta, viljelysmaasta, ruohikkoalueista, kosteikoista, rakennetusta alueesta ja muusta maasta sekä puutuotevarastosta.