Vesienhoidon ympäristötavoitteet ja niistä poikkeaminen

Tavoitteet ja tuotokset

Hankkeessa valmistellaan työryhmän ehdotus hallituksen esityksen muotoon. Ympäristötavoitteet asetettaisiin sitoviksi vastaamaan EU-sääntelyä ja mahdollistettaisiin vesienhoidon ympäristötavoitteista poikkeaminen myös muulloin kuin vesienhoitosuunnitelmien hyväksymisen yhteydessä. Säädösvalmisteluhankkeeseen on asetettu työryhmä. Tavoitteena on antaa hallituksen esitys eduskunnalle syysistuntokaudella 2023.

Hankkeen tavoitteena on vesien- ja merenhoitoa koskevan lainsäädännön kehittäminen seuraavasti (tarkemmin asettamispäätöksessä, saatavilla kohdasta "asiakirjat"):
1. Sitovia ympäristötavoitteita koskevien säännösten valmistelu
2. Sitovia ympäristötavoitteita koskevien muuhun lainsäädäntöön tarvittavien muutosten valmistelu
3. Vesien tilan heikentämiskiellon sisällön täsmentäminen
4. Muutosten valmistelu ympäristötavoitteista poikkeamisesta vesienhoitokaudella
5. Kohtien 1-4 osalta käsitteiden selkeyttäminen, toteuttamisvaihtoehtojen selvittäminen ja asetuksenantovaltuuksien tarkistaminen

Työryhmän tehtävien tarkistamisen perusteella hankkeen uutena kuudentena tehtävänä on kaikkia vesipuitedirektiivin mahdollistamia poikkeuksia koskevien säännösmuutosten valmistelu pääministeri
Orpon hallitusohjelman luvituksen sujuvuutta koskevien kirjausten perusteella.

Tiivistelmä

Työryhmätyössä valmistellaan ehdotukset vesienhoidon ympäristötavoitteita ja niistä poikkeamista koskevaksi lainsäädännöksi. Ehdotukset koskevat erityisesti vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annettua lakia, jonka toimeenpanosta vastaavat ympäristöministeriö ja maa- ja metsätalousministeriö toimialoillaan.

Lähtökohdat

EU-tuomioistuin linjasi Weser-ennakkoratkaisussa (C-461/13), että vesienhoidon ympäristötavoitteet ovat oikeudellisesti sitovia, kun ne Suomessa vesienhoitolain säätämisen aikaan hahmotettiin pikemmin vesienhoidon suunnittelua ohjaaviksi tavoitteiksi. Komissio on useissa eri yhteyksissä esittänyt Suomelle huomion tarpeesta kehittää vesienhoidon ympäristötavoitteita koskevaa lainsäädäntöä.

Vesipuitedirektiivin 4(7) artiklassa säädetään mahdollisuudesta poiketa vesienhoidon ympäristötavoitteista uuden merkittävän hankkeen vuoksi. Säännös on toimeenpantu kansallisesti vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain (1299/2004, vesienhoitolaki) 23 §:ssä. Lakia säädettäessä vesienhoidon ympäristötavoitteita ei tulkittu sitoviksi ja poikkeamisen valmistelun ja sen edellytysten arvioinnin katsottiin tapahtuvan suunnittelumenettelyn yhteydessä ja sisältyvän vesienhoitosuunnitelmiin. Lainsäädäntöön ei nykyisellään sisälly mahdollisuutta poiketa vesienhoidon ympäristötavoitteista muulloin kuin vesienhoitosuunnitelmia koskevan valtioneuvoston päätöksen yhteydessä.

Hallitusohjelma sisältää työryhmän työtä koskevia tavoitteita:
Hallitus vastaa vesipuitedirektiivin tavoitteisiin kansallisella lainsäädännöllä, lisäksi ympäristötavoitteista poikkeamista koskeva sääntely toteuttaa hallitusohjelman tavoitetta ottaa vesipuitedirektiivin mahdollistamat kansalliset joustot käyttöön. Ehdotuksella myös osaltaan sujuvoitetaan lupaprosesseja ja parannetaan lupamenettelyn ennakoitavuutta.

Vesipuitedirektiivin 4(4) ja 4(5) artiklat sisältävät säännökset vesien tilatavoitteen määräajan pidentämisestä ja lieventämisestä, joista säädetään vesienhoitolain 25 ja 24 §:ssä. Nämä vesimuodostumakohtaiset poikkeukset sisältyvät valtioneuvoston päättämiin vesienhoitosuunnitelmiin. Pintaveden kemiallisen tilan sekoittumisvyöhykkeistä säädetään vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista annetun valtioneuvoston asetukseen (1022/2006) 6 b:ssä. Ympäristöluvassa voidaan toiminnanharjoittajan hakemuksesta määrätä sekoittumisvyöhykkeestä.

Lisätietoja

• Laki vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä, Finlex
• Valtioneuvoston asetus vesienhoidon järjestämisestä, Finlex
• EU-tuomioistuimen tuomio asiassa C‑461/13
• Ensimmäinen sidosryhmätyöpaja