Kansainvälinen yhteistyö vesien- ja merensuojelussa

Vesiensuojelu

Suomen vesialan kansainvälinen strategia

Suomen vesialan kansainvälinen strategia vuodelta 2018 sisältää Suomen vesialan kansainvälisen toiminnan tavoitteet vuoteen 2030. Strategian päämäärä on vastuullinen ja oikeudenmukainen vesiturvallisuus. Ympäristöministeriö toteuttaa poikkihallinnollisen strategian tavoitteita omalla hallinnonalallaan. Lisätietoa strategiasta ja strategialle vuosittain laadittavat toimintasuunnitelmat sivulla Suomen vesialan kansainvälinen strategia.

• Ulkoministeriö: Finnish Water Way – Suomen vesialan kansainvälinen strategia

Rajavesiyhteistyö

YK:n alainen Euroopan talouskomission (UNECE) rajavesisopimus luo puitteet alueelliselle rajavesiyhteistyölle. Myös UNECEn ulkopuoliset YK-maat voivat nykyään liittyä sopimukseen.

• UNECE: The Water Convention and the Protocol on Water and Health

UNECEn rajavesisopimuksen vesivaroja ja terveyttä koskeva pöytäkirja kuuluu sosiaali- ja terveysministeriön vastuulle.

Maa- ja metsätalousministeriön vastuulle kuuluva YK:n yleissopimus kansainvälisten vesistöjen muuhun kuin liikennekäyttöön soveltuvista säännöistä (ns. New Yorkin sopimus) luo osaltaan puitteet valtioiden väliselle rajavesiyhteistyölle. New Yorkin sopimus ja UNECEn rajavesisopimus ovat toisiaan täydentäviä.

• UN Watercourses Convention

Kahdenväliset sopimukset

Suomella on Ruotsin, Norjan ja Venäjän kanssa monia yhteisiä rajat ylittäviä vesistöalueita. Rajavesistöyhteistyö naapurimaidemme kanssa perustuu valtiosopimuksiin.

Suomen ja Norjan välinen sopimus rajavesistökomissiosta kuuluu ympäristöministeriön hallinnonalan vastuulle. Maa- ja metsätalousministeriö vastaa Suomen ja Venäjän välisestä rajajokisopimuksesta sekä Suomen ja Ruotsin välisestä rajajokisopimuksesta.

Vesienhoidon yhteistyö rajavesistöissä

EU:n vesipolitiikan puitedirektiivin perusteella Suomella on kaksi kansainvälistä vesienhoitoaluetta: Tornion-Muonionjoen vesistö Ruotsin kanssa ja Jäämereen laskevat vesistöt (Tenojoki, Näätämöjoki ja Paatsjoki) yhdessä Norjan kanssa.

 

Itämeren suojelu

Helsingin sopimus

Itämeren alueen merellisen ympäristön suojelua koskeva yleissopimus (1974, 1992) eli ns. Helsingin sopimus velvoittaa sopimusmaita

• vähentämään kuormitusta kaikista päästölähteistä
• suojelemaan meriluontoa
• säilyttämään lajien monimuotoisuutta.

Sopimuksen ovat allekirjoittaneet Suomi, Latvia, Liettua, Puola, Ruotsi, Saksa, Tanska, Venäjä ja Viro sekä Euroopan talousyhteisö. Sopimus kattaa merialueen lisäksi sen valuma-alueen.

Sopimuksen perusperiaatteita ovat

• ympäristönsuojelun kannalta parhaan käytettävissä olevan teknologian käyttäminen
• ympäristön kannalta parhaan käytännön soveltaminen
• varovaisuusperiaatteen ja aiheuttamisperiaatteen noudattaminen.

HELCOM

Itämeren suojelukomissio (Helsinki Commission, HELCOM) on Itämeren alueen merellisen ympäristön suojelusopimuksen allekirjoittajavaltioiden perustama hallitusten välinen järjestö. Komissio tarkkailee ja edistää Helsingin sopimuksen soveltamista ja antaa suosituksia sopimusmaiden hallituksille.

Komission työhön osallistuvat kaikki Itämeren rantavaltiot sekä EU:n komissio. Lisäksi joukko kansainvälisiä järjestöjä osallistuu komission työhön tarkkailijoina.

Itämeren suojelukomission kansainvälinen sihteeristö sijaitsee Helsingissä.

• Helsinki Commission

Itämeren suojelun toimintaohjelma (Baltic Sea Action Plan)

HELCOM:n ministerikokous hyväksyi Itämeren suojelun toimintaohjelman vuonna 2007. Sen tavoitteena on Itämeren hyvä ekologinen tila vuoteen 2021 mennessä. Ohjelma kattaa Itämeren pahimmat ympäristöongelmat ja toimenpiteet, jotka liittyvät

• rehevöitymiseen
• haitallisiin ja vaarallisiin aineisiin
• biodiversiteettiin ja luonnonsuojeluun
• merellisiin aktiviteetteihin ja merenkulun ympäristönsuojeluun

Rehevöitymisen torjumiseksi kullekin Itämeren altaalle ja kullekin rantavaltiolle on asetettu ravinnekuormituksen enimmäismäärät typen ja fosforin päästöille. Suomen tulee vähentää typpikuormitusta 3135 tonnia ja fosforikuormitusta 383 tonnia vuoteen 2021 mennessä. 

HELCOM:n suositukset

Kaikki suositukset löytyvät HELCOM:in verkkosivuilta englanninkielisinä.

• HELCOM Recommendations

Osittain suomennettuja ovat seuraavat suositukset:

• HELCOM-suositus 18/2: Avomerellä tapahtuva toiminta, pdf
• HELCOM-suositus 18/4: Kosteikkojen ja vesiekosysteemien hoito ravinteiden pidättämiseksi, pdf
• HELCOM-suositus 19/1: Merihiekan ottaminen Itämeren alueella, pdf
• HELCOM-suositus 19/2: Luonnonlohen (Salmo salar L.) populaatioiden suojelu ja kantojen vahvistaminen Itämeren alueella, pdf
• HELCOM-suositus 19/13: Laivoissa syntyvien jätteiden maissa tapahtuvan jätehuollon perusperiaatteet, pdf
• HELCOM-suositus 24/3:Toimenpiteitä maatalouden päästöjen vähentämiseksi, pdf

EU:n Itämeren alueen strategia

Itämeren alueen strategian (EU Strategy for the Baltic Sea Region, EUSBSR) päätavoitteena on

• meren pelastaminen
• alueen yhdistäminen
• hyvinvoinnin lisääminen

Strategian avulla halutaan saada Euroopan unionin lainsäädäntö, politiikkaohjelmat ja rahoitus palvelemaan nykyistä paremmin Itämeren alueen kehittämistä.

Strategian toimintasuunnitelmaa ollaan parhaillaan päivittämässä ja uudistettu toimintasuunnitelma valmistuu vuoden 2020 loppuun mennessä.

Suomen ympäristöministeriö koordinoi yhdessä Puolan kanssa politiikka-ala Nutria (PA Nutri) jonka tavoitteena on vähentää ravinteiden kulkeutumista Itämereen ja siten hillitä rehevöitymistä Itämeren alueella.

• EU Strategy for the Baltic Sea Region: PA Nutri - Reducing nutrient inputs to the sea

 

Kansainvälinen yhteistyö mertensuojelussa

YK-yhteistyö mertensuojelussa

YK:n merioikeusyleissopimus UNCLOS (United Nations Convention on the Law of the Sea) muodostaa oikeudellisen sääntelykehikon kaikelle meriin kohdistuvalle toiminnalle. Merioikeudellisista kysymyksistä vastaa Suomessa ulkoministeriö.

• UNCLOS

UNCLOS:n alaisuudessa neuvotellaan parhaillaan täytäntöönpanosopimuksesta, joka koskee kansallisen lainkäyttövallan ulkopuolisten merialueiden biologisen monimuotoisuuden suojelua ja kestävää käyttöä (nk. BBNJ-sopimus).

• Intergovernmental Conference on Marine Biodiversity of Areas Beyond National Jurisdiction

Kestävän kehityksen Agenda2030:n tavoite 14 koskee meriympäristön suojelua. YK järjestää parin vuoden välein korkean tason konferensseja edistääkseen tavoitetta.

• SDG-14
• UN Ocean Conference UN Ocean Conference

Biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen (Convention on Biological Diversity, CBD) meri- ja rannikkotyöohjelman pääteemoja ovat muun muassa yhdennetty meri-ja rannikkoalueiden suunnittelu, merten ja rannikoiden elävät luonnonvarat, meri- ja rannikoiden suojelualueet, vesiviljely sekä vieraslajit.

• Convention on Biological Diversity

Merien luonnon monimuotoisuuden suojelemiseksi on biologista monimuotoisuutta koskevassa yleissopimuksessa kehitetty kriteerit, joiden avulla voidaan tunnistaa sekä aavalla merellä että kansallisilla merialueilla ekologisesti tai biologisesti merkittäviä merialueita

• Marine and coastal biodiversity
• Ecologically or Biologically Significant Marine Areas, EBSA

Itämeren, Koillis-Atlantin, Irlannin- ja Pohjanmeren pikkuvalaiden suojelusopimus on muuttavia luonnonvaraisia eläimiä koskevan Bonnin sopimuksen alasopimus.

• Agreement on the Conservation of Small Cetaceans of the Baltic, North East Atlantic, Irish and North Seas
• Ymparisto.fi: Pyöriäistä koskevat kansainväliset sopimukset
• Convention on the Conservation of Migratory Species of Wild Animals

Arktinen yhteistyö mertensuojelussa

Arktisen neuvoston meriympäristön suojelutyöryhmä (PAME) on yhteistyöelin, jossa Arktisen neuvoston kahdeksan valtiota sekä pysyvät alkuperäiskansojen edustajat yhdessä edistävät meriluonnonsuojelua, ympäristöä huomioivaa meriliikennettä, luonnonvarojen kestävää käyttöä, ekosysteemilähestymistavan soveltamista sekä meriroskien toimintaohjelman valmistelua ja toimeenpanoa.

Arktisen neuvoston alaisuudessa käydään lisäksi mertensuojelua koskevia keskusteluja neuvoston virkamieskomitean ja meriasiantuntijoiden välisissä yhteiskeskusteluissa. Virkamieskomitean työtä johtaa Suomessa ulkoministeriön arktinen suurlähettiläs.

• Arctic Council
• Protection of the Arctic Marine Environment

Osa Jäämerestä kuuluu Koillis-Atlantin suojelusopimus OSPAR:n maantieteelliseen soveltamisalaan.

• OSPAR Commission

Muu kansainvälinen yhteistyö mertensuojelussa

Suomi osallistuu aktiivisesti sekä poliittisella että asiantuntijatasolla YK:n ympäristökokouksen (UN Environment Assembly, UNEA) puitteissa tehtävään kansainväliseen yhteistyöhön, jossa pyritään löytämään ratkaisuja globaaliin meriroska- ja mikromuoviongelmaan. Ratkaisuja muovihaasteeseen kehitetään myös aktiivisessa yhteistyössä Pohjoismaisessa ministerineuvostossa.

Kansainvälinen merentutkimusneuvosto on merentutkimuksen yhteistyöjärjestö. ICES antaa suosituksia mereisten luonnonvarojen kestävästä käytöstä ja hallinnasta.

• International Council for the Exploration of the Sea

Kansainvälinen merenkulkujärjestö IMO vastaa globaalisti merenkulun sääntelystä.

• International Maritime Organization

Alusten aiheuttaman meren pilaantumisen ehkäisemisestä tehty kansainvälinen yleissopimus eli MARPOL-yleissopimus on pääasiallinen merenkulun ympäristönsuojelua sääntelevä sopimus. Merenkulun ympäristönsuojeluasioista vastaa Suomessa liikenne- ja viestintäministeriö.

• International Convention for the Prevention of Pollution from Ships

Kansainvälisen merenkulkujärjestö IMO:n alainen yleissopimus jätteen ja muun aineen mereen laskemisen aiheuttaman meren pilaantumisen ehkäisemisestä sekä sen pöytäkirja, eli Lontoon dumppaussopimus ja -pöytäkirja, sääntelevät mereen dumppaamista. Muista IMO-sopimuksista poiketen ympäristöministeriö vastaa Lontoon dumppaussopimuksen ja -pöytäkirjan alaisesta työstä.

• Convention on the Prevention of Marine Pollution by Dumping of Wastes and Other Matter

Kansainvälinen valaanpyyntikomissio toimeenpanee valaanpyyntisopimusta, jonka tarkoituksena on valaskantojen suojelu ja toisaalta valasteollisuuden järjestelmällinen kehittäminen.

• The International Whaling Commission