Kiertokirje 4/2022
Siirtymä kiertotalouteen vaatii törmäyttämistä ja dialogia

Riittävätkö raaka-aineet? Onko meillä varaa kuluttaa? Mistä löydämme kiertotalouden osaajat? Ympäristöministeriön, työ- ja elinkeinoministeriön ja Sitran 29.9.2022 järjestämässä tilaisuudessa etsittiin kiertotalouden ratkaisuja epävarmuuden ja kriisien aikana. Keskustelu kiteytyi kysymyksiin raaka-aineiden riittävyydestä, osaamisesta ja kuluttamisesta.

Mineraalit ja raaka-aineet ovat maailmantilanteen, kriisien ja sähköistymisen vuoksi suuren kiinnostuksen kohteena. Ne herättivät keskustelua myös Musiikkitalolla. Maailman luonnonvarainstituutin (WRI) Euroopan aluejohtaja Stientje van Veldhoven korosti puheenvuorossaan, että luonnonvarojen riittävyyden lisäksi tulee keskittyä niiden oikeudenmukaiseen jakautumiseen: globaalit ongelmat eivät ratkea, elleivät kestävät ratkaisut ole myös kehittyvien maiden saavutettavissa.

Musiikkitalolla mineraalien ja raaka-aineiden pyöreän pöydän keskustelua johtanut työ- ja elinkeinoministeriön erityisasiantuntija Jarkko Vesan mukaan eri toimijoilla, kuten tutkijoilla ja yrityksillä on valtavasti tahtoa löytää ratkaisuja raaka-aine- ja mineraalipulaan.

“Tuo tahtotila tulee saada kanavoitua toiminnaksi. Tarvitaan rohkeita esimerkkejä ja onnistumistarinoita, joista yritykset löytävät samaistumispintaa ja uskaltavat tarttua uudenlaisiin, kiertotalouden mukaisiin tapoihin toimia. Tahdon lisäksi nykyinen maailmantilanne myös pakottaa toimimaan uudella tavalla.”

Vesan mukaan yksi onnistumistarinoista kuultiin Musiikkitalolla, kun Annica Bresky kertoi sellunkeiton sivutuotteena syntyvästä aineksesta, jota voidaan hyödyntää akkujen valmistuksessa. Syntyy biopohjaista akkumateriaalia, jolla voidaan korvata grafiittia. Grafiittia tuotetaan nyt Kiinassa, jossa tuotanto aiheuttaa haittaa ympäristölle. Sellunkeiton sivuvirtojen hyödyntäminen on keino tuoda tuotantoa Eurooppaan, jossa sääntely on tarkempaa. Samalla Euroopan raaka-aineomavaraisuus vahvistuu.

”Lisäksi käynnissä on tutkimusta siitä, voidaanko merilevää hyödyntää akkutuotannossa. Tällainen luova ajattelu laatikon ulkopuolelta on inspiroivaa”, Jarkko Vesa toteaa.

Yksi kiertotalouden pullonkaula on, etteivät uudet innovaatiot kaupallistu riittävän nopeasti. Kaupallinen menestys vaatii, että uusi ratkaisu päihittää jo käytössä olevat vakiintuneet toimintatavat, ja tuottaa taloudellista lisäarvoa. Lisäksi toimeenpano voi vaatia pitkää juridista selvittelyä.

”Hidas prosessi vie resursseja, mikä karkottaa aloittelevia yrittäjiä. Tarvitaan toimijoita, joilla on rahaa ja osaamista viedä hyvät ratkaisut käytäntöön.”

Vesan mukaan suuryritykset voivat toimia tällaisina mahdollistajina järjestämällä esimerkiksi hackathoneja. Hackathoneissa voidaan keksiä uusia innovaatioita vaikkapa rikastushiekkojen hyödyntämiseen. Hän uskoo törmäyttämiseen eli siihen, että esimerkiksi tutkijat ja yritykset tuodaan saman pöydän ääreen ratkaisemaan yhteistä haastetta.

Kestävä kuluttaminen vaatii kulttuurinmuutosta

Siirtyminen nykyisestä talousjärjestelmästä kiertotalousyhteiskuntaan vaatii paitsi resurssitehokkaampia tuotantotapoja, myös kulutustottumusten muutosta. Ellen MacArthur säätiön johtaja Joss Bleriot kuvasi avauspuheenvuorossaan nykyisen kaltaista kulutusta kestämättömäksi.

Hänen mukaansa lineaarisessa talousmallissa kuluttaminen on tuhoamista, sillä käytämme raaka-aineita vain kerran eli tuhoamme luonnonvaroja. Tämä yhtälö voidaan muuttaa vain kiertotalouden avulla.

Kiertotalouden liiketoimintamallit -tutkimusryhmää johtavan Piia Nurmen mukaan nykyisenkaltaiselle omistamiselle tarvitaan vaihtoehtoja.

”Omistamisen kulttuurin on muututtava. Tuotteiden elinkaari pitenee, kun ne jaetaan, korjataan tai kierrätetään”.

Nurmen mukaan kestävistä kuluttamisen tavoista tulee tehdä kuluttajille houkuttelevia. Se tarkoittaa esimerkiksi korjauspalveluiden hintaan ja saatavuuteen vaikuttamista. Huollon ja korjauksen ammattilaiset ovat usein yksinyrittäjiä, kuten ompelijoita ja suutareita. Heillä riittää asiakkaita, mutta toimintaa on vaikea skaalata. Kuluttajatutkimuskeskuksen Eva Heiskanen muistutti Musiikkitalon puheenvuorossaan, että vielä 1960-luvulla naistenlehdissä annettiin ohjeita, miten jo olemassa olevia vaatteita voi muodistaa itse tai ompelijan avulla. Resurssiviisas kuluttaminen ei siis ole meille uppo-outoa tai uutta, vaan vanhojen hyvien tapojen palauttamista.

Siiloutuminen vältetään dialogilla

Piia Nurmen mukaan kiertotalouden osaamisen tarve kasvaa tulevaisuudessa entisestään. Hän vastaa Turun ammattikorkeakoulun Kiertotalous 2.0 -projektioppimisympäristöstä. Kiertotalousosaajia valmistuu ammattikouluista ja korkeakouluista, mutta myös nykyisiä ammattilaisia täydennyskouluttamalla.

”Tarvitsemme paitsi syvällistä alakohtaista osaamista, myös kaikille aloille yhteistä ymmärrystä siitä, millaisiin haasteisiin kiertotaloudella vastataan”.

Nurmen mukaan kiertotalouteen siirtyminen vaatii eri alojen välistä yhteistyötä. Yhteistyö taas vaatii ammattilaisilta vuorovaikutustaitoja kantaakseen hedelmää.

”Kun koulutamme uusia kiertotalouden osaajia, painotamme dialogikompetenssia. Se tarkoittaa muiden kunnioittamista ja kuuntelemista, alasta riippumatta. Vain siten systeemisten ja eri aloja läpileikkaavien ratkaisujen keksiminen on mahdollista.”