Vesien- ja merenhoito Suomessa

Vesienhoito

Vesienhoidon tavoitteena on turvata ja saavuttaa pinta- ja pohjavesien vähintään hyvä tila. Vesienhoitoa suunnitellaan ja toteutetaan ELY-keskusten johdolla Manner-Suomen seitsemällä vesienhoitoalueella.

Valtioneuvoston hyväksymissä vesienhoitosuunnitelmissa ja niihin sisältyvissä toimenpideohjelmissa kerrotaan, mitä toimia tarvitaan vesien hyvän tilan saavuttamiseksi. Toimenpideohjelmien toteutumista seurataan myös tiiviisti.

EU:n vesipuitedirektiivi velvoittaa kaikkia EU-valtioita laatimaan alueilleen vesienhoitosuunnitelmat. Vesienhoidon kansainvälistä yhteistyötä tehdään EU-maiden kesken yhteisen toimeenpanostrategian puitteissa. EU-komissio laatii säännöllisesti arviointiraportteja vesipuitedirektiivin toimeenpanon edistymisestä eri EU-maissa.

Kansallisesti vesienhoidosta on säädettylaissa vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä (272/2011), valtioneuvoston asetuksessa vesienhoidon järjestämisestä (1040/2006) ja valtioneuvoston asetuksessa vesienhoitoalueista (1303/2004).

Ympäristöministeriö ohjaa vesienhoidon järjestämistä maa- ja metsätalousministeriön kanssa. Alueelliset ELY-keskukset ovat vesienhoidon toimivaltaisia viranomaisia. Vesienhoitoon osallistuu sen lisäksi lukuisia muita viranomaisia ja tutkimuslaitoksia.

Merenhoito

Merenhoidon päämääränä on meriympäristön hyvä tila – sen saavuttaminen ja ylläpitäminen. Meriympäristön hyvälle tilalle on laadittu tarkat määritelmät ja sen saavuttamiseksi on asetettu yleisiä tavoitteita.

Suomi ja kaikki EU:n merenrantavaltiot ovat velvoitettuja laatimaan EU:n meristrategiapuitedirektiiviin (2008/56/EY, EUR-Lex) nojalla merialueilleen merenhoitosuunnitelmat. Suomessa merenhoidosta on säädetty laissa vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä (272/2011) ja valtioneuvoston asetuksessa merenhoidon järjestämisestä (980/2011).

Meriympäristön tilaa arvioidaan seuraamalla meriekosysteemiä ja meriympäristöä useilla mittareilla, ja tilasta julkaistaan säännöllisesti arviointiraportteja. Tilan parantamista ja hyvän tilan ylläpitämistä varten on laadittu merenhoidon toimenpideohjelmaa, jonka toteutumista seurataan tiiviisti.

Merenhoitoon liittyvä kansainvälinen yhteistyö Itämeren alueella tapahtuu Itämeren suojelukomissiossa, HELCOM:ssa.

Ympäristöministeriö vastaa merenhoidosta Suomessa yhteistyössä maa- ja metsätalousministeriön ja liikenne- ja viestintäministeriön kanssa. Merenhoitoon osallistuu lukuisia eri viranomaisia ja tutkimuslaitoksia.

Lisätietoja vesienhoidosta

Turo Hjerppe, erityisasiantuntija 
ympäristöministeriö, Luontoympäristöosasto, Vesien- ja mertensuojelu Puhelin:0295250204   Sähköpostiosoite:


Juhani Gustafsson, ympäristöneuvos 
ympäristöministeriö, Luontoympäristöosasto, Vesien- ja mertensuojelu Puhelin:0295250338   Sähköpostiosoite:

Lisätietoja merenhoidosta

Jan Ekebom, ympäristöneuvos 
ympäristöministeriö, Luontoympäristöosasto, Vesien- ja mertensuojelu Puhelin:0295250363   Sähköpostiosoite:

Ajankohtaista

null Ekologinen siirtymä vaatii mielikuvitusta ja kaikki keinot käyttöön

Näkökulma
Ekologinen siirtymä vaatii mielikuvitusta ja kaikki keinot käyttöön

ympäristöministeriö
Julkaisuajankohta 13.4.2021 10.13
Kolumni

Luontokadon juurisyihin puuttuminen edellyttää yhteiskunnalta perustavanlaatuista muutosta, niin sanottua ekologista siirtymää, kirjoittaa Olli Ojala.

Nyt valmisteltava kolmannen kansallisen luonnon monimuotoisuusstrategian ja siihen liittyvän toimintaohjelman yhtenä keskeisenä tavoitteena on pysäyttää luontokato ja saattaa luonnon monimuotoisuuden palautuminen hyvään alkuun vuoteen 2030 mennessä.

Sen suuremmin liioittelematta voidaan sanoa, että kolmas luonnon monimuotoisuusstrategia ja siihen liittyvä toimintaohjelmaa laaditaan tilanteessa, jossa luontokato on noussut yleiseen tietoisuuteen ilmastonmuutoksen rinnalle ihmiskunnan kohtaloa määrittäväksi kysymykseksi.

Tukea tavoitteen saavuttamiselle tuntuu olevan aiempaa enemmän, ja tuki tulee laajasti eri yhteiskunnan osista. Hyvin laaditulle strategialle ja toimintaohjelmalle on siis kysyntää. Tilanne huutaa strategista lähestymistä, jossa tunnistetaan tarvittavat muutokset, määritellään toimenpiteet ja varmistetaan niiden toteutuminen.

Paitsi että tarve on kova, myös vaatimustaso on korkealla. Yksi Kansainvälisen luontopaneelin IPBES:n vuonna 2019 julkaiseman raportin keskeisistä viesteistä oli, että luontokato on torjuttavissa, mutta se edellyttää luontokatoa aiheuttaviin suoriin ajureihin puuttumisen lisäksi puuttumista myös luontokadon epäsuoriin ajureihin eli juurisyihin. Koska luontokadon juurisyyt ovat syvällä yhteiskuntamme rakenteissa, edellyttää juurisyihin puuttuminen yhteiskunnalta perustavanlaatuista muutosta ja niin sanottua ekologista siirtymää (transformative change).

Biodiversiteettiareena rikastuttaa valmistelua uusilla näkökulmilla

Ekologisen siirtymän aikaansaaminen ei ole helppoa eikä siirtymään johtavien toimenpiteiden suunnittelu yksinkertaista. Ympäristöministeriössä tämä haaste on tunnistettu, ja siihen pyritään tarttumaan yhteistyössä, kun uutta kansallista biodiversiteettistrategiaa valmistellaan. Järjestämme parhaillaan Aalto yliopiston kanssa työpajasarjan nimeltään Biodiversiteettiareena 2021.

Työpajasarja tarjoaa mahdollisuuden ottaa etäisyyttä käsillä oleviin päivän polttaviin kysymyksiin ja varata aikaa kohdennetulle vuoropuhelulle. Työpajojen loppuessa meillä on toivottavasti käsissämme mielenkiintoisia polkuja ekologiseen siirtymään ja erinomaisia ehdotuksia siitä, mitkä askeleet polulla tulisi yhdessä seuraavaksi ottaa. Biodiversiteettiareenan tulokset pääsevät heti vaikuttamaan kansallisen biodiversiteettistrategian toimintaohjelmaan, jota laaditaan vuoden 2021 aikana.

Työpajasarjaan osallistumaan on kutsuttu laaja joukko omien alojensa parhaita asiantuntijoita. Asiantuntijat on jaettu työskentelemään neljän teeman parissa. Teemat vastavat IPBES:n raportissa tunnistettuja luontokadon juurisyitä sekä luontokadon suoria ajureita.

Käsittelyyn valitut teemat ovat:

  1. ekologisen siirtymän kulttuuri, asenteet ja tietopohja
  2. luonnon huomioiva talous
  3. instituutiot ja ohjaus ekologisessa siirtymässä
  4. lajien ja luontotyyppien monimuotoisuus ilmastonmuutoksen aikakaudella.

Jokainen asiantuntijajoukko määritteli ensimmäisessä työpajassa teemalleen tavoitteen, joka on riittävän kunnianhimoinen luontokadon pysäyttämiseksi ja luonnon palauttamisen alkuun saattamiseksi vuoteen 2030 mennessä. Seuraavissa työpajoissa asiantuntijat paneutuvat rakentamaan polkuja nykytilanteen ja yhdessä sovitun teemakohtaisen tavoitteen välille.

Polkuja ja poluille asettuvia muutosaskelia tarkastellaan eri tavoin. Polulta muun muassa tunnistetaan tärkeimmät askeleet, jotka on välttämätön ottaa, sekä vaikeimmat askeleet, joiden ottamiseen pitää erillisillä askelilla valmistautua. Teemojen välisiä yhteisiä askelia myös tunnistetaan ja työpajasarjasta tehdään loppuraportti, jossa polut tuodaan yhteen.

Työpajatyöskentelyssä tuodaan laaja joukko tutkijoita ja muita asiantuntijoita mukaan rikastuttamaan strategian valmistelutyötä uusilla näkökulmilla. Osallistujien havainnot luontokadon pysäyttämisen keinoista ovat kullanarvoisia, jotta toimintaohjelmaan saadaan koottua kaikista vaikuttavimmat keinot, joilla luontokato pysäytetään. Biodiversiteettiareena 2021:n tulokset julkaistaan raporttina tulosten valmistuttua.

Kirjoittaja

Olli Ojala
Luonnon monimuotoisuus
ympäristöministeriö
[email protected]

Olli Ojala on erityisasiantuntija ympäristöminiteriössä. Hän koordinoi kansallisen luonnon monimuotoisuusstrategian ja siihen liittyvän toimintaohjelman laatimista ja toimii Suomen Luontopaneelin pääsihteerinä.

Näkökulma – ympäristöministeriön asiantuntijoiden kirjoituksia